Motoblogi

Hyvästi, superpyörä!

Ihan ensiksi pahoittelen, etten ole päivittänyt tätä blogia sitten viime syksyn. Yleensä tammi-helmikuussa olen käynyt MP-messuilla ja kirjoittanut niistä, mutta koronatilanteen takia nekin peruttiin tältä vuodelta. Olen siis odotellut ajokauden alkua. Tänä vuonna aloitin sen 29.3., jolloin tiet olivat Helsingissä jo kuivat ja pääosin pesty ja harjattu hiekasta.

BMW K1200S ja jäätynyt meri, tämä kuva on aiemmalta keväältä.

Kun edellisen kerran vaihdoin moottoripyörää, minulla oli BMW F800ST alla, ja halusin isomman pyörän. MItään vikaa ST:ssä ei ollut, se on suorituskykyinen ja kevyt, hihnavetoinen kulkine, jonka bensankulutus on melkein olematon. Viitisen vuotta ajettuani kyllästyin hieman sen kaksisylinterisen Rotax-moottorin värinöihin, ja löysin tilalle K1200S:n, jossa on lähes värinätön, nelisylinterinen rivimoottori.

Kuvittelin alunperin, että K-sarjalainen on viimeinen pyöräni, kunnes jonain päivänä lopetan ja ostan ehkä avoauton tai jotain. Tyytyväisenä olen tähän asti sillä ajanut, mutta oikeastaan oston jälkeen vasta tajusin, että kyseessä on superpyörä.

Mikä sitten on superpyörä? Kiihtyvyys tulee itse ensimmäisenä mieleen, ja siihen vaikuttaa teho, vääntö, välitykset, paino, katteet ym. seikat. K1200S kiihtyy 0-100 km/h noin 2,8-2,9 sekunnissa. Kumma kyllä se jättää taakseen lähes kaikki Porschet, Lamborghinit, Ferrarit ym. nopeina pidetyt autot. Paitsi niiden parhaat, nelivetoiset versiot. Jotkin sähköurheiluautotkin voivat olla nykyään nopeampia kiihtymään.

Tässä on pieni video ja ääninäyte K1200S:stä paikallaan YouTube-kanavaltani. Tuota voisin kuunnella pitkäänkin.

Huippunopeus K-sarjalaisella on siellä 280 km/h yläpuolella, ja autoissa yli 300 km/h vauhtiin yltää jo useampikin malli. Mp-maailmassa K1200S:ää nopeampaa pyörää saa hakea, mutta kyllä niitäkin on. Käytännön merkitystä näillä lukemilla ei tietenkään ole. Mutta ajossa K tuntuu superpyörältä heti käynnistyksen yhteydessä. Osansa siihen on siinä alusta lähtien ollut Laserin tehoputki. Tyhjäkäynnillä ääni kuulostaa rallatuksella, pienillä kierroksilla moottori hieman viheltää, mutta yli 4000 kierroksen kone mylvii uskomattoman kauniisti. Tai siis omiin korviin se kuulostaa siltä. Kuitenkin tyhjäkäynnillä ja matalilla kierroksilla 167 hevosvoiman kone on sivistyneen kuuloinen.

BMW K1200S juuri ennen luovutusta uudelle omistajalle. Tähän lisättiin vielä sivulaukut ynnä muuta.

Tekniikan Maailma aikoinaan mittasi nopeiden matkapyörien vertailussa – jonka K1200S voitti – että sen vääntö ei ole 130 Nm, kuten ohjekirjassa kerrotaan, vaan peräti 139 Nm. Vahvaa vääntöä ei tosin täysin voi hyödyntää, koska 1. ja 2. vaihteen välitykset on tehtaalla suunniteltu liian pitkiksi kaupunkiliikenteeseen. Menoa joutuu välillä auttamaan kytkimellä. K1200S on kardaanivetoinen, joten välitystä ei voi vaihtaa. Tässä onkin ehkä kardaanin ainoa huono puoli verrattuna ketjuvetoisiin.

