Helsinki Bike Show 2020

Bike Show on järjestetty pääkaupungissa nyt jo 16 kertaa. Aiempina vuosina se on ollut muun muassa Hietarannan uimarannan tuntumassa ja Kaivopuistossa. Ajankohta on yleensä ollut kesäkuun alkupuoli, mutta tänä vuonna koronan takia tilaisuus siirrettiin syyskuulle.

Tähän blogiini en ole aiemmin kirjoittanut Bike Show’sta, mutta panen tähän yhden kuvan toissa vuoden näyttelystä, joka oli 9.6.2018.

Café racereitä vuoden 2018 Helsinki Bike Show’ssa Kaivopuistossa.

Tänä vuonna tilaisuuden fiilis oli ihan toinen kuin ajokauden alussa kesäkuussa olisi ollut. Mutta ei voi mitään ja järjestävä taho Modified Motorcycle Association of Finland oli tehnyt parhaansa lyhyellä varoitusajalla tapahtuman toteuttamiseksi. Kyllä syksylläkin tilaisuus veti kaksipyöräisten harrastajia.

Ajoin paikalle Helsingin Suvilahteen puolen päivän korvilla 5.9., ja paikalla oli ehkä reilut pari sataa moottoripyörää. Näyttelypyöriä oli kai kolmisen kymmentä eli vähemmän kuin yleensä. Joskus on ollut 150:kin pyörää.

Raleigh 15 vuodelta 1927 on 250-kuutioinen.

Raleigh 15 oli entisöity huolellisesti, ja se on esiintynyt aiemminkin näyttelyissä. Rekisterissä se ei ole, kun ymmärtääkseni siitä puuttuvat esimerkiksi jarrut.

Pitkäkeulaisten chopperien rivistössä oli tämä oranssi kaunotar. Muotoilu on selkeää.

Oranssi chopper.

Erikoisimpia menopelejä oli trike eli kolmipyörä, josta aina voi keskustella, onko se moottoripyörä ollenkaan. Mutta se sopii hyvin esimerkiksi prätkän osien kuljettamiseen tai majoittumiseen, koska siinä on perävaunu. Cavalcus-niminen peli oli Fordin moottorilla varustettu, ja siinä oli mm. viiden kilon kaasupullo, takavalot ehkä 1959 Cadillacista, sukset ja muita varusteita.

Ford Cavalcus on trike.

Cavalcuksessa on Focuksen moottori.

Cavalcuksesta ja rakentajan muista projekteista saa lisätietoa netistä hakusanalla Kylähullu tai Cavalcus. Kannattaa tutustua.

Sportster oli kokenut muodonmuutoksen.

Matala custom Harley-Davidson Sportster oli muuttunut täysin. Lisäpisteet se saa siitä, että vaikea mallinimi oli kirjoitettu tankin kylkeen ihan oikein. Lieneekö maailman ainoa supermoto-Sportster, en tiedä. Kun vuodesta 1957 lähtien tuotannossa ollut mallisarjan edustaja on saatu näin erikoiseksi, se on vaatinut ihan miettimistä.

Yleisöpyörien joukossa oli muun muassa tämä 1950-60-lukujen taitteesta oleva H-D.

Moottoripyörien rakentelu, tuunaaminen ja virittely on osalle pyöräilijöistä se tärkein osa harrastusta. Jotkut esillä olleista pyöristä ovat käyttöpyöriä jokapäiväisiin ajoihin, mutta osa elää vain talleissa ja näyttelyissä. Hyvä että meitä motoristeja on monenlaisia ja kiinnostuksen kohteet vaihtelevat.

Ehkä ensi vuonna Bike Show on taas omalla paikallaan kesän alussa. Seuraa myös uutta harrasteautojen blogiani Klassikkoblogi.

Forssan 37. Pick-Nick 4.8.

Tänä vuonna Forssan Harrasteajoneuvo-Pick-Nick tai piknik oli jo 37. kerran, ja se pidettiin 4.8.2019. Motoblogin Tommi on ollut siellä ensimmäisen kerran jo 1980-luvulla, jolloin tosin bloggaamisesta tai internetistä ei tiedetty vielä mitään.

Kolmen aiemman vuoden piknikistä olen kirjoittanut nämä tarinat:

Forssan picknick 2018

Forssan Pick-nick 2017

Forssan Picknick 2016

Konsepti on selvä eli kyseessä on Pilvenmäen raviradalla pidettävä, yksipäiväinen ja maksuton tapahtuma. Pysäköinti on autoille 10 euroa ja moottoripyörille 5 euroa. Lisää tietoa on tapahtuman verkkosivuilla. Piknikin järjestää SMCF eli Street Machine Club Forssa ry.

YouTubessa on pätkä videotani, josta voi vähän aistia piknikin tunnelmia.

Väenpaljous oli ennennäkemätön. Etualalla Austin Healey Mark III.

Tapahtuma vetää ympäri Suomea ja ulkomaita myöten loppukesän Forssaan noin 2500 harrasteajoneuvoa ja yleisön käyttöajoneuvot päälle. Tänä vuonna ruuhka oli ennenkokematon. Tarkkaa osallistujien määrää en ole kuullut raportoidun, mutta varmaan yli 30 000 ihmisen päästiin.

Sisääntuloni aamupäivän kello 11 maissa oli taas kerran liian myöhään, koska silloin ruuhka oli pahimmillaan. Moottoripyörällä onneksi oli helppo ohittaa seisovat autojonot. Päivän mittaan ennätysyleisön harrasteautot tukkivat jo melkein raviradan hiekkauran, ja rinnakkaispysäköintiä siinä en ole ennen nähnytkään. Eli autoja oli oikeastaan kolmessa jonossa, mutta hyvin siinä vielä mahtui kulkemaan. Mutta pakkohan vehkeet johonkin oli pysäköidä ja minusta liikenteenohjaus, rahastus ym. toimet sujuivat järjestäjiltä jälleen hienosti.

Yleisön pysäköinti oli radan ulkopuolella, johon sekä tavalliset autot että suurin osa moottoripyöristä oli parkkeerattu. Eurooppalaisille harrasteautoille oli oma lohkonsa, mikä selkeytti niiden tarkastelua. Sieltä oli hyvä bongata muun muassa sellaisia menopelejä, joita itsellä tai omassa perheessä on aikoinaan ollut.

Oman pyöräni sain kivasti parkkiin radan keskelle, jossa ruohoalustalla oli paljon muitakin prätkiä. Koska nurmikko on hyvin pehmeä, niin sain järjestäjiltä huomaavaisesti sivujalan alle palikan, jolla pyörä pysyi pystyssä.

Euroautojen alueella, rinteessä oli Austin Healey.

Grillien käyttö ym. avotulen teko on ollut viime vuodet kiellettyä, niin nytkin. Jos tällaisessa tapahtumassa tuli pääsisi irti, se olisi ihan katastrofi ahtaalla radalla sekä yleisön että kulkuneuvojen osalta. Yksi pakettiauto rataa kiertäessään savusi tai höyrysi kyllä näyttävästi, mutta ehkä se oli vain kiehuvaa jäähdytinnestettä eikä palokuntaa tarvittu.

Eli varsinaiset piknik-eväät olivat syötävien lisäksi oluita, siidereitä ym. ja kuljettajilla lähinnä limonadeja. Myös Pilvenmäen omat ravintolat ja monet kojut möivät virvokkeita. Oma lounaani koostui tällä kertaa kanawokista ja Jaffasta.

Mitään huippuhellettä ei tänä vuonna ollut, eli lämpö oli sopivasti 20 C tai vähän yli. Pieni ripaus vettä tuli päivän mittaan, mutta ilma on jotenkin kummasti aina suosinut Forssan piknikiä.

Dodge Challenger 440 on muskeliautokauden huipentuma-ajalta, 1960-70-lukujen taitteesta.

Leppoisa kesäpäivä Hämeessä alkoi kääntyä lopuilleen. Oli aika päräyttää oma kulkine käyntiin, mutta ensin katsastettiin vielä rompetori ja tietenkin moottoripyörärivistöt. Siellä oli mm. oheinen Moto Guzzi, johon oli tehty omia katteita. En kehdannut koputtaa niitä, mutta kyllä ne kai peltiä olivat, eivät muovia! Huima peli.

Moto Guzzi oli tehty futuristiseksi ”kilpapyöräksi”.

Lopuksi vielä Chevrolet Chevy Bel Air noin vuodelta 1955, joka viimeistelyltään ja väritykseltään edustaa komeasti sitä, mistä piknikissä on kysymys: autokulttuurista, menneen maailman nostalgiasta ja kovasta työstä, jolla saadaan näyttävää jälkeä.

Chevrolet Bel Air station wagon 1955.

Seuraavaksi on tulossa jotain ihan uutta. Elokuun 19.-20. päivä Iitin uudella Kymiringillä on MotoGP-testiajot ja olen siellä vapaaehtoistyössä. Raportoin niistä seuraavassa postauksessa.

 

 

 

Kauden 2019 sesonki alkoi

Tähän sopii otsikoksi: ”Baby, bring me home safety”.

Taidan toistaa itseäni, mutta tänäkin vuonna kevät tuntui pitkältä ja kylmältä. Se johtuu tietysti siitä, että moottoripyöräkauden aloitusta joutui odottamaan aika pitkään.

Viime vuosien ajokauden aloituksista olen kirjoittanut tänne ja tuonne. Sentään lumisateessa ei nyt tarvinnut aloittaa, kuten vuonna 2017, mutta kylmää oli nytkin.

Maaliskuussa oli kyllä jo 12 C kelejä Helsingissä ja ehkä siksi vaihdoin untuvatakin liian aikaisin kevytuntuvatakkiin. Niinpä onnistuin kehittämään itselleni ärsyttävän, kuivan yskän. Sen takia lykkäsin prätkän käynnistystä vielä yhdellä viikolla.

12.4.2019 oli sitten se päivä, kun panin oman BMW:ni tulille, niin kuin sanonta kuuluu. Latasin akkua päivän verran ja hienostihan pyörä hurahti käymään.

Tässä on lyhyt video käynnistysäänestä YouTube-kanavallani Laserin pakoputkella varustettuna.

Potkaisin vaihteen ykköselle ja ihan ensin ajoin huoltoasemalle lisäämään hieman painetta renkaisiin. Edessä 2,5 ja takana 2,9 baria ovat pyörääni sopivat ilmanpaineet. Katsoin toki ensin, että valot, jarrut, kulutuspinnat ym. tärkeät ovat kunnossa. Tarkistelin muttereiden, pulttien ja ruuvien kireyksiä, katsoin jarrujen ja kytkimen nestepinnat, maalipinnan kunnon ja sen sellaiset asiat. Kunnossa olivat.

Kevätauringolla on motoristiin mahtava voima. Liikkeelle!

Käännyin jo kotiin ensimmäiseltä kierrokselta, kun muistin että öljytkin olisi hyvä tarkistaa. BMW:ssä ajotietokone näyttää paikallaan ollessa noin minuutin tyhjäkäynnin jälkeen, että öljytaso on oikea. Varmistin vielä asian letkuasteikosta pyörän kyljestä.

Kaksi päivää myöhemmin olin taas ajamassa, kun ihmettelin mittaristossa palavaa lampun varoitusvaloa. Pysäköin moottoripyörän sataman lähelle pysäköintialueelle ja rupesin irrottelemaan lamppuja, johtoja ja vilkuttelemaan valoja yksi kerrallaan.

Nimittäin mittarivalo kertoi, että jokin lamppu oikealla (LampR) on rikki tai kosketus huono, mutta ei sen tarkemmin. Ongelma on, että kaikki valot toimivat eli en löytänyt vikaa. Se ei siis ollutkaan ongelma.

Siinä kun pyörää käynnistelin monta kertaa ja poltin ja vilkuttelin valoja, niin vehje ei sitten enää lähtenytkään käyntiin. Akku! Ongelma moottoripyörien akuissa on se, että niissä on niin vähän ampeeritunteja, tässä tapauksessa 12,6 Ah. Joskus akut kestävät vain alle kesän, joskus olen käyttänyt samaa akkua viisikin vuotta, kuten edellisessä moottoripyörässäni BMW F800ST. Akut ovat kulutusosia eli pitää varautua vaihtamaan ne yleensä 1-3 vuoden jälkeen.

Yuasan akku.

Varavirtajohtoja ei tietenkään ole koskaan mukana. Yritin työntää pyörää käyntiin ja sainkin sen liikkeelle 248 kilon painosta huolimatta, mutta moottorin puristukset ovat niin suuret, että edes 3.-6. vaihteilla joka kerran kun nostin kytkimen ”mäkilähtöä” varten, niin takapyörä lukittui eikä kone käynnistynyt.

Maasto ympärillä oli tasaista, paitsi yksi luiska alas mereen oli kyllä. Sattuneesta syystä en lähtenyt kokeilemaan starttia sitä ajaen. Olisin voinut soittaa johonkin ja pyytää käynnistysapua, mutta kävin kuitenkin puhuttamassa yhtä miestä, joka samalla parkkipaikalla oli vaihtamassa Ford-pakettiautoonsa kesärenkaita.

Mies oli myös entinen motoristi ja lupasi jotenkin auttaa. Odottelin rauhassa, että hän sai renkaat vaihdettua. Käynnistyskaapeleita ei ollut hänelläkään, mutta kuormaliinasta saatiin hinausköysi ja eikun BMW hinaukseen. Potkin isoimman vaihteen silmään ja jo pienen matkan jälkeen pyörä parahtikin käyntiin. Kiittelin kädestä pitäen avuliasta herraa ja kaarrettiin omille tahoillemme.

Hiekat oli teiltä jo harjattu, imetty ja kadut pesty hyvin.

Ajoin vielä Helsingin rannikoita pitkin vajaan tunnin, kuulostelin vaihteiden ja moottorin toimintaa, kokeilin sähköisen jousituksen säädön eli ESA:n asetuksia ja tavallaan opettelin taas ajamaan pitkän talven jälkeen. Enkä sammuttanut moottoria, koska akun tilanne oli epäselvä.

Eilen laitoin nettiin muutamaan paikkaan ilmoituksen vanhan akun myynnistä, kun olin ensin ostanut Motonetistä uuden samanlaisen. Hyvää tuossa Yuasassa on nimittäin se, että lyijyakuksi siinä on peräti 240 A:n käynnistysvirta. Motomaatissa myös mitattiin  vanha akku eli se on kyllä ehjä ja toimiva.

Jo eilen illalla yksi ostaja kävi hakemassa vanhan, heinäkuussa 2017 hapottamani akun omaan kakkospyöräänsä eli sivuvaunuiseen. Normaaliajossa sillä on vielä käyttöikää edessä.

Nyt sitten panen uuden, hapotetun ja ladatun akun paikalleen, niin ajokesä jatkuu taas. Kirjoitan tänne kesän ajan juttuja motoristin maailmasta nyt jo neljättä vuotta. Pysythän mukana.

 

Forssan picknick 2018

Cadillac convertible 1950-60-lukujen vaihteesta.

Tänä kesänä Forssan Pilvenmäellä pidettävä, yksipäiväinen harrasteajoneuvotapahtuma picknick tai piknik oli sunnuntaina 5.8.2018. Viime vuosien tapahtumista kirjoitin tänne postauksen kuvineen elokuulta 2017  ja elokuulta 2016.

Elokuun alkuun mennessä Helsingissä oli ollut jo kolmisenkymmentä hellepäivää putkeen, mutta viime viikolla sää hieman viileni. Onneksi, sillä Pilvenmäen rata on kuin laakso umpiaitojen takana ja helteellä todellinen pätsi.

Menomatkani taittui tavalliseen tapaan vilpoisasti omalla K-sarjan BMW:llä Kehä I:tä, Turunväylää ja kakkostietä ajaen. Tietyöt olivat jonkin verran edistyneet sitten viime kesän, mutta Forssan eteläpuolella oli edelleen noin 12 kilometrin pätkä, jolla oli alennettu 80 km/h rajoitus. Siinä kohtaa valtatietä levennetään ja työ sekä maalaukset olivat vielä kesken. Teiden korjaaminen on hyvä asia ja 2-tie on oikeasti tosi kapea 100 km/h ajettavaksi, sen verran vanha se on. Eli paljon tuo kohta ei matkaa hidastanut.

Tänä vuonna autojen pysäköinti maksoi 10 € ja moottoripyöriltä oli myös ensimmäistä kertaa pysäköinnistä veloitus eli 5 euroa. Niin iso tapahtuma on kyseessä, että hyvään tarkoitukseen ja laajoihin järjestelyihin nuo maksut uppoavat helposti. Kuitenkin vapaaehtoisilla on tapahtumassa iso merkitys ja tätäkin kautta taas kiitos järjestäjille! Mm. liikenteenohjaus sujui notkeammin kuin koskaan, vaikka olin paikalla vasta suurimpaan ruuhka-aikaan klo 12 pintaan.

Tänä vuonna hätyyteltiin ehkä jopa yleisöennätystä, kun viime kesän kolean kelin jälkeen nyt oli sopivat 22 C lämmintä. Pieni sade alkoi vasta kello 15 maissa. Piknik oli nyt 36. kertaa ja siinä 30 000 kävijän paikkeilla se veti. Harrastejenkkejä oli noin 2500 autoa ja 300-400 eurooppalaista ja japanilaista päälle plus satoja moottoripyöriä sekä yleisön kulkuneuvot lisäksi. Kyllä tuommoinen on pienen kunnan bensa-asemille ja ravintoloille hyvä piristysruiske.

Dodge Challenger R/T 1970-luvun alusta on muskeliautoja parhaimmillaan.

Piknik oli nyt 36. kerran ja itselläsi tuli kymmenes kerta peräkkäin täyteen tässä hienossa tapahtumassa. Kun oma ajokortti oli ihan tuore, Forssan tilaisuudessa tuli käytyä jo paljon aiemminkin, mutta sitten tuli pitkä tauko. Näin laajaa katsausta jenkkeihin ja hienoimpiin eurooppalaisiin ja japanilaisiin harrasteautoihin ei kovin monessa paikassa Suomessa ole, ellei lasketa mukaan Hämeenlinnan Linna Cruisingia, johon olen harkitsemassa osallistua tänä vuonna ensimmäistä kertaa.

Pienempiä harrasteautojen kokoontumisia on useinkin, muun muassa Helsinki Cruising Night joka kesäkuukauden ensimmäisenä perjantaina. Niistä olen blogannut useasti, viimeksi 6.7. illasta tänne.

3 X VW Kupla oli onnistunut kokonaisuus.

Cadillac oli kokenut jonkin verran kustomointia sitten tehtaalta pääsynsä.

1940-luvun Chryslerissä oli hauska väriyhdistelmä: mattasininen ja mirra-katto.

Bloggaaja Tommi oli tässä jo lähdössä pois. Paluumatkalla Karkkilassa ukkoskuuro oli todella raju, mutta ykköstie oli kuiva.

Pilvenmäki on vuosien varrella osoittanut olevansa tilaisuus, joka on sopivaan aikaan kesän lämmössä, järjestelyt toimivat, suosio on huima, sijainti keskellä Etelä-Suomea ja paikka on muutenkin sopiva. Kun ei jaksa enää kiertää rompetoria, näyttelyautoja ja -pyöriä, niin raviradan kaltevalla reunalla voi pysähtyä kuuntelemaan ohiajavien menopelien moottorien hörpötystä. Tällä YouTube-videollani on tunnelmaa raviradan reunalta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Helsinki Cruising 6.7.2018

Keskikesän kuukausien ensimmäiset perjantait on monella merkitty tarkasti kalenteriin. Silloin näet on Helsinki pre-cruising Malmin lentoasemalla ja varsinainen cruising Kauppatorilla. Tänä vuonna päivä oli siis kuudes heinäkuuta.

Aiemmista cruisingeista olen kirjoittanut blogiini ainakin näistä päivistä:

• 7.7.2017
• 8.5.2017
• 2.9.2016
• 1.7.2016
• 3.6.2016
• 6.5.2016

Tämä Motoblogini on varsinaisesti moottoripyöristä kertova, mutta kirjoitan ja kuvaan myös harrasteautoja. Pyrin löytämään kameraani uusia kohteita, mutta joskus jokin auto osuu useamminkin, mutta aina takuulla eri tavalla.

Katso myös videoitani YouTubesta, esimerkiksi

Malmin pre-cruising 6.7.2018

Helsinki Cruising Night 6.7.2018

Viime perjantai oli kesäisen lämmin ja jo iltaviiden pintaan Malmin lentoasemalle alkoi kertyä harrasteajoneuvojen katsojia ja omistajia. Puolet lentokentästä oli suljettu ilmeisesti lauantain kiihdytystapahtuman vuoksi, mutta kentälle mahtui kyllä hyvin.

 

Sympaattinen Ford Anglia vain paranee vanhetessaan. Sedälläni oli tällainen.

 

Chevrolet Corvette oli 1950-60-luvun taitteessa yksi kauneimpia ja ensimmäisiä muskeliautoja. Juuri tämä väriyhdistelmä on yksi parhaista.

 

Tämä Chevy oli myynnissä. Kivat pilleripölykapselit, myös lava oli huolellisesti paneloitu.

En laskenut autoja Malmilla, mutta kaipa niitä satoja oli. Kymmenien hehtaarien alueella sai pitkään kiertää, että näki autoista suurimman osan. Myös moottoripyöriä oli paikalla.

Eniten cruisingissa on kalustoa Amerikasta, mutta myös Euroopan ylpeyksiä, kuten mersuja, bemareita, jaguareja, alfoja, ferrareita sekä Japanin ihmeitä näki.

 

Tämä lowrider on ilmeisesti Lincoln, mutta sen tarkemmin en tunnistanut, kun oli aika paljon rakennettu.

 

Lincolnin sisustus oli päivän hienoin; uutta, punaista nahkaa.

 

Ferrari F430 löysi myös paikkansa rivistöstä. Avomalli on näppärä kesäkulkuneuvo.

 

Plymouth Roadrunner Superbirdissä on se huimin spoileri. Isompi on vain Autot 2 -elokuvassa sillä vihreällä autolla.

 

Samaan aikaan Saksassa: Mercedes-Benz S 560 ja 5,6-litrainen V8. Näitä oli siis kaksi.

Malmilta ajoin prätkälläni Kauppatorille, jossa ehdin kuvata hieman vähemmän, mutta sielläkin oli laadukkaita pelejä.

 

Ford Mustang GT taitaa kuulua tapahtuman vakiokalustoon. Onnistunut maalaus.

 

Silloin kun Volvo oli vielä ruotsalainen, P1800S eli Pyhimys.

Saa nähdä, kuinka kauan Malmin pre-cruisingia vielä järjestetään, kenttäähän uhkaa asuntorakentaminen. Olen kirjoittanut asiasta aiemminkin sekä blogiini että Helsingin Sanomiin. En kannata lentopaikan rakentamista, kyllä sitä maata on muuallakin.

Myös Kauppatoria ollaan uudistamassa ja pysäköintiä uudistamassa, mutta toivottavasti jokin nurkka torista pysyy myös pysäköintikäytössä, koska aluehan on mitä upein turistejakin ajatellen, kun voi samalla ihailla hienoja klassikkoautoja.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Forssan Pick-nick 2017

 

Ford Model A vuodelta 1929.

 

Sunnuntaina 6.8.2017 Forssassa oli järjestyksessään jo 35. Harrasteajoneuvo-picknick. Sen konsepti on ollut aika lailla ennallaan jo 1980-luvulta lähtien. Itse olin siellä ensi kertaa 80-luvulla parina vuonna, kunnes oli pitkä tauko. Nyt olen ollut Forssan tapahtumassa taas noin kymmenen kertaa peräkkäin. Linkki YouTube-kanavalleni on tässä, siellä on lyhyt video vuoden 2017 tapahtumasta.

Elokuun ensimmäisen sunnuntain paikkeilla forssalaiset järjestävät harrasteautoille ja -moottoripyörille yksipäiväisen tapahtuman, joka on jo pitkään ollut alallaan tiettävästi Pohjoismaiden suurin. Viime vuoden tapahtumasta kirjoitin myös tässä blogissani.

Olin koko viikon katsonut huolestuneena säätiedotuksia, jotka lupailivat sadetta, ukkosta tai ainakin hyvin vaihtelevaa säätä Etelä-Suomeen. En muista, että aiemmin koskaan piknikissä olisi satanut. Pikemminkin päin vastoin eli hellettä ja paahdetta on riittänyt suojaisalla Pilvenmäen raviradalla, jossa tilaisuus pidetään.

No tänä vuonna sitten satoi. Olin moottoripyörällä liikkeellä, kuten yleensä ja tietty vedenkestävät kuituvarusteet päällä. Espoon-Kirkkonummen tienoilla taivas repesi oikein kunnolla. Kuituvarusteet kyllä kestävät vettä, mutta kaatosateessa niistä tai katteistakaan ei ole apua, kun vesi valuu hihoja pitkin sisälle hanskoihin. Oman muoviluotini kate ei loppujen lopuksi ole kovin iso, joten mieluummin sitä ajaisi aina aurinkoisella poutasäällä.

Mutta sade kuuluu Suomen kesään ja mukanani oli kahdet vaihtohanskat, joten ei se mitään. Forssaan pääsin vasta noin 1 h 40 minuutin ajon jälkeen, kun 1-tiellä oli edelleen tietöitä. Pisin hidastus oli kuitenkin 2-tien oudosti tien levennysprojektin takia suljettu toinen kaista noin sadan metrin matkalla ja sen päissä olevat liikennevalot. Niissä jouduttiin seisomaan paikallaan mennessä noin 10 minuuttia, palatessa peräti 15-20 minuuttia. Ja kun oli sunnuntai, niin mitään töitähän siellä ei tietenkään tehty…

 

Helmenvalkea-sininen Cadillac on 1950-luvun lopulta.

Poutaakin oli osan matkasta, mutta kyllä tänä vuonna perillä kastui oikein kunnolla, ellei ollut sadevarusteita, -takkia tai -varjoa mukana. Itse ostin paikan päältä pään suojaksi lippalakin, kun en viitsinyt varjoa kantaa. Välillä kyllä aurinkokin paistoi.

Vaihteleva keli aiheutti, että harrasteautoja oli vähemmän kuin yleensä, raviradan keskialueen nurmikolla oli tilaa vaikka kuinka ja mm. moottoripyörien parkkipaikalla oli hiljaista. Itse en tänä vuonna ajanut kulkuriani keskialueen nurmikolle, vaan mp-parkin asvaltille. Märkä ruohikko on nimittäin aika liukasta takapyörän alla, niin halusin varmistaa sujuvan pois pääsyn alueelta. Ja nurmialueelle johtavat polut olivat liejuisia.

Kauniita jenkkejä, japseja ja eurooppalaisia oli taas paljon, muttei 3000:tta, kuten joskus. Yleisöä kyllä oli tuhansia ja palvelut ja järjestelyt toimivat hyvin.

 

HD Panhead oli laitettu hienoksi, huomion kiinnitti ensiövedon hihna, jonka suojaksi oli muotoiltu ketju. Alun perin pyörä lienee 50-luvun lopulta.

 

Dodge Charger on tyylikkäimpiä muskeliautoja 1960-70-luvun taitteesta.

 

Buick on aitoa 1950-lukua.

 

Mercedes-Benz SL560 on kai Amerikan-malli, koska tietääkseni Euroopassa oli vain enintään 5 litran V8-moottori tarjolla eli SL500.

 

Plymouth Barracuda noin vuosimalli 1966 muistuttaa takaa ja sivulta aiempaa harrasteautoani, ”Euroopan Barracudaa” eli Sunbeam Alpine GT:tä. Oma Alpineni Fastback oli vm. 1971. Nuo roiskeläpätkin olivat samat, tosin Sunbeamin moottori oli 1,75 litran rivinelonen.

 

Desoto Firedome, takana Plymouth Fury.

 

MB SL350 Coupe on väliltä 1971-81.

 

Bloggari Tommi ja reipas ratsuni BMW K1200S. Huomaa uusi lippalakki sateen suojaksi.

Forssan tapahtumassa sade hieman hankaloitti kuvaamista, joten panin vain yhden lyhyen videon YouTubeen, se on täällä Motoblogi-kanavallani.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Malmin pre-cruising ja Kauppatori

 

Camaro oli ihan Suomi100-väreissä. Taustalla Malmin lentoasemarakennus 1930-luvulta.

7.7.2017 oli taas kesäkuukauden ensimmäinen perjantai ja Cruising Night. Tällä kertaa suuntasin prätkäni Helsinki-Malmin lentoasemalle, jossa pre-cruising kokoontuu.

Autoja oli niin paljon, että ne ohjattiin lentokenttäalueen aidan sisäpuolelle, jolloin tavallinen parkkipaikka jäi normaaleille autoille ja moottoripyörille. Järjestely on keskikesällä hyvä, kun melkein kaikki ovat saaneet talven aikana rassatut harrasteautonsa vihdoin liikkeelle.

Samalla tuli kunnioitettua lentopaikan hienoa miljöötä, joka on ollut muuttumaton 1930-luvulta lähtien. Muutamat helsinkiläiset poliitikot jatkuvasti haluaisivat tuhota kentän ja muuttaa sen asunnoiksi, vaikka suurin osa asukkaista vastustaa kyseistä suunnitelmaa. Sitä paitsi kaupunki tai Finavia eivät ole kyenneet esittämään mitään vaihtoehtoista kenttää Malmin korvaajaksi.

Tuttuun tapaan kirjoitin kaikkiin kuviin lyhyen selostuksen caption-kohtaan, pienissä kuvissa se tulee esiin, kun klikkaa kuvaa. Videoita tilaisuudesta on YouTube-kanavallani.

Olin vaihtanut uuden akun omaan BMW:heni, pessyt ja vahannut sen, niin oli tyylikästä lähteä ajelemaan lämpimään kesäiltaan. Taustalla Malmin päärakennus.

Ford Thunderbirdin takaluukussa on mittaa. Vararengas on hyvin käsillä.

Cadillac Coupe de Ville.

Huomaa Cadillacin tassupakoputkenpäät.

Ford Mustang Mach I.

Myös Mach I, mutta se ei varmaan haittaa ketään.

Dodge Challengerin maalaus ja sisustus sointuvat oikein hyvin.

Impalan sivunäkymää.

Imperial on tosi harvinainen.

Jaguar 4,2 XJC:n linjoja korostaa, kun ottaa kuvan laajakulmalla. Coupe se on!

Maserati V8 ei ole ihan tavallinen Suomessa.

BMW 1600 GT vuodelta 1968.

MB 380 SL avo.

Kauppatorilla oli myös Mercedes-Benz SL 450.

Rolls-Royce ja ratti väärällä puolella.

Rollsin kuuluisa keulakoriste.

 

Vielä yksi Cadillac, tässä Sedan de Ville.

 

Paljon huomiota sai tämä poliisiauto. Tällainen minulla oli lapsena leluna, siinä oli patterilla toimiva valo katolla, mutta tässä kattovalo oli kokonainen ämpäri!

 

Lopuksi AMC Javelin, jollainen oli joskus koulukaverin perheessä. Harvinaisuus nykyään.

 

 

 

Jenkkejä ja Jaguareja

 

Punavalkoinen sopii hyvin näidenkin korimallien Mustangeille.

Perjantai oli kesäkuukauden ensimmäinen perjantai eli Helsingin Kauppatorilla oli harrasteautojen Cruising Night. Iltakuuden pintaan ihmettelin paikalla yhden toisen motoristin kanssa, missä kaikki ovat. Kuultiin että suuri osa menopeleistä oli silloin vielä Pre-Cruisingissa eli Malmin lentoaseman kieppeillä.

Oli siis aikaa nauttia pikkusuolaista ja syödä kioskin hyvä megadog eli makkara sämpylällä á 4,5 €. Lokkeja välttääkseni söin sen teltassa ja samalla autoja alkoikin pikku hiljaa valua torille. Aurinko paistoi, mutta merituuli oli vielä viileä.

Puoli seitsemän pintaan kaarojen virta alkoi tiivistyä ja alkoi normaali meininki: silmänruokaa kaikille aisteille ja V8:n hörpötystä. Jenkkiautojen seassa oli taas kivasti myös eurooppalaisia ja japanilaisia harrastevehkeitä.

Videokuvaa tapahtumasta on YouTube-kanavallani Motoblogi.

 

Packard ja Hudson olivat ensimmäisiä torille tulijoita. Taustalla uusi Allas Sea Pool -merikylpylä.

Mitään ruuhkaa 5.5. kokoontumisessa ei vielä ollut. Kevät on ollut ennätyskylmä ja vielä huhtikuussakin Helsingissä on satanut monena päivänä lunta.

Tuntuu että tänä keväänä myös kadut ja tiet ovat ennätysreikäiset ja perinteiseen tyyliin nastarenkaat ovat raapineet asvaltin urille. Se ei kylläkään ole harrasteautojen vika, niillä kun ajetaan yleensä vain kesäisin eli nastoja niissä ei käytetä. Toisaalta museorekisteröinti sallii ajon vain 30 päivänä vuodessa, joten ei siinä teitä ehditä pilata. Teiden kuluminen ja saasteet tulevat siis ihan meidän tavallisten autonomistajien aiheuttamina.

 

Mustangien rivistöä.

 

Harvinaisuus Marmon Speedster 1927. Huomaa puiset pyöränpuolat.

Ylläoleva suurharvinaisuus on Marmon vm. 1927, joka on tietääkseni sama kuin TEK:in jutussa. Aalto-yliopiston teekkarien ylläpitämä autovanhus on vuokrattavissa vaikka hääajoon ja tämä yksilö on ollut aikoinaan mm. marsalkka Mannerheimin alla. Hauska nähdä tuommoisia klassikkoja vielä tien päällä.

 

Toyota Timangi 1000 v. 1976-77 ja legendaariset pisarapeilit. Yhdellä naapurilla oli joskus tuollainen uutena ostettu. Tämä on rakennettu yksilö.

 

Chevy Corvetteja oli mm. nämä Sting Rayt avo ja umpi.

 

Veljekset kuin ilvekset eli BMW K1300S ja edessä oma K1200S. Mm. italialaiset rouvat ihastelivat niitä suureen ääneen. Heillä on siis hyvä maku!

 

Parilla luokkakaverilla oli joskus puoliksi Ford Capri, tämä on oikein GT.

 

Taitaa olla Pontiac.

 

Aika harvoin torille on pysäköity vierekkäin kolme Jaguaria: vanhempi XJR, XK8 ja XKR.

 

Tätä ei kukaan tunne, mutta auto on Lorraine-Dietrich ehkä 1920-25 ja kone rivikuutonen.

 

Ford Thunderbird vm. 1956 ja upea pyöreä ikkuna. Yksi kauneimpia.

 

Yksi Ferrarikin oli joukossa.

YouTube-kanavallani Motoblogi on videoita 5.5.2017 Cruising Nightista.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Malmin cruising 2.9.

Ford Thunderbird, Chevy Camaro ja vilinää Malmilla perjantai-iltana.

 

Kesäisin kuukauden ensimmäinen perjantai on Helsingissä aina cruising-päivä, jolloin harrasteajoneuvoilijat lähtevät liikkeelle. Aiempia postauksiani aiheesta: Helsinki cruising 1.7.2016 ja Helsingin cruising-ilta 3.6.2016 ja Stadin cruising 6.5.

Väki kokoontuu Kauppatorille ja siellähän minäkin olen monena vuonna pyörinyt, mutta pre-cruising on jo ennen sitä Helsinki-Malmin lentoasemalla. Tällä kertaa menin kello 17.30 maissa Malmille enkä ajanut ollenkaan Kauppatorille. Ja se kannatti.

Ilma suosi, 20 C on hyvä lukema syyskuun alkuun ja ehkä myös yhä jatkuva epävarmuus ja huoli Malmin hienon, historiallisen lentoaseman tulevaisuudesta veti sadoittain ihmisiä ja harrasteautoja Malmille.

Takana vanha DC3, joka käynnistettiin illan aikana ja kone nousi myös ilmaan! Oli hieno kuulla sen potkurien pörinä. Sama kone oli viime kesänä Vantaan Kivistössä asuntomessuilla.

 

Tottakai olen jo netissä kannattanut Lex Malmia eli lakialoitetta Malmin lentoaseman ja -kentän suojelemiseksi nykykäytössään eli ilmailun piirissä. Aktiiviset nimienkerääjät kiersivät eilenkin yleisön joukossa kysymässä allekirjoituksia. Minultakin asiaa kysyttiin parissa tunnissa neljä kertaa.

Pyöreä funkisasema sisältää mm. kahvilan.

 

Kuka tahansa suomalainen voi vielä kannattaa Lex Malmia netissä pankkitunnuksin, linkki on tässä: Lex Malmin kansalaisaloite. Kannattajia on nyt jo 31 000 ja määrä kasvaa koko ajan. Tässä hieman taustaa asiasta.

Muutama helsinkiläinen poliitikko haluaa siis rakentaa Malmin lentokentän asunnoiksi, vaikka se on historiallisesti merkittävä kenttä, siellä toimii satoja eli alojen harrastajia, kyseessä on Pohjois-Helsingin viimeisiä avoimia kenttiä, joita ei ole tukittu kerrostaloilla, kenttä on tärkeä virkistysalue, Rajavartiolaitos toimii siellä  ja ennen kaikkea lentokentän pohja on savea, johon pitäisi rakentamista varten upottaa kymmeniä metrejä paaluja.

Rakentaminen olisi siis erittäin kallista ja hankalaa. Rakennusmaata on runsaasti esimerkiksi Helsingin Itäsalmessa tai Santahaminassa ja radanvarsilla Espoossa ja Vantaalla. Olen kirjoittanut tästä myös mm. Helsingin Sanomiin.

Mutta takaisin autoihin.

Ford taitaa olla 1920-luvulta.

Chevy De Luxe.

Hyviä kuvakulmia.

Harvinainen Dodge Phoenix.

Ford Fairlane Skyliner

Plymouth Barracuda sisältä.

Ford Mustang.

DeSoto Firedomen perät. Taustalla aseman päärakennus.

Tämä Ford ei ruostu, koska se on pääosin puuta!

Plymouth Satellite 383 ja Dodge Charger.

Corvetten kajuutta. Nättiä sinistä.

Cadillac Fleetwood sopii hyvin kuvaan Malmin lentoaseman kanssa.

Suihkulähde.

Eurooppaa ja moottoripyöriä oli myös mukana, vaikka tämä postaus sisältää pääosin jenkkiautoja.

Aika täydellinen Mersu SL280 Pagoda.

Ford Thunderbird ja perjantai-illan vilinää.

Lopuksi vielä 60-luvun Mini, jollainen vanhemmillani oli silloin joskus. Tosin tällaista kattoa ei silloin ollut kellään.

Aliisa, taitaisit tykätä tästä?

Voi olla, että seuraavallakin kerralla Kauppatori jää väliin, koska Malmilla on paremmin tilaa ja ehkä vieläkin enemmän autoja. Kansanliike sinne oli eilenkin niin suuri, että poliitikkojen on aika herätä ja lopettaa Malmin lentokentän tuhoamisajatukset. Kyllä ne uudet asunnot sopivat kaikkien mielestä ihan hyvin muuallekin. Lex Malmi ja muut suojeluponnistukset täytyy ottaa huomioon, kun kaupunkia suunnitellaan.

Pidetään Helsinki asuttavana jatkossakin eikä tuhota hienoa lentokenttää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kangasalan Mobiliassa

60-luvun pickup lienee Panhard tai Borgward.

Tampereen itäpuolella on Kangasalan kunta, jossa tulee varsin usein käytyä. Siellä asuu nimittäin useampikin sukulainen.

Kangasala tunnetaan hienoista harjuistaan, näkötorneistaan ja lukuisista järvistään. Siellä on myös merkittäviä museoita, joista tällä kertaa esittelen Mobilian.

Mobiliassa olen käynyt aiemmin vain kerran vuosia sitten. Olin silloin jonkin aikaa töissä Tielaitoksella ja teimme ekskursion tähän auto- ja tieliikennemuseoon. Sen näyttelyt vaihtuvat aika ajoin, joten paikalla kannattaisi käydä vähän useamminkin. Sama pätee muihinkin museoihin. Aina oppii jotain uutta.

1960-luvun Minin ralliversio.

Yleisnäyttelyn lisäksi Mobiliassa on heti alussa oma osastonsa rallin historialle. Ja se onkin suomalaisittain komeaa historiaa.

Rallia ovat viime vuosina hallinneet suvereenisti ranskalaiset, jotka pärjäävät niin asvaltilla kuin soralla. Myös tehdasmerkkien määrä on pudonnut hälyttävän alas. Vain pari merkkiä panostaa kunnolla ralliin, joten ralliurheilun arvostus ei mitenkään ole enää sama kuin aiemmin.

Lähivuosina tilanne ehkä muuttuu, kun moninkertaisen maailmanmestarin Tommi Mäkisen talli tulee taas mukaan MM-sarjaan.

Mobilian ralliosastolla oli hyvä katsaus Simo Lampisen ja Timo Mäkisen Mineistä Hannu Mikkolan Ford Escortin ja Michele Moutonin huikean Audi Quattron kautta Juha Kankkusen Toyotaan ja Ari Vatasen Peugeotiin.

Mobilia on onnistunut kokoamaan ison palan suomalaista ja kansainvälistä rallihistoriaa yhteen paikkaan. Noita autoja ja kuljettajia moni on ihaillut ja niellyt pölyä pikataipaleiden varrella. Asuin lapsena Pirkanmaalla yhden parhaista Jyväskylän suurajojen pikataipaleista varrella. Silloin ralli ajettiin osittain paljon etelämmässä kuin nykyään. Tai sehän on nykyään Neste Ralli, mutta kuitenkin.

Timo Mäkisen Ford Escort ja Michele Moutonin Audi Quattro.

Bloggari Tommi virtuaaliajossa.

Museoissa on usein mahdollisuus jotenkin itse kokeilla jotain laitetta tai osallistua johonkin, niin Mobiliassakin. Yksi ralliauto oli varustettu virtuaalilaseilla ja kuulokkeilla. Niiden kanssa pääsi ”ajamaan” 3-4 minuutin lumisen pikataipaleen. Kokemus oli hauska ja kuva pyöri sitä mukaa, kun päätä käänsi. Kartanlukijan nuotit kuuluivat korviin ja  niin sitä oli melkein kuin ralliautolla liikkeellä.

Toyota Celica ja Lancia muistetaan hyvin.

Volvo 142:n ralliversio.

Aikoinaan vanhemmilla oli oranssi Volvo 142. Samasta mallista oli värikkäästi teipattu ralliversio näytillä. Sen takana yläkuvassa on Isuzu Bellett GT. Myös ralliautot Saab 96 ja Talbot Sunbeam Lotus olivat nähtävillä.

Korsikan rallissa traagisesti kuolleelle Henri Toivoselle on omistettu oma nurkkauksensa.

Talbot Sunbeam Lotus ja Saab 96.

Dodge Adventurer oli aikansa nopein auto. Ei uskoisi pickupista.

Oldsmobilella on leveä hymy.

Mobilian päärakennuksesta pari sataa metriä sijaitsee erillinen halli, Auto Glym -klassikkojen kokoelma. Siellä autot ovat lasin takana, joten ne säilyvät siistimpinä. Niiden kuvaaminen on vaikeampaa varsinkin kännykällä, joten pahoittelen kuvien laatua. Lisäksi puhelimeeni tuli jokin ohjelmavirhe, joka aiheutti muutamiin kuviin raitoja. Kotona jouduin asentaman käyttöjärjestelmän uudelleen, jotta sain luurin taas toimimaan.

Museon vanhin auto on Ranskasta v. 1898. Siinä taisi olla 1000 kuutiota ja 1,5 hevosvoimaa.

Moottoripyöräpoliisin työkaluja oli museoitu useita, tässä BMW K1200RS.

Ehkä koko Mobilian helmi – ainakin minun mielestäni – on Urpo Lahtisen aikoinaan hankkima ja pojalleen Jepelle nyt kuuluva Mercedes-Benz 300SEL 6,3 litran V8 automaatti Waxenberger.

Mersu Waxenbergeriä tehtiin aikanaan vain viisi kappaletta, jotka kaikki ovat tuhoutuneet. Paitsi tämä museoitu suurharvinaisuus ja huhun mukaan myös Saksassa on vielä yksi alkuperäinen jäljellä.

Mercedes-Benz Waxenberger 300SEL.

Urpo Lahtinen ajeli mersullaan mm. Keimolan ja Ahveniston radoilla sekä kiihdytysajoa ja jäärataa. Aikamoinen nähtävyys tuo sedan-mersu kyllä on, iso ja painava, mutta äärimmäisen suorituskykyinen. Se oli oman aikansa nopeimpia autoja.

MB 300SEL 6,3 V8 Waxenberger.

Cadillac.

Mobilian vieressä on Keisarinharju, jossa oli vielä muutama vuosi sitten näkötorni. Se kuitenkin poltettiin ilkivaltaisesti ja nyt siellä on enää matala tasanne, josta ei juuri mitään näe. Ehkä jonain päivänä joku sponsoroisi siihen taas tornin, niin näkisi molempiin suuntiin järvet, kuten aiemmin.

Kangasalan jälkeen ajelin lyhyesti vielä vanhassa kotikunnassa Tampereella. Siellä on isot työmaat menossa, mm. rantatunneli Paasikiven-Kekkosentien vieressä ja ratikkasuunnitelmakin kai etenee.

Pyynikin näkötornilla oli joskus paljon motoristeja tiettynä iltana viikossa, mutta ne ajat ovat menneet. Olin vääränä päivänä eli sunnuntaina liikkeellä, joten lisäkseni ei ollut kuin pari pyörää, autoja sitäkin enemmän, joten munkkikahveille piti jonottaa.

Mutta niin hyviä Pyynikin munkit ovat, että pieni jonotus ei haitannut.

Pyynikin näkötorni, jossa alhaalla on munkkikahvila.

Oli tarkoitus ajella vähän pidempäänkin Tampereella, mutta tällä kertaa jätin ylimääräiset ajot väliin ja lähdin ajamaan kaatosateessa kohti Helsinkiä. Myös mennessä oli satanut koko ajan, joten ajovarusteiden kuidut olivat koetuksella.

Tankatessa ihmettelin, kun ajohanskat painoivat aika paljon. Otin ne pois ja niissä oli kummassakin noin puoli litraa vettä! Hansikkaat sinänsä pitävät vettä, mutta vesi valuukin hihoja pitkin alas ja täyttää pikku hiljaa hanskat, vaikka ne sulkisi nyöreillä miten tarkkaan. Onneksi oli kolmet hanskat mukana…