Tampajan vino sauna

Olen vuosien varrella kirjoittanut erilaisista nähtävyyksistä, joihin olen ajanut moottoripyörälläni. Kumma juttu, mutta niistä peräti kaksi on osunut Kirkkonummelle.

Kirjoitin viime vuonna Högbergetin luolasta artikkelin, jonka voi lukea täällä. Se on niin kumma luonnonmuodostelma, ettei sitä usko, ennen kuin itse näkee.

Tällä kertaa kirjoitan Tampaja-järven vinosta saunasta, joka sijaitsee Kirkkonummen Veikkolassa. Sauna on tullut kuuluisaksi sosiaalisen median, mutta myös oikean lehdistön kautta jopa kansainvälisesti. Siitä on netissä runsaasti kuvia hakusanoilla vino sauna, juopunut sauna tai drunken sauna. Muitakin nimityksiä varmasti on.

Veikkolaan ajelee esimerkiksi Helsingistä kolmisen varttia Kehä I:n kautta. Tampaja on pieni järvi, jonka itärannalla sauna on, ja sen vieressä sattuu olemaan yksi Kirkkonummen virallisista uimarannoista. Paikallisille saunamökki on tuttu, koska se on vain 100 metriä yleiseltä hiekkarannalta.

Tampajan sauna uimarannalta kuvattuna.

Hirsinen sauna on jykevä, mutta koska se on pystytetty betonipylväille, se on sananmukaisesti veden päällä ja siksi luonnon armoilla. Niinpä talven jäät ja myrskyt ovat riuhtoneet sitä niin, että se on jäänyt joka suuntaan vinoon. Ja juuri se tekee siitä ainutlaatuisen. Ehkä aallot ovat loiskauttaneet sisään vettäkin, jonka paino on entisestään kallistanut saunaa. Sauna on selvästi hylätty, ja sen vieressä on mökki, joka ei välttämättä ole samaa kiinteistöä.

Tampaja-järven vino sauna ja laituri.

Saunalle johtaa hauskasti kierossa oleva laituri, joka tekee noin 90 asteen mutkan. Laituri on jo osittain veden alla. Saunan kattotiilet ovat alkaneet irtoilla, joten jos mitään ei tehdä, rakennuksen tuho etenee yhä nopeammin. Tiettävästi sauna on haluttu pelastaa ja entistää, tosin silloin sen vino viehätys poistuisi.

Tampajan sauna on vinossa joka ikiseen suuntaan.

Hienon saunamökin kohtalo on tietysti surullinen, mutta luonto ja sattuma yhdessä ovat nostaneet sen kansainvälisen yleisön tietoisuuteen. Tämä ei ehkä olisi ollut mahdollista ilman sosiaalisen median voimaa.

”Juopunut sauna” on Kirkkonummen kummallisimpia nähtävyyksiä.

Suomi on täynnä kummallisia nähtävyyksiä. Lähetä palautetta tai kommentoi, mihin Motoblogin seuraavaksi kannattaisi suunnistaa.

Nyt kun lokakuu on jo pitkällä, on pian aika jättää hyvästit ajokaudelle 2021. Vielä pyörän tankkaus, pesu, kuivaus ja osien kevyt läpikäynti, niin bokseri saa levätä kevääseen asti. Toivottavasti maaliskuun lopulla saan taas käynnistellä ajokauden ja kuunnella vastaiskumoottorin miellyttävää murinaa.

Mutta sitä ennen on parin vuoden tauon jälkeen MP22-messut. Aiempia messukuvauksiani voit lukea muun muassa täältä:

MP20-messuraportti

MP19-messut

MP18-messuilla

Moottoripyörämessut 2017 1/2.

Hiidenlinnaa ihmettelemässä

Hiidenlinna nähtynä kiipeilypuistosta.

 

Ei Turun, vaan Someron linna

Suomi on pullollaan nähtävyyksiä. Monesta niistä ei ole kuullut mitään, osa on sellaisia, että ne tietää, muttei vain ole tullut koskaan poikenneeksi. Someron Hiidenlinna kuuluu minulla jälkimmäisiin.