K1200S:ään saa hyvän ajoasennon, kun käyttää ohjaustangon nostajia eli risereitä. Satulan istuinkorkeus on noin 820 mm. eli keskipituiselle ihan hyvä, monelle taas liian korkea tai liian matala. Koska satulaa ei ole halpaa vaihtaa, niin nämä asiat jokaisen pitää itse testata koeajolla.

Varsinaista koeajoaraporttia en omasta pyörästäni koskaan ole kirjoittanut, enkä tee sitä nytkään. Blogissani on kymmeniä juttuja, kuvia ja videoita ajamistani matkoista K1200S:llä, joista saa hyvän käsityksen pyörästä, jos lukija joskus sellaisen haluaisi hankkia. Aiempia koeajojani muista pyöristä löytää blogista hakusanalla koeajo.

Teen kuitenkin tähän yhteenvedon hyvistä ja huonoista puolista.

BMW K1200S *****

Plussaa:

  • huikea suorituskyky, superpyörän olemus ja fiilis
  • huippuluokan Brembo-ABS-jarrut
  • äänet Laserin pakoputkella
  • irrotettavat laukut matkakäyttöön
  • kardaaniveto.

Miinusta:

  • 1. ja 2. vaihde ovat kaupunkiajoon liian harvoja
  • kulutukseen nähden pieni polttonestesäiliö.

Viime lauantaina päätin panna K-sarjalaiseni myyntiin, olin ottanut jo aiemmin kuvia, ja korostin ilmoituksessa mm. melkein uusia renkaita ja sitä, että pyörässä on tehdasasenteinen hälytin. Meni muutama tunti, niin yhteydenottoja alkoi tulla. Nettimoton kautta tuli viestejä, suoria ihan hyviä ostotarjouksia, tekstiviestejä ja soittoja. Olin hämmästynyt, kuinka paljon kiinnostusta pyöräni herätti. Myös Tori.fissä ja Facebookin parissa ryhmässä ilmoitin.

Osaltaan varmasti vaikutti se, että kuten ilmoituksessani mainittiin, pyörä oli minulla peräti noin kuusi vuotta, ja sillä oli ostaessani ajettu vain noin 30 000 km. Itse taas en ikuisesta ajanpuutteesta johtuen ehtinyt ajaa kuin sen verran, että mittarissa oli reilut 42 000 kilometriä. Se on vähän vuosimallille 2007. Kaikki huollot oli tehty merkkiliikkeissä ja säännöllisesti, lisävarusteita laukuista ja vaihdeavustimesta lähtien löytyi eikä pyörää ollut kaadettu tai kolaroitu. Olin myös käyttänyt pyörän myyntiä varten merkkiliikkeessä tarkistuksessa, että se on turvallisessa kunnossa, ja sen kehtaa myydä eteenpäin.

Sunnuntaina ja maanantaina vietin puhelimessa tunteja neuvotellen, ja kaupat lyötiin pian kiinni. Ostaja tuli Varsinais-Suomesta ja tarkastuksen ja koeajon jälkeen kaupat saatiin päätökseen jo tiistaina, kun hinnastakin päästiin pian yksimielisyyteen. Annoin mukaan mm. alkuperäisen pakoputken, joka näytti käyttämättömältä.

Oli haikeaa katsoa, kun viimeisen kerran takavalo katosi nurkan taakse ja tuttu pakoääni vaimeni kaupungin vilinään.

Moottoripyöräilyä en lopeta, ja seuraava menopelini on jo hankittu. Se on ehkä pieni yllätys blogin lukijoille, joita on taas talven aikana ollut tuhansia. Nyt keväällä kiristän hieman julkaisutahtia, ja seuraavassa postauksessa onkin aika esitellä ostokseni. Hyvää vappua kaikille!

Jenkkejä ja Jaguareja

 

20170505_184829

Punavalkoinen sopii hyvin näidenkin korimallien Mustangeille.

Perjantai oli kesäkuukauden ensimmäinen perjantai eli Helsingin Kauppatorilla oli harrasteautojen Cruising Night. Iltakuuden pintaan ihmettelin paikalla yhden toisen motoristin kanssa, missä kaikki ovat. Kuultiin että suuri osa menopeleistä oli silloin vielä Pre-Cruisingissa eli Malmin lentoaseman kieppeillä.

Oli siis aikaa nauttia pikkusuolaista ja syödä kioskin hyvä megadog eli makkara sämpylällä á 4,5 €. Lokkeja välttääkseni söin sen teltassa ja samalla autoja alkoikin pikku hiljaa valua torille. Aurinko paistoi, mutta merituuli oli vielä viileä.

Puoli seitsemän pintaan kaarojen virta alkoi tiivistyä ja alkoi normaali meininki: silmänruokaa kaikille aisteille ja V8:n hörpötystä. Jenkkiautojen seassa oli taas kivasti myös eurooppalaisia ja japanilaisia harrastevehkeitä.

Videokuvaa tapahtumasta on YouTube-kanavallani Motoblogi.

 

20170505_181200

Packard ja Hudson olivat ensimmäisiä torille tulijoita. Taustalla uusi Allas Sea Pool -merikylpylä.

Mitään ruuhkaa 5.5. kokoontumisessa ei vielä ollut. Kevät on ollut ennätyskylmä ja vielä huhtikuussakin Helsingissä on satanut monena päivänä lunta.

Tuntuu että tänä keväänä myös kadut ja tiet ovat ennätysreikäiset ja perinteiseen tyyliin nastarenkaat ovat raapineet asvaltin urille. Se ei kylläkään ole harrasteautojen vika, niillä kun ajetaan yleensä vain kesäisin eli nastoja niissä ei käytetä. Toisaalta museorekisteröinti sallii ajon vain 30 päivänä vuodessa, joten ei siinä teitä ehditä pilata. Teiden kuluminen ja saasteet tulevat siis ihan meidän tavallisten autonomistajien aiheuttamina.

 

20170505_184430

Mustangien rivistöä.

 

20170505_184913

Harvinaisuus Marmon Speedster 1927. Huomaa puiset pyöränpuolat.

Ylläoleva suurharvinaisuus on Marmon vm. 1927, joka on tietääkseni sama kuin TEK:in jutussa. Aalto-yliopiston teekkarien ylläpitämä autovanhus on vuokrattavissa vaikka hääajoon ja tämä yksilö on ollut aikoinaan mm. marsalkka Mannerheimin alla. Hauska nähdä tuommoisia klassikkoja vielä tien päällä.

 

20170505_185041

Toyota Timangi 1000 v. 1976-77 ja legendaariset pisarapeilit. Yhdellä naapurilla oli joskus tuollainen uutena ostettu. Tämä on rakennettu yksilö.

 

20170505_190703

Chevy Corvetteja oli mm. nämä Sting Rayt avo ja umpi.

 

20170505_184627

Veljekset kuin ilvekset eli BMW K1300S ja edessä oma K1200S. Mm. italialaiset rouvat ihastelivat niitä suureen ääneen. Heillä on siis hyvä maku!

 

20170505_190827

Parilla luokkakaverilla oli joskus puoliksi Ford Capri, tämä on oikein GT.

 

20170505_190925

Taitaa olla Pontiac.

 

20170505_192703

Aika harvoin torille on pysäköity vierekkäin kolme Jaguaria: vanhempi XJR, XK8 ja XKR.

 

20170505_192946

Tätä ei kukaan tunne, mutta auto on Lorraine-Dietrich ehkä 1920-25 ja kone rivikuutonen.

 

20170505_194514

Ford Thunderbird vm. 1956 ja upea pyöreä ikkuna. Yksi kauneimpia.

 

20170505_194703

Yksi Ferrarikin oli joukossa.

YouTube-kanavallani Motoblogi on videoita 5.5.2017 Cruising Nightista.