Tekniikka kehittyy, ja tässä blogissa olen vuosien kuluessa esitellyt ja testannut useita moottoripyörien uutuusmalleja. Ne kaikki ovat tähän asti olleet bensamoottorisia. Joukossa on yksi poikkeus, vuonna 2016 testaamani sähköpyörä Zero DS 13.0
Moottoripyörien Suuri koeajopäivä Helsingissä 7.6.2024 tarjosi hyvän mahdollisuuden kokea taas jotain uutta, eli nyt mentiin Itä-Pasilassa maailman ensimmäisellä sarjavalmisteisella hybridimoottoripyörällä. Bensa- ja sähkömoottorin yhdistävä malli on nimeltään Kawasaki Ninja 7 Hybrid. Katselin sitä sillä silmällä jo MP24-messujen yhteydessä helmikuussa toiveena päästä kesällä koeajolle, joka nyt siis toteutui. Artikkelin lopussa on linkki YouTube-videooni Kawasakin Hybridistä.
Kawasaki ei nimensä mukaisesti ole 700-kuutioinen, vaan 450. Isompi numero on perusteltavissa sillä, että sähkömoottori tuo tehoa ja vääntöä lisää, joten kokonaisuus vaikuttaa noin seitsemänsataselta. Valmistajan mukaan suorituskyky vastaa 1000-kuutioista E-boost-tilassa, mutta polttoainetalous 250-kuutioista. Juuri tämä tekee hybridistä mielenkiintoisen.
Nestejäähdytteinen rivikakkonen on kahdeksanventtiilinen, ja pyörän omamassa on 227 kiloa. Painoa on siis enemmän kuin yleensä 450-kuutioisella, ja lisäys tulee juuri sähköjärjestelmästä eli ajoakusta ja sähkömoottorista. Akku on 48-volttinen ja sen kapasiteetti on 27 Ah.
Ninjan muotoilu on onnistunut. Siinä on jotain samaa kuin Suzuki GSX Katanassa 1980-luvulla, eli jo yhdellä silmäyksellä näkee, että kyseessä ei ole ihan tavallinen prätkä. Limenvihreä väri sopii hyvin yhdessä hopean ja harmaan kanssa tähän uutuuteen. Molemmin puolin Ninjaa lukee joko Hybrid tai HEV, joten nekin herättävät kiinnostuksen, mikä laite oikein on kyseessä.
Ajotiloja on kolme: Eco- ja Sport-hybrid sekä EV eli täysi sähköajo. ALPF-tilassa automaatti valitsee itsestään ykkösen liikkeellelähdössä, ja se toimii hyvin. Kytkinkahvaa ja vaihdepoljinta ei siis ole, ja kuten arvaatte, koeajon aikana hamusin vaikka kuinka monta kertaa olematonta kahvaa. Vaihteet vaihtuvat sähköisessä vaihdelaatikossa automaattisesti. Niitä voi vaihtaa myös +-ja-napeista vasemmalla kädellä. Vaihteiston toiminta oli kuitenkin hieman nykivää ja kummallista enkä päässyt oikein sinuiksi sen kanssa lyhyellä koeajolla.
Sport-tilassa liikkeelle lähdetään bensalla, mutta mukana on pieni avustus sähköllä. Eco-tilassa liikkeelle pääsee pelkällä sähköllä, mutta noin 15 kilometrin tuntinopeudessa bensamoottori pärähtää käyntiin. Pärähtää on ehkä jopa liioittelua, niin hiljainen vakiopakoputki on. Kun pysähtyy Eco-tilassa, moottori sammuu päästöjen vähentämiseksi ja metelin pudottamiseksi, kuten melkein kaikissa autoissakin nykyään. Sähköajotilassa on käytössä vain vaihteet 1-4, muuten 1-6. Sähköllä voi ajaa noin 12 kilometriä.
E-boostia eli vahvistettua viiden sekunnin kiihdytystä Sport-tilassa en ehtinyt kokeilla, mutta 1000-kuutioisen suorituskyky taitaa olla liioittelua. Nopean hypähdyksen jälkeen akun lataus pitää uusintaottoa varten saada takaisin. Kun on viime vuodet ajanut pääosin 1200-kuutioisia BMW:itä, niin Ninja Hybridin voima ei mitenkään erityisesti vakuuttanut. Ei se hidas ole, mutta ei mikään tykkikään. Keskiluokan arkiajossa sillä kyllä pärjää, ja varsinkin sähköinen ajo on ihastuttavan hauska. Moottorista kuuluu vain pieni surina kuten metrossa, kunnes akku loppuu ja bensakone käynnistyy. Hybridi on siis itselataava, kuten Toyota Prius ennen, eli sitä ei voi ladata pistorasiasta. Maksiminopeus sähköllä on reilut 60 kilometriä tunnissa.
Ninjan takarengas on kapea, vain 160 millimetriä, eivätkä jarrulevytkään ole isot. Jo niistä huomaa, että hybridin suorituskyky ei päätä huimaa.
Toiveena olisi isompi ajoakku, mutta se taas lisäisi painoa, joten kyllä Kawasaki Hybrid on onnistunut kompromissi. Sähköajoa voi käyttää tietyissä kohdissa, jos haluaa esimerkiksi tulla kotiin tai lähteä sieltä äänettömästi tai ajaa kohteliaasti jonkin herkän kohteen, vaikkapa hevostallin lähellä. Sitä mahdollisuutta ei ole bensakoneilla. Joissakin paikoissa maailmalla polttomoottorit ovat jo kiellettyjä, joten Kawasaki Hybrid sopii sinnekin.
Hybridin ajoasento on oivallinen, ja toisioveto tapahtuu ketjun avulla. Hybridiin sopisi hyvin äänetön hihnaveto, mutta ehkä vääntöä on sen verran, että Japanista ei ole löytynyt tarpeeksi vahvaa hihnaa. Vakavasti puhuen tässä taitaa olla hieman konservatiivisuutta mukana, kun Kawasaki on halunnut pyörään ketjut ja rattaat.
Hybridin yksi erikoisuus on Walk mode eli sitä voi sähkömoottorilla taluttaa taaksepäin, ja eteenkin päin, mutta jälkimmäistä en kokeillut. Pyörä ei ole mitenkään liian painava, ja tässä kokoluokassa sähköinen pakki lienee maailman ainoa. Joissakin isoissa matkapyörissä, kuten Honda Gold Wing, tuo ominaisuus on ollut jo pitkään. Sähköpakki kyllä helpottaa käyttöä, jos vaikka joutuu reunakiveyksen yli peruuttamaan, eli tästä pisteet Kawasakille.
12 hevosvoiman sähköinen lisävoima 59 hevosvoiman bensamoottorin lisäksi tekee Kawasaki 7 Hybridistä luokkaansa isomman, mikä näkyy mallimerkinnässä. 69 hevosen yhteisteho 10500 kierroksella riittää nurkissa pyörittelyyn, mutta moottoritielle ei oikein. Katteet suojaavat jonkin verran, ja elektroniikka on kaikkiaan hyvällä tasolla jarruvoiman talteenottoineen. Ninja 7 hybrid maksaa 16 990 euroa plus toimituskulut.
Lisää kuvia ja liikkuvaa kuvaa on koosteessani, jonka tein YouTube-kanavalleni eli tässä video Kawasaki Ninja 7 Hybridistä.
Arvioni: Kawasaki Ninja 7 Hybrid ***
Plussaa:
-edelläkävijän teknologiaa ja kohtuullisen hyvin toimiva voimalinja
-sähköajossa äänetön ja hauska
-melko kevyt ja ketterä
-hyvät peilit.
Miinusta:
-hieman takkuinen vaihdelaatikko
-melko vaatimaton suorituskyky
-lyhyt sähköinen toimintamatka
-ketjuveto.
Kommentoi lomakkeella, onko tullut kokeiltua hybridimoottoripyörää, miltä se vaikutti ja onko moottoripyöräilyn tulevaisuus mielestäsi sellaisessa.
Motoblogi 