Satuin käymään sukulaistapaamisessa Punkalaitumella, joten palatessani kakkostietä takaisin oli hyvä tilaisuus piipahtaa kymmenen kilometriä valtatieltä sivuun ja käydä vihdoin katsomassa kuuluisaa Hiidenlinnaa.

Viimeiset lähes kymmenen kilometriä ovat kapeaa, mutta hyväpintaista soratietä, joten jos on moottoripyörällä matkassa, niin aika varovasti tietä saa kulkea. Mutkaa ja mäkeä on runsaasti, joten enduro sopisi tien pätkälle oikein mainiosti.

Pääportti on komea, puinen luomus.

Hiidenlinnan loi taiteilija Reino Koivuniemi ja se valmistui vuonna 1992. Kun ikää karttui, hän luopui siitä ja paikan omistaa nykyään entinen alppihiihtäjä Sami Uotila. Hän pitää onneksi linnaa yleisölle avoimena 12 euron maksua vastaan, joten Koivuniemen taiteeseen pääsee edelleen tutustumaan.

Mäenlaskun harrastus näkyy linnassa sen verran, että siellä on pieni hiihtomuseo. Suksia, monoja, pukuja ym. hiihtämiseen liittyvää voi tutkia pääsylipun hinnalla.

Isoimman työn Uotila on tehnyt siinä, että hän on rakennuttanut lasten – ja miksei aikuistenkin – ison kiipeilymaailman linnan maastoon. Sehän sijaitsee keskellä metsää, Särkijärven rannalla, joten tilaa on ollut rakentaa huimia kiipeilyratoja ympäriinsä. Niihin on erillinen pääsymaksu. Tällä kertaa ei tullut niitä kokeiltua, mutta hienoilta ne vaikuttivat.

Sisumetsän seikkailupuistosta on tietoja tuossa Hiidenlinnan linkissä ylempänä.

Viisimetrinen puukko.

Linnaan mennään takakautta ja ensimmäisenä kahvilassa huomaa maailman suurimman puukon, joka painaa 500 kiloa ja melkein täyttää portaikon. Pituutta sillä on jotain viisi metriä.

Alhaalla on myös tyrmä, jonka ovi on varsin massiivinen. Sisällä on myymälä, josta voi ostaa paikkaan liittyviä tuliaisia, leluja ym.

Tyrmän ovi.

Paras nähtävyys linnassa on pääsali, johon pääsee katsomaan. Lattian intarsiakuviot, katon monikerroksellisuus ja veistokset, huonekalut ym. ovat niin hienoa taidekäsityötä, että niitä ei oikein voi verrata mihinkään.

Uniikkia taidetta on myös biljardipöytä, puinen hirvenpää, kaapit ja sänky. Vain ylimpään kerrokseen ei pääse, se on yksityistilana.

Biljardipöytä, hirvenpää ja tapparat seinällä.

Hirvenpää.

Pöllö terassilla.

Kovin iso linna ei ole, joten sen kiertää jopa tunnissa, jos on kiire. Toisaalta museo, kiipeilypaikat, kahvilat ja maisemat saavat viihtymään siellä vaikka koko päivän.

Hiidenlinna järveltä päin.

Hiidenlinna on taiteilijan luomus ja erittäin kunnioitettava rakennuksena. Kaikki yksityiskohdat ovat viimeisteltyjä ja laadukkaista materiaaleista. Osaavan käsityön mestareita pitää aina kunnioittaa.

Kaappikello on myös taideteos. Puusepän poikana arvostan kovasti tällaista osaamista.

Keloaitta vie ajatukset Lappiin.

Pääsisäänkäynti on järven puolelta.

Seuraavassa postauksessa kerron matkasta Helsingissä, joka tehdäänkin erilaisella kulkuneuvolla. Hyvää juhannusta!