Koeajossa MT-10

 

Yamaha MT-10:n tekniikka on hyvin näkyvissä.

 

 

Perjantaina Yamaha Centerissä Vantaalla oli koeajopäivä. Ihme kyllä aurinko paistoi eikä tälle keväälle niin tuttua lumisadetta tullut edes koeajon aikana. Koleaa oli edelleen, Helsingin rannikolla oli kylmä merituuli ja vaivaiset kuusi astetta, mutta muutaman kilometrin päässä Kehä III:lla jo 11 astetta.

Elektroniikkaa tässäkin mallissa on sen verran, että ennen lähtöä ajamaan oli syytä kuunnella hetki myyjän esittelyä pyörästä. MT-10 on siis urheilullinen, katteeton eli naku 1000-kuutioinen, joka tuli myyntiin jo 2016. Silloin en sitä vielä ehtinyt testata, joten tässä tulee pikku analyysini.

Euroopassa ja muullakin maailmassa nakut pyörät ovat olleet pieni trendi viime vuosina. Ne sopivat parhaiten kaupunkiin ja ruuhkaisille kehäteille, koska ne ovat ilman laukkuja ja katteita kapeita, ketteriä ja kevyitä. Nuo sanat sopivat hyvin myös tähän Yamahaan.

Suomessa nakuja ei niin paljon näy ja se johtuu kai siitä, ettei täällä ole paljon kaupunkejakaan tai ruuhkia, vaan etäisyydet ovat pitkät ja ilmasto kostea. Suomessa tarvitsee siis katteiden suojaa. Customeja täälläkin on kohtuullisen paljon eikä niissäkään juuri katteita ole, mutta itse en niistä käyttäisi tuota naku-nimitystä.

MT:n akseliväli on vain 1400 milliä eli sen ajogeometria on ketterä ja sen huomaa liikkeellelähdössä ja kaupunkiajossa. Sehän on vain hyvä ominaisuus, kun samalla leveä ohjaustanko oli ainakin tässä yksilössä suhteellisen korkealla, joten mistään äkkinäisyydestä ei voi puhua.

Toinen merkittävä ja ehdottomasti hyvä juttu on pyörän keveys, se painaa huomattavan vähän, ajokunnossa vain 210 kiloa. Sen pitäisi näkyä kulutuksessa, mutta tehokas moottori on kyllä hieman janoinen. Nytkin lähtiessäni ajotietokone vilkutteli melkein tyhjää, joten jouduin hetken odottamaan, kun Yamahan ystävällinen tyyppi kävi täyttämässä tankin. Olisi ollut noloa joutua moottoritiellä keskeyttämään matkan tankin kuivumiseen.

 

MT-10 on kompakti, jopa siro peli 1000-kuutoiseksi.

MT-10:n istumakorkeus on melko matala ja satula kapea, joten noin 175-180-senttisellä yltävät vielä hyvin jalat maahan.

Uusissa pyörissä on paljon elektronisia avustimia ja tässä mm. luistonesto ja ajotilan säädettävä moodi eli konfigurointi auttavat kuljettajaa. Aloitin kesymmällä STD-asennolla ja kun siirryin moottoritielle, vaihdoin A-asentoon. Hetken päästä oli aika kokeilla brutale- eli B-asentoa. Siinä kaasu vastaa nopeasti ja 160 hevosvoimaa tuntuvat olevan hyvin kyydissä.

Joskus japanilaisissa pyörissä ilmoitetut tehot ovat oikeasti olleet pienempiä, kun niitä on mitattu tekniikan alan lehtien, kuten Tekniikan Maailman tai Moto1:n testeissä. Saksalaisilla on ollut vähän toisin päin. Joka tapauksessa moottori tuntui pirteältä ja 111 Nm vääntö hyvältä, vaikka ei niissä K-sarjan BMW:hen tottuneella mitään ihmeellistä ollutkaan. Pyörän keveys korosti voimakasta moottoria eikä kierroksia tarvinnut mitenkään huudattaa kulkeakseen Kolmostiellä ripeästi. Eikä tällä kertaa siis lumisadekaan sotkenut.

Vakionopeudensäädin on erinomainen varuste ja tässä pyörässä sekin oli, samoin myös japanilaisissa yleistyvät ABS-jarrut. Ne tosin ovat olleet parhaissa eurooppalaisissa jo yli 20 vuotta, että miten sen nyt ottaa. Joka tapauksessa ABS on moottoripyörässä vähintään yhtä tärkeä kuin autossakin.

Koeajo sujui siis hyvissä merkeissä enkä juuri keksi moitittavaa. Pieni katteen tynkä mittarin edessä ohjaa yllättävän hyvin viimaa pois naamalta ja Yamaha on tehnyt myös Tourer edition -mallin, jossa on korkea visiiri ja puolipehmeät sivulaukut. Myös mm. takatelineen ja -laukun voi rastia varustelistalta. Eli MT-10:stä saa niillä matkakelpoisemman kulkupelin.

Noin 19 000 € perusmallin lisäksi tarjolla on MT-10 SP -malli, joka maksaa noin 22 000 €. Siinä on mm. sähkösäätöinen jousitus. Mallistossa on myös pienemmät MT-09, -07 ja 03-mallit.

 

Liikkeessä sisällä oli Tourer edition sivulaukuilla ja etukatteella.

Annan Yamaha MT-10:lle ****.

Plussaa:

• Tehokas ja väännökäs moottori
• Säädettävät ajomoodit
• ABS-jarrut, luistonesto ym. turvavarusteet
• Vakionopeuden säädin
• Keveys.

Miinusta:

• Ketjuveto
• Ehkä liiankin vaimea ääni vakioputkella.

MT-10 on luokassaan hyvä kokonaisuus. Sen suorituskyky, ketteryys ja keveys tekevät vaikutuksen. Lisävarusteilla sitä voi kehittää matkapyöräksi. Vaihteiden ja kytkimen toiminta ja muukin viimeistely ovat japanilaiseen tapaan loistavia. Kunhan nyt joskus luopuisivat tuosta ketjuvedosta. Kardaani ja hihna kun on keksitty ajat sitten. Tästä samasta asiasta jaksoin nytkin huomauttaa myyjälle. Ehkä joskus vuonna 3000 asia muuttuu?

Hyvää vappua kaikki ketju-, hihna- ja kardaanivetoiset motoristit ja sellaiseksi aikovat!

 

 

 

Ajokausi avattu – lumisateessa!

 

BMW K1200S valmiina kesään.

 

Monta viikkoa olen toiveikkaana katsonut aamun säätiedotuksen kännykästä. Täsmäsäässä on jatkuvasti kummitellut sinne kuulumaton asia: lumihiutale.

On hienoa, että Suomessa on neljä selkeää vuodenaikaa, mutta tämä kevät on ollut vähän liioittelua. En muista koskaan olleen näin kylmiä huhtikuun ensimmäisiä viikkoja. Alla on esimerkki Helsingin viime lauantain sääennusteesta.

 

10 päivän ennuste Helsingin rannikolla 15.4.2017. Brrrr.

Eilen 2. pääsiäispäivänä nyt sitten vihdoin kun olin ladannut akun ja katsonut että kaikki on muuten pyörässä kunnossa, käynnistin moottoripyörän ensimmäistä kertaa tänä keväänä.

 

Hienostihan ratsu hörähti, tarkistin ajo- ja jarruvalojen sekä vilkkujen toiminnan ja tein 1,5 tunnin lenkin tuttuja katuja. Kuulostelin moottoria, testasin ajotietokoneen ja sähköisen ESA-jousitusjärjestelmän toiminnan, piipahdin huoltoasemalla panemassa hieman lisää painetta renkaisiin ja sitten olinkin jo moottoritiellä. Kevät!

 

Suunnittelijoiden huomaavaisuutta on, että K-sarjalaisessa etupyörän venttiili on käännetty sivulle. On näet helpompi säätää ilmaa.

Olen pitkään miettinyt, millä verbillä pyöräni moottorin (ja pakoputken) ääntä oikein kuvailisi. Siis siinä vaiheessa, kun se varsinaisesti herää eloon 4000-5000 kierroksen kohdalla. Mylvintä ja ulina on paras, mitä olen keksinyt. Ne eivät ehkä ole parhaita sanoja kuvaamaan ääntä, mutta jos sinulla lukija on parempia ehdotuksia, niin lisää ne kommentteihin.

 

Tässä Bemari sai vielä nauttia auringonpaisteesta.

Mylvinnän ja ulinan säestyksellä laukkasin siis 1200 tärisevää kuutiota reisien välissä moottoritietä pohjoiseen. Ai niin, saksalainen rivinelonen ei tärise… Siis 1200 hieman värisevää kuutiota kohti pohjoista.

Hyvältä se taas tuntui kokea kuinka prätkä taipuu kurviin, ohitukset sujuvat näppärästi ja kun Kehä III jälkeen nopeus nousee kesälukemiin 120 km/h:iin kuutosvaihteella vain pienellä ranteenkäännöllä. Kaikki tuntui toimivan hyvin ja kylmän talven ja kevään jälkeen pääsi taas lämmittämään moottoria. Pidin lämpökahvoja kakkosasennossa, koska viima oli aivan jäätävä, ajotietokone näytti ulkoilman lämpötilaksi vain 2,5-4 C.

Hyytävän ajon kestäessä tuli pikku yllätys, kun yhtäkkiä alkoi sataa lunta. Käännyin seuraavasta liittymästä takaisin, ei ole järkeä ottaa riskiä heti ensimmäisenä ajopäivänä.

 

Pyörä oli pesun ja kiillotuksen jäljiltä sellainen, kuin sen laitoin syksyllä hupun alle. Nam.

Jono pudotti nopeutensa kiltisti 120:stä 80:een ja niin tein minäkin. Lumisade ei ollut sakeaa eikä pitkäkestoista, mutta kyllä se vähän latisti tunnelmaa, enkä siis kovin monta kymmentä kilometriä välittänyt vielä ajaa. Ehtiihän tässä.

 

Kampelan huvimaja kera saksalaisen kaunottaren.

Tulin takaisin kaupunkiin ja kurvasin Aurinkolahden Kampelan Caféhen. Se ei ole mikään varsinainen motokahvila, koska parkkipaikkoja ei paljon ole, mutta kyllä siellä usein monta pyörää on.

Nyt autot olivat varanneet kaikki paikat ja ulkoterassi oli täynnä hyisestä kelistä huolimatta. Se tarkoittaa, että myös sisätilat ovat täynnä ja lasitettu terassi, joten otin vain parit kuvat ja jatkoin tällä kertaa matkaa.

 

Aurinkolahti ja joutsen kuvattuna Suorttio-nimisestä niemestä. Tämä on Helsingin kauneimpia paikkoja.

 

Tilaa pysäköidä oli vain veneluiskalla, joten siihen en voinut jäädä.

 

K-sarjalainen pääsi tällä kertaa aika helpolla lenkillä.

Kausi 2017 oli avattu ja toivottavasti siitä tulee yhtä kiva kuin aiemmat. Nyt kirjoitan taas tätä blogiani aktiivisemmin kuin talvella. Samoin teen silloin tällöin pieniä tallenteita Youtube-kanavalleni Motoblogi. Seuraa ja kommentoi myös sitä. Hyvää kevättä!