Tänä vuonna Forssan Harrasteajoneuvo-Pick-Nick tai piknik oli jo 37. kerran, ja se pidettiin 4.8.2019. Motoblogin Tommi on ollut siellä ensimmäisen kerran jo 1980-luvulla, jolloin tosin bloggaamisesta tai internetistä ei tiedetty vielä mitään.
Kolmen aiemman vuoden piknikistä olen kirjoittanut nämä tarinat:
Konsepti on selvä eli kyseessä on Pilvenmäen raviradalla pidettävä, yksipäiväinen ja maksuton tapahtuma. Pysäköinti on autoille 10 euroa ja moottoripyörille 5 euroa. Lisää tietoa on tapahtuman verkkosivuilla. Piknikin järjestää SMCF eli Street Machine Club Forssa ry.
YouTubessa on pätkä videotani, josta voi vähän aistia piknikin tunnelmia.
Väenpaljous oli ennennäkemätön. Etualalla Austin Healey Mark III.
Tapahtuma vetää ympäri Suomea ja ulkomaita myöten loppukesän Forssaan noin 2500 harrasteajoneuvoa ja yleisön käyttöajoneuvot päälle. Tänä vuonna ruuhka oli ennenkokematon. Tarkkaa osallistujien määrää en ole kuullut raportoidun, mutta varmaan yli 30 000 ihmisen päästiin.
Sisääntuloni aamupäivän kello 11 maissa oli taas kerran liian myöhään, koska silloin ruuhka oli pahimmillaan. Moottoripyörällä onneksi oli helppo ohittaa seisovat autojonot. Päivän mittaan ennätysyleisön harrasteautot tukkivat jo melkein raviradan hiekkauran, ja rinnakkaispysäköintiä siinä en ole ennen nähnytkään. Eli autoja oli oikeastaan kolmessa jonossa, mutta hyvin siinä vielä mahtui kulkemaan. Mutta pakkohan vehkeet johonkin oli pysäköidä ja minusta liikenteenohjaus, rahastus ym. toimet sujuivat järjestäjiltä jälleen hienosti.
Yleisön pysäköinti oli radan ulkopuolella, johon sekä tavalliset autot että suurin osa moottoripyöristä oli parkkeerattu. Eurooppalaisille harrasteautoille oli oma lohkonsa, mikä selkeytti niiden tarkastelua. Sieltä oli hyvä bongata muun muassa sellaisia menopelejä, joita itsellä tai omassa perheessä on aikoinaan ollut.
Oman pyöräni sain kivasti parkkiin radan keskelle, jossa ruohoalustalla oli paljon muitakin prätkiä. Koska nurmikko on hyvin pehmeä, niin sain järjestäjiltä huomaavaisesti sivujalan alle palikan, jolla pyörä pysyi pystyssä.
Euroautojen alueella, rinteessä oli Austin Healey.
Grillien käyttö ym. avotulen teko on ollut viime vuodet kiellettyä, niin nytkin. Jos tällaisessa tapahtumassa tuli pääsisi irti, se olisi ihan katastrofi ahtaalla radalla sekä yleisön että kulkuneuvojen osalta. Yksi pakettiauto rataa kiertäessään savusi tai höyrysi kyllä näyttävästi, mutta ehkä se oli vain kiehuvaa jäähdytinnestettä eikä palokuntaa tarvittu.
Eli varsinaiset piknik-eväät olivat syötävien lisäksi oluita, siidereitä ym. ja kuljettajilla lähinnä limonadeja. Myös Pilvenmäen omat ravintolat ja monet kojut möivät virvokkeita. Oma lounaani koostui tällä kertaa kanawokista ja Jaffasta.
Mitään huippuhellettä ei tänä vuonna ollut, eli lämpö oli sopivasti 20 C tai vähän yli. Pieni ripaus vettä tuli päivän mittaan, mutta ilma on jotenkin kummasti aina suosinut Forssan piknikiä.
Dodge Challenger 440 on muskeliautokauden huipentuma-ajalta, 1960-70-lukujen taitteesta.
Leppoisa kesäpäivä Hämeessä alkoi kääntyä lopuilleen. Oli aika päräyttää oma kulkine käyntiin, mutta ensin katsastettiin vielä rompetori ja tietenkin moottoripyörärivistöt. Siellä oli mm. oheinen Moto Guzzi, johon oli tehty omia katteita. En kehdannut koputtaa niitä, mutta kyllä ne kai peltiä olivat, eivät muovia! Huima peli.
Moto Guzzi oli tehty futuristiseksi ”kilpapyöräksi”.
Lopuksi vielä Chevrolet Chevy Bel Air noin vuodelta 1955, joka viimeistelyltään ja väritykseltään edustaa komeasti sitä, mistä piknikissä on kysymys: autokulttuurista, menneen maailman nostalgiasta ja kovasta työstä, jolla saadaan näyttävää jälkeä.
Chevrolet Bel Air station wagon 1955.
Seuraavaksi on tulossa jotain ihan uutta. Elokuun 19.-20. päivä Iitin uudella Kymiringillä on MotoGP-testiajot ja olen siellä vapaaehtoistyössä. Raportoin niistä seuraavassa postauksessa.
Helsingissä on jo pieni perinne, että kesäkuun alussa on Suuri koeajopäivä Pasilan Messukeskuksessa. Tänä vuonna se oli 7.6.2019. Aiempina vuosina olen kirjoittanut koeajoista tähän blogiin näin:
Tämän postauksen lopussa listaan kaikki blogini aiemmat koeajot, niin löydät helposti etsimäsi. Myös haku-toimintoa voi käyttää.
Itä-Pasilan Messukeskus on tavallaan hyvä, mutta toisaalta huono paikka tällaiselle tilaisuudelle. Siellä on tietenkin runsaasti pysäköintitilaa, moottoripyörille tapahtuman aikana jopa ilmaiseksi, hyvät wc-tilat ja ravintolat ym. Mutta se tärkein eli koeajo jää väkisin lyhyeksi. Ruuhkassa seisominen ja enimmäkseen 0-20 km/h tapahtuva ajaminen ei ole ihan sitä, mitä pitäisi. Kyllä moottoripyörää pitäisi päästä kokeilemaan myös moottoritiellä tai edes kehäteillä.
Kaikesta huolimatta kiitos järjestäjille ja maahantuojille. Luin juuri netistä, että Helsingissä tehtiin 850 koeajoa eli hyvä määrä!
Ensin otin koeajoon jo viime vuonna pariin kertaan ihmettelemäni Honda Monkey 125:n. Sen retro ulkomuoto on aika suoraan 1980-luvun Z50-Monkey-moposta, mutta nyt kyseessä on siis satapiikki moottoripyörä. Sen hinta on 3990 euroa.
Ennen liikkeelle lähtöä katsoin pyörän ympäri ja kokeilin hallintalaitteet. Kun vedin etujarrun pohjaan ja painoin keulaa, niin yllätys: se painui melkein pohjaan. Olen ihan keskipainoinen ja -pituinen, joten jousitus on todella veltto ja epämääräinen. Mittaristo on vaatimaton, edes vaihdenäyttöä tai kelloa ei ole. 1970-80-luvun kolmivaihteisen tilalla on nyt nelivaihteinen, kytkimellä varustettu vaihdelaatikko. Vanhahan oli jonkinlainen automaattikytkin eli kahvaa ei ollut.
Honda Monkey 125 on pirteä ilmestys.
Monkeyyn oli asennettu Yoshimuran pakoputki, joka piti kovaa papatusta ja teinin mielestä se ehkä lisää tunnelmaa, mutta aikuisen korvassa se kuulosti aika kauhealta. Suorituskyvyn suhteen en juuri mitään odottanutkaan, mutta kun palasin Hakamäentietä itään päin, niin olemattomassa ylämäessä Monkey alkoi jo hyytyä.
Nelitahtisessa Monkeyssä on edessä ABS-jarrut, polttoaineen ruiskutus ja led-valot. 11 Nm vääntö ja noin 9 hevosvoimaa eivät ole kovin hurjia, mutta Honda painaakin vain 107 kg. Muotoilu on onnistunut ja siitä Monkey saa toisen tähtensä arviossani. Teinille joka haaveilee mopon jälkeen oikeaa moottoripyörää, tämä voi olla juuri hyvä valinta. Itse en kuulu kohderyhmään, mutta kyllä aikuinenkin mökkitiellä tai pienessä kaupunkipyörittelyssä tälle käyttöä keksii. Pahin puute on horjuvuus, joka johtuu pienistä 12 tuuman pyöristä. Hyrrävoimien puuttuessa ajokki ei tunnu ollenkaan vakaalta.
Arvioni: Honda Monkey 125 **
Plussaa:
retro muotoilu
pieni kulutus
asiallinen ajoasento
keveys.
Miinusta:
heikko suorituskyky
mitoitus vain yhdelle
pienten pyörien aiheuttama epävakaus.
Seuraava koeajettava olikin aivan eri tyyppinen, Suzuki GSX1000 Katana. Vuoden 2019 MP-messuilta jo kirjoitin siitä hieman. 1980-luvun 1100-kuutioista superpyörää on pienennetty 100 kuutiolla, tosin aiemmin oli myös pienempiä, mm. 650-kuutioisia Katanoita. On uudessa sentään 150 hevosvoimaa, kun kierroksia on 10 000 ja vääntöä 108 Nm 9500 kierroksella.
Suzuki GSX1000 Katana.
Katanassa on paljon samaa kuin 1980-luvun alun 1100-kuutioisessa, vaikka uuden muotokieli on 2010-lukua. Paino ajokunnossa on vain 215 kg. Brembon ABS-jarrut ovat asialliset ja muutenkin elektroniikka on tätä päivää. Koeajopyöräni musta väri pilasi Katanan kauniit muodot, alkuperäinen hopea on kyllä myös saatavissa.
Ajossa kone tuntuu pirteältä, vaikka mikään superpyörä ei enää olekaan kyseessä. Alavääntö on hieman heikko ja kerran onnistuin paikaltaan liikkeelle lähtiessäni kaistaa vaihtaessa jopa sammuttamaan vehkeen. Moottoritiellä Katana on varmasti parhaimmillaan ja pienet katteetkin suojaavat jonkin verran. Sateella meno on märkää. Bensatankki on vain 12 litraa, joten käyttösäde on pieni.
Motoblogi testasi myös Suzuki GSX1000 Katanan.
Arvioni: Suzuki GSX1000 Katana ****
Plussaa:
retro muotoilu
hyvä ajoasento
vahva suorituskyky
kuljettajaa avustava elektroniikka
keveys.
Miinusta:
pienet katteet
ketjuveto
pieni polttonestesäiliö.
Ajot jatkuivat ja otin alle Yamaha Tracer 900 GT:n. Olin testannut aiemmin samaa ilman GT-merkintää, mutta tässä eroa on siis lähinnä se, että GT:ssä on Yamahan omat sivulaukut.
Yamaha Tracer 900 GT on varustettu sivulaukuilla.
18 litran tankki on ihan sopivan kokoinen pyörälle, jolla ajetaan myös pitkää matkaa. Painoa Yamahassa on ajokunnossa 215 kg. Moottori on riittävän kokoinen matka-ajoon eli tarkkaan ottaen 847 kuutiota, tehoa on 115 hevosvoimaa 10 000:llä ja vääntöä 87,5 Nm 8500 kierroksella. Luistonesto, vaihdeavustin, lämpökahvat, vakionopeudensäädin, ABS-jarrut ym. herkut auttavat kuljettajaa. Hintaa tuotteella on noin 16 740 €. Jopa keskiseisontatuki on vakiona.
Ajossa Tracer tuntuu todella hyvältä. Moottorista puuttuu superpyörän repivyys, mutta vääntöä ja tehoa on tavalliseen ajoon riittävästi. Ja kuten aina japanilaisissa, niin kytkin ja vaihteet pelaavat hienon eleettömästi. TFT-värinäyttö tarjoaa hyvän informaation.
Kolmesylinterinen rivimoottori tekee pyörän kapeaksi ja käsiteltävyys on myös keveydestä johtuen hyvää. Ergonomiassa ei ole moittimista ja uskon, että tällä pelillä sujuvat useimmat käyttötilanteet niin kaupunkiin kuin moottoritielle.
Yamaha Tracer 900 GT ****
Plussaa:
Keveys
Ajotilojen säätö, vaihdeavustin, luistonesto, vakionopeudensäädin ym. varusteet
Riittävän hyvä suorituskyky
Keskiseisontatuki ja 18 litran bensatankki.
Miinusta:
Ketjuveto
Hieman vajaat katteet.
Viimeisenä ajoin Husqvarna Vitpilen 701:tä. Se on aika erikoinen tapaus, mutta muotoilultaan onnistunut valmistajalta, joka perinteisesti on tuottanut crossi- ja enduropyöriä. 693 kuutiosenttimetrin yksisylinterissä moottorissa on 75 hevosta 8500 kierroksella ja vääntöä on 72 Nm 6750 kierroksella.
Ajossa Vitpilen tuntui itselleni tosi oudolta, koska ajoasento on vahvasti eteenpäin nojaava, joten kädet rasittuvat aika nopeasti. Toisaalta koko ajan tuntui olevan väärä eli liian iso vaihde silmässä. Vääntöä ei oikein tuntunut löytyvän ja 6-vaihteista laatikkoa sai sohlata edestakaisin. Pieneen kaupunkiajoon Husqvarna ei sovi, mutta mutkatielle ja 80 rajoituksen maantielle se on ihan OK. Moottoritiellä voiman ja katteiden puute väsyttäisi nopeasti.
Husqvarna Vitpilen 701 erottuu muotoilultaan.
Hintaa on noin 13 705 euroa, jolla saa joukosta erottuvan pyörän. Ohjaamo on lähes tyhjä napeista, mutta pyörässä on silti ABS, luistonesto ja vaihdeavustin molempiin suuntiin. 12 litran tankilla ei pitkään aja, mutta kulutusta pienentää ja suorituskykyä parantaa vain 157 kg kuivapaino. Pyörästä on myös pienempi, 401-versio.
Arvioni: Husqvarna Vitpilen 701 **
Plussaa:
onnistunut muotoilu
kuljettajaa avustava elektroniikka
keveys.
Miinusta:
vaatimaton suorituskyky
ei katteita
ketjuveto
pieni polttonestesäiliö
etukeno ajoasento.
Koeajoista pitää aina muistaa, että mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle. Kuljettajan kokemus, käyttötilanteet, kuorman ja tavaroiden määrä, ajonopeudet jne. vaikuttavat suuresti arvosanoihin. Toisissa pyörissä sitä tuntee olevansa kuin kotonaan, toisissa taas ajo voi olla yhtä tuskaa.
Kokosin tähän myös kaikki aiemmat blogissani olleet koeajot aakkosjärjestykseen, jos haluat lukea lisää.
Lopuksi kolme kuvaa saman illan 7.6. Helsinki Cruising Night -tapahtumasta: Mercury Cougar, Dodge Charger R/T ja Ford Anglia. Kuvasin ja leikkasin Kauppatorilta myös videon, jossa tunnelmaa voi aistia. Seuraavaan kertaan!
Tänä kesänä Forssan Pilvenmäellä pidettävä, yksipäiväinen harrasteajoneuvotapahtumapicknick tai piknik oli sunnuntaina 5.8.2018. Viime vuosien tapahtumista kirjoitin tänne postauksen kuvineen elokuulta 2017 ja elokuulta 2016.
Elokuun alkuun mennessä Helsingissä oli ollut jo kolmisenkymmentä hellepäivää putkeen, mutta viime viikolla sää hieman viileni. Onneksi, sillä Pilvenmäen rata on kuin laakso umpiaitojen takana ja helteellä todellinen pätsi.
Menomatkani taittui tavalliseen tapaan vilpoisasti omalla K-sarjan BMW:llä Kehä I:tä, Turunväylää ja kakkostietä ajaen. Tietyöt olivat jonkin verran edistyneet sitten viime kesän, mutta Forssan eteläpuolella oli edelleen noin 12 kilometrin pätkä, jolla oli alennettu 80 km/h rajoitus. Siinä kohtaa valtatietä levennetään ja työ sekä maalaukset olivat vielä kesken. Teiden korjaaminen on hyvä asia ja 2-tie on oikeasti tosi kapea 100 km/h ajettavaksi, sen verran vanha se on. Eli paljon tuo kohta ei matkaa hidastanut.
Tänä vuonna autojen pysäköinti maksoi 10 € ja moottoripyöriltä oli myös ensimmäistä kertaa pysäköinnistä veloitus eli 5 euroa. Niin iso tapahtuma on kyseessä, että hyvään tarkoitukseen ja laajoihin järjestelyihin nuo maksut uppoavat helposti. Kuitenkin vapaaehtoisilla on tapahtumassa iso merkitys ja tätäkin kautta taas kiitos järjestäjille! Mm. liikenteenohjaus sujui notkeammin kuin koskaan, vaikka olin paikalla vasta suurimpaan ruuhka-aikaan klo 12 pintaan.
Tänä vuonna hätyyteltiin ehkä jopa yleisöennätystä, kun viime kesän kolean kelin jälkeen nyt oli sopivat 22 C lämmintä. Pieni sade alkoi vasta kello 15 maissa. Piknik oli nyt 36. kertaa ja siinä 30 000 kävijän paikkeilla se veti. Harrastejenkkejä oli noin 2500 autoa ja 300-400 eurooppalaista ja japanilaista päälle plus satoja moottoripyöriä sekä yleisön kulkuneuvot lisäksi. Kyllä tuommoinen on pienen kunnan bensa-asemille ja ravintoloille hyvä piristysruiske.
Dodge Challenger R/T 1970-luvun alusta on muskeliautoja parhaimmillaan.
Piknik oli nyt 36. kerran ja itselläsi tuli kymmenes kerta peräkkäin täyteen tässä hienossa tapahtumassa. Kun oma ajokortti oli ihan tuore, Forssan tilaisuudessa tuli käytyä jo paljon aiemminkin, mutta sitten tuli pitkä tauko. Näin laajaa katsausta jenkkeihin ja hienoimpiin eurooppalaisiin ja japanilaisiin harrasteautoihin ei kovin monessa paikassa Suomessa ole, ellei lasketa mukaan Hämeenlinnan Linna Cruisingia, johon olen harkitsemassa osallistua tänä vuonna ensimmäistä kertaa.
Pienempiä harrasteautojen kokoontumisia on useinkin, muun muassa Helsinki Cruising Night joka kesäkuukauden ensimmäisenä perjantaina. Niistä olen blogannut useasti, viimeksi 6.7. illasta tänne.
3 X VW Kupla oli onnistunut kokonaisuus.
Cadillac oli kokenut jonkin verran kustomointia sitten tehtaalta pääsynsä.
1940-luvun Chryslerissä oli hauska väriyhdistelmä: mattasininen ja mirra-katto.
Bloggaaja Tommi oli tässä jo lähdössä pois. Paluumatkalla Karkkilassa ukkoskuuro oli todella raju, mutta ykköstie oli kuiva.
Pilvenmäki on vuosien varrella osoittanut olevansa tilaisuus, joka on sopivaan aikaan kesän lämmössä, järjestelyt toimivat, suosio on huima, sijainti keskellä Etelä-Suomea ja paikka on muutenkin sopiva. Kun ei jaksa enää kiertää rompetoria, näyttelyautoja ja -pyöriä, niin raviradan kaltevalla reunalla voi pysähtyä kuuntelemaan ohiajavien menopelien moottorien hörpötystä. Tällä YouTube-videollani on tunnelmaa raviradan reunalta.
Keskikesän kuukausien ensimmäiset perjantait on monella merkitty tarkasti kalenteriin. Silloin näet on Helsinki pre-cruising Malmin lentoasemalla ja varsinainen cruising Kauppatorilla. Tänä vuonna päivä oli siis kuudes heinäkuuta.
Aiemmista cruisingeista olen kirjoittanut blogiini ainakin näistä päivistä:
Tämä Motoblogini on varsinaisesti moottoripyöristä kertova, mutta kirjoitan ja kuvaan myös harrasteautoja. Pyrin löytämään kameraani uusia kohteita, mutta joskus jokin auto osuu useamminkin, mutta aina takuulla eri tavalla.
Viime perjantai oli kesäisen lämmin ja jo iltaviiden pintaan Malmin lentoasemalle alkoi kertyä harrasteajoneuvojen katsojia ja omistajia. Puolet lentokentästä oli suljettu ilmeisesti lauantain kiihdytystapahtuman vuoksi, mutta kentälle mahtui kyllä hyvin.
Sympaattinen Ford Anglia vain paranee vanhetessaan. Sedälläni oli tällainen.
Chevrolet Corvette oli 1950-60-luvun taitteessa yksi kauneimpia ja ensimmäisiä muskeliautoja. Juuri tämä väriyhdistelmä on yksi parhaista.
Tämä Chevy oli myynnissä. Kivat pilleripölykapselit, myös lava oli huolellisesti paneloitu.
En laskenut autoja Malmilla, mutta kaipa niitä satoja oli. Kymmenien hehtaarien alueella sai pitkään kiertää, että näki autoista suurimman osan. Myös moottoripyöriä oli paikalla.
Eniten cruisingissa on kalustoa Amerikasta, mutta myös Euroopan ylpeyksiä, kuten mersuja, bemareita, jaguareja, alfoja, ferrareita sekä Japanin ihmeitä näki.
Tämä lowrider on ilmeisesti Lincoln, mutta sen tarkemmin en tunnistanut, kun oli aika paljon rakennettu.
Lincolnin sisustus oli päivän hienoin; uutta, punaista nahkaa.
Ferrari F430 löysi myös paikkansa rivistöstä. Avomalli on näppärä kesäkulkuneuvo.
Plymouth Roadrunner Superbirdissä on se huimin spoileri. Isompi on vain Autot 2 -elokuvassa sillä vihreällä autolla.
Samaan aikaan Saksassa: Mercedes-Benz S 560 ja 5,6-litrainen V8. Näitä oli siis kaksi.
Malmilta ajoin prätkälläni Kauppatorille, jossa ehdin kuvata hieman vähemmän, mutta sielläkin oli laadukkaita pelejä.
Ford Mustang GT taitaa kuulua tapahtuman vakiokalustoon. Onnistunut maalaus.
Silloin kun Volvo oli vielä ruotsalainen, P1800S eli Pyhimys.
Saa nähdä, kuinka kauan Malmin pre-cruisingia vielä järjestetään, kenttäähän uhkaa asuntorakentaminen. Olen kirjoittanut asiasta aiemminkin sekä blogiini että Helsingin Sanomiin. En kannata lentopaikan rakentamista, kyllä sitä maata on muuallakin.
Myös Kauppatoria ollaan uudistamassa ja pysäköintiä uudistamassa, mutta toivottavasti jokin nurkka torista pysyy myös pysäköintikäytössä, koska aluehan on mitä upein turistejakin ajatellen, kun voi samalla ihailla hienoja klassikkoautoja.
Sunnuntaina 6.8.2017 Forssassa oli järjestyksessään jo 35. Harrasteajoneuvo-picknick. Sen konsepti on ollut aika lailla ennallaan jo 1980-luvulta lähtien. Itse olin siellä ensi kertaa 80-luvulla parina vuonna, kunnes oli pitkä tauko. Nyt olen ollut Forssan tapahtumassa taas noin kymmenen kertaa peräkkäin. Linkki YouTube-kanavalleni on tässä, siellä on lyhyt video vuoden 2017 tapahtumasta.
Elokuun ensimmäisen sunnuntain paikkeilla forssalaiset järjestävät harrasteautoille ja -moottoripyörille yksipäiväisen tapahtuman, joka on jo pitkään ollut alallaan tiettävästi Pohjoismaiden suurin. Viime vuoden tapahtumasta kirjoitin myös tässä blogissani.
Olin koko viikon katsonut huolestuneena säätiedotuksia, jotka lupailivat sadetta, ukkosta tai ainakin hyvin vaihtelevaa säätä Etelä-Suomeen. En muista, että aiemmin koskaan piknikissä olisi satanut. Pikemminkin päin vastoin eli hellettä ja paahdetta on riittänyt suojaisalla Pilvenmäen raviradalla, jossa tilaisuus pidetään.
No tänä vuonna sitten satoi. Olin moottoripyörällä liikkeellä, kuten yleensä ja tietty vedenkestävät kuituvarusteet päällä. Espoon-Kirkkonummen tienoilla taivas repesi oikein kunnolla. Kuituvarusteet kyllä kestävät vettä, mutta kaatosateessa niistä tai katteistakaan ei ole apua, kun vesi valuu hihoja pitkin sisälle hanskoihin. Oman muoviluotini kate ei loppujen lopuksi ole kovin iso, joten mieluummin sitä ajaisi aina aurinkoisella poutasäällä.
Mutta sade kuuluu Suomen kesään ja mukanani oli kahdet vaihtohanskat, joten ei se mitään. Forssaan pääsin vasta noin 1 h 40 minuutin ajon jälkeen, kun 1-tiellä oli edelleen tietöitä. Pisin hidastus oli kuitenkin 2-tien oudosti tien levennysprojektin takia suljettu toinen kaista noin sadan metrin matkalla ja sen päissä olevat liikennevalot. Niissä jouduttiin seisomaan paikallaan mennessä noin 10 minuuttia, palatessa peräti 15-20 minuuttia. Ja kun oli sunnuntai, niin mitään töitähän siellä ei tietenkään tehty…
Helmenvalkea-sininen Cadillac on 1950-luvun lopulta.
Poutaakin oli osan matkasta, mutta kyllä tänä vuonna perillä kastui oikein kunnolla, ellei ollut sadevarusteita, -takkia tai -varjoa mukana. Itse ostin paikan päältä pään suojaksi lippalakin, kun en viitsinyt varjoa kantaa. Välillä kyllä aurinkokin paistoi.
Vaihteleva keli aiheutti, että harrasteautoja oli vähemmän kuin yleensä, raviradan keskialueen nurmikolla oli tilaa vaikka kuinka ja mm. moottoripyörien parkkipaikalla oli hiljaista. Itse en tänä vuonna ajanut kulkuriani keskialueen nurmikolle, vaan mp-parkin asvaltille. Märkä ruohikko on nimittäin aika liukasta takapyörän alla, niin halusin varmistaa sujuvan pois pääsyn alueelta. Ja nurmialueelle johtavat polut olivat liejuisia.
Kauniita jenkkejä, japseja ja eurooppalaisia oli taas paljon, muttei 3000:tta, kuten joskus. Yleisöä kyllä oli tuhansia ja palvelut ja järjestelyt toimivat hyvin.
HD Panhead oli laitettu hienoksi, huomion kiinnitti ensiövedon hihna, jonka suojaksi oli muotoiltu ketju. Alun perin pyörä lienee 50-luvun lopulta.
Dodge Charger on tyylikkäimpiä muskeliautoja 1960-70-luvun taitteesta.
Buick on aitoa 1950-lukua.
Mercedes-Benz SL560 on kai Amerikan-malli, koska tietääkseni Euroopassa oli vain enintään 5 litran V8-moottori tarjolla eli SL500.
Plymouth Barracuda noin vuosimalli 1966 muistuttaa takaa ja sivulta aiempaa harrasteautoani, ”Euroopan Barracudaa” eli Sunbeam Alpine GT:tä. Oma Alpineni Fastback oli vm. 1971. Nuo roiskeläpätkin olivat samat, tosin Sunbeamin moottori oli 1,75 litran rivinelonen.
Desoto Firedome, takana Plymouth Fury.
MB SL350 Coupe on väliltä 1971-81.
Bloggari Tommi ja reipas ratsuni BMW K1200S. Huomaa uusi lippalakki sateen suojaksi.
Forssan tapahtumassa sade hieman hankaloitti kuvaamista, joten panin vain yhden lyhyen videon YouTubeen, se on täällä Motoblogi-kanavallani.
Camaro oli ihan Suomi100-väreissä. Taustalla Malmin lentoasemarakennus 1930-luvulta.
7.7.2017 oli taas kesäkuukauden ensimmäinen perjantai ja Cruising Night. Tällä kertaa suuntasin prätkäni Helsinki-Malmin lentoasemalle, jossa pre-cruising kokoontuu.
Autoja oli niin paljon, että ne ohjattiin lentokenttäalueen aidan sisäpuolelle, jolloin tavallinen parkkipaikka jäi normaaleille autoille ja moottoripyörille. Järjestely on keskikesällä hyvä, kun melkein kaikki ovat saaneet talven aikana rassatut harrasteautonsa vihdoin liikkeelle.
Samalla tuli kunnioitettua lentopaikan hienoa miljöötä, joka on ollut muuttumaton 1930-luvulta lähtien. Muutamat helsinkiläiset poliitikot jatkuvasti haluaisivat tuhota kentän ja muuttaa sen asunnoiksi, vaikka suurin osa asukkaista vastustaa kyseistä suunnitelmaa. Sitä paitsi kaupunki tai Finavia eivät ole kyenneet esittämään mitään vaihtoehtoista kenttää Malmin korvaajaksi.
Tuttuun tapaan kirjoitin kaikkiin kuviin lyhyen selostuksen caption-kohtaan, pienissä kuvissa se tulee esiin, kun klikkaa kuvaa. Videoita tilaisuudesta on YouTube-kanavallani.
Olin vaihtanut uuden akun omaan BMW:heni, pessyt ja vahannut sen, niin oli tyylikästä lähteä ajelemaan lämpimään kesäiltaan. Taustalla Malmin päärakennus.
Ford Thunderbirdin takaluukussa on mittaa. Vararengas on hyvin käsillä.
Cadillac Coupe de Ville.
Huomaa Cadillacin tassupakoputkenpäät.
Ford Mustang Mach I.
Myös Mach I, mutta se ei varmaan haittaa ketään.
Dodge Challengerin maalaus ja sisustus sointuvat oikein hyvin.
Impalan sivunäkymää.
Imperial on tosi harvinainen.
Jaguar 4,2 XJC:n linjoja korostaa, kun ottaa kuvan laajakulmalla. Coupe se on!
Maserati V8 ei ole ihan tavallinen Suomessa.
BMW 1600 GT vuodelta 1968.
MB 380 SL avo.
Kauppatorilla oli myös Mercedes-Benz SL 450.
Rolls-Royce ja ratti väärällä puolella.
Rollsin kuuluisa keulakoriste.
Vielä yksi Cadillac, tässä Sedan de Ville.
Paljon huomiota sai tämä poliisiauto. Tällainen minulla oli lapsena leluna, siinä oli patterilla toimiva valo katolla, mutta tässä kattovalo oli kokonainen ämpäri!
Lopuksi AMC Javelin, jollainen oli joskus koulukaverin perheessä. Harvinaisuus nykyään.
Väki kokoontuu Kauppatorille ja siellähän minäkin olen monena vuonna pyörinyt, mutta pre-cruising on jo ennen sitä Helsinki-Malmin lentoasemalla. Tällä kertaa menin kello 17.30 maissa Malmille enkä ajanut ollenkaan Kauppatorille. Ja se kannatti.
Ilma suosi, 20 C on hyvä lukema syyskuun alkuun ja ehkä myös yhä jatkuva epävarmuus ja huoli Malmin hienon, historiallisen lentoaseman tulevaisuudