Distinguished Gentleman’s Ride 2023

Vuosi sitten kirjoitin edellisen kerran Distinguished Gentleman’s Ride -tapahtumasta. Juttu on luettavissa täällä. Tämän juttuni lopussa on linkki videooni vuoden 2023 paraatista.

”Arvostettujen herrasmiesten” ja hienojen naisten ajo on lähtöisin Sydneystä, Australiasta, ja tapahtuman kansainvälinen verkko-osoite tilastoineen on täällä. Suomen-tapahtumalla on Facebookissa oma sivunsa. Kyseessä on hyväntekeväisyyskampanja miesten terveyden edistämiseksi ja tutkimiseksi kohteena erityisesti miesten yleisin syöpä, eturauhassyöpä, sekä mielenterveys.

Alun perin törmäsin Gentleman’s Rideen, kun olin ollut mukana Movember– eli Moustache + November -tapahtumassa edistämässä samoja hyviä asioita. Kasvatin myös parina vuonna kuukauden aikana törkeät viikset, kuten Movemberiin kuuluu. Myös Movember on lähtöisin Australiasta.

Lyhenteellä DGR tunnettu tapahtuma kerää yhteen samana päivänä valtavan määrän, tänä vuonna 107 000 klassikko- ja vintage-motoristia 893 kaupungissa 107 maassa. Kaiken malliset prätkät, skootterit ja asusteet olivat toki tervetulleita. Itse pukeuduin viime vuonna tavallisiin motoristiasuihin eli vedenkestäviin kuituvaatteisiin, mutta tänä vuonna panostin hieman myös pukeutumiseen, kun olin mukana nyt jo kolmatta kertaa.

Yläosaksi panin kotona ylle 1980-luvun mustan prätkämallisen nahkatakin, ja sen alle puin valkoisen kauluspaidan ja Käärijän-vihreän kuviollisen solmion. Takin vaihdoin kokoontumispaikan eli Mad Barber’sin edustalla 1980- tai 90-luvun keltaiseen ruutubleiseriin. Monilla muillakin oli hassu bleiseri tai liivi ja solmio tai rusetti yllä. Olin ollut paikalla ehkä 15 sekuntia, kun olin jo vilkkaassa keskustelussa muiden kanssa, vaikka en ketään sen paremmin tuntenutkaan. Aiemmilta kerroilta oli vain kasvotuttuja. Järjestäjä Juhani oli taas nähnyt paljon vaivaa tilaisuuden eteen ja otti tulijat lämpimästi vastaan.

Motoblogin Tommi pyöränsä kera Helsingin Senaatintorilla DGR 2023:ssa. Kuvauksessa käyttämäni action-kamera on tässä valjaissa rinnalla.

Onneksi tänäkin vuonna sää suosi, ja lämpöä oli rannikon 16 asteesta Pohjois-Helsingin noin 21 asteeseen. Hyvin siis tarkeni ajaa vaikka takki auki. Tweed-takit ja muut vermeet kiinnittivät kivasti huomiota kaupungilla, vaikka DGR ei mikään kovin tunnettu tapahtuma Suomessa olekaan.

Yksi DGR:n sponsoreista on Triumph, jolla on valikoimissa paljon scrambler- ym. tyyppisiä pyöriä, ja merkin haltijoita oli myös Helsingin ajossa. Enimmäkseen pyörät olivat muita brittipyöriä, tosin BMW:n boksereita oli eniten ja jonkin verran japanilaisia, italialaisia ja amerikkalaisia kaksipyöräisiä.

Mad Barber’s tarjosi kahvit ja croissantit ennen paraatiin lähtöä, ja kello 13 maissa kuuntelimme järjestäjien turva- ja reittiohjeet ajoa varten. Edessä ja perässä ajoi järjestäjien edustaja. Koska Helsinki on täynnä rakennustyömaita ja rouhittua asvalttia päällystystä varten sekä rutkasti liikennevaloja ja liikenneympyröitä, muodostelmamme pätki välillä. Muutaman kerran jonon edessä ajava pystyi pysähtymään ja odottamaan takaa tulevia sekä keräämään noin 30-40 pyörän joukon taas yhdeksi pötköksi. Itsekin menin jossain katkenneessa kohtaa keulaan, jotta pysyimme reitillä.

Paraati kulki Lönnrotinkadulta Hietalahden kautta Hernesaaren Löyly-saunalle, sieltä Kaivopuiston Carusel- ja Ursula-kahviloiden ohi Olympiaterminaalin vieritse Etelärantaan, josta välipysähdykselle Senaatintorille. Siellä pyörät ajettiin parkkiin tuomiokirkon portaiden alapäähän, jossa oli noin 20 minuutin verran aikaa kuvata ja jutella muiden ajajien kanssa. Myös turisteja tuli kyselemään ja kommentoimaan pyöriämme ja asujamme, ja saimme muutenkin tukea ja peukutusta katujen varsilla.

Paraati on saapunut Vallilaan.

Senaatintorilta muodostelma jatkoi ajoa Unioninkatua Kruununhakaan, josta päävartion ohi Pohjois-Espalle ja uudestaan Lönnrotia Kamppiin ja Töölöön. Sieltä moottoripyörät liukuivat hiljakseen Helsinginkatua Sturenkadun kautta Vallilan siirtolapuutarhalle. Siellä oli vielä mahdollisuus keskustella ja nauttia kahvilan virvokkeista. Itse söin suklaajäätelöpuikon.

Mielestäni Distinguished Gentleman’s Ride oli taas hyvin järjestetty, sää suosi ja reitti oli hyvin mietitty läpi kauneimman Etelä-Helsingin. Katujen varsia reunustivat Suomen liputkin, kun samalla oli kaatuneiden muistopäivä. Ehkä ensi vuonna taas nähdään? Sitä odotellessa tässä on lupaamani video DGR 2023 Helsinki -tapahtumasta. Joukossa on myös useita still-kuvia päivästä. Videon kesto on noin kahdeksan minuuttia.

Hymyilevän motoristin kevätpäivä 2016 2(3)

Säpinää Mäntsälän Juustoportilla ennen paraatia.

Juustoportissa on juustofirman tehtaanmyymälän lisäksi mp-tarvikeliike Hanx, Pentikin keramiikkakauppa ym. palveluja, joten oli mukava odotella ostarilla ja vältellä sadetta. Ajovarusteet kyllä kestävät sateen, mutta silti ei olisi ollut kiva jo päivän tässä vaiheessa kastella niitä edes pinnalta.

Kello 13 maissa jännitys alkoi tiivistyä ja Mäntsälän HMKP 2016 saavutti huippukohtansa. Silloin oli odotettu vaihe eli moottoripyörien käynnistäminen ja kokoaminen letkaksi paraatiajoa varten.

Kirjoittaja Tommin Bemari oli tietty mukana.

Yhteenkuuluvuuden tunne oli suuri, kun tuhatkunta moottoripyörää hörähti käyntiin. Siinä kohtaa ei korvatulppia kannattanut laittaa korviin, vaan nauttia saksalaisten, japanilaisten, amerikkalaisten, brittipyörien, italialaisten ja mitä niitä nyt olikaan murinasta, tärinästä, ulvonnasta, supatuksesta ja säksätyksestä täysin rinnoin.

Oli pyörässä sitten vakioputki tai jonkinlainen tehosellainen, niin satojen tuhansien kuutioiden yhtäaikainen laulu oli mitä kauneinta musiikkia kevätpäivään. Ennen lähtöä lämmitettiin hieman koneita ja kuunneltiin omaa ja toisten kulkupelien murinaa samalla, kun asettauduttiin jonoon.

Suurlavan lähellä pysäköitiin kahdelle parkkipaikalle. Tässä mm. sininen BMW K1600GT.

Ajoreitti sujui maksimissaan 60 km/h nopeudella ja muutenkin nätisti ja ohjeiden mukaan. Matka oli vain noin 6-7 km, joten kauaa ei päästy nauttimaan muodostelmassa ajosta.

Kansaa oli katujen varsilla mukavasti katsomassa ja vilkuttamassa ja me vilkutimme takaisin sen kun kerkesimme. Hyvä fiilis säteili, vaikka taivas oli jo mennyt pilveen ja jokin tippa vettäkin ripotteli.

Mooseheadin väki kumppaneineen oli ohjaamassa liikennettä, jotta oudommatkin vieraat pysyivät reitillä ja jokainen osui jommallekummalle parkkipaikalle. Itse pysäköin menopelini sorapintaiselle parkkialueelle, johon oli kohteliaasti pantu maahan jopa vanerinpalat, joihin sivujalan sai laskettua. Huomaavaista! Näin pyörä ei pehmeällä soralla kaatuisi itsekseen.

Liikenteenohjausta ja paraatin katselua.

Erään tiedon mukaan pyöriä oli paikalla noin 900 kappaletta, mutta en vieläkään ole löytänyt tarkkaa lukemaa mistään. Oli nyt tuhat tai yli, niin paljon joka tapauksessa ja kyseessä oli kesän suurimpia kokoontumisia maassamme. Voi olla, ettei kukaan edes laskenut pyöriä, mutta ilmoita, jos sinulla on tarkka määrä tiedossa.

Paraatin loppuvaihetta Mäntsälän Suurlavan nurkalla.

Kirjoitan lähipäivinä vielä yhden postauksen HMKP2016:sta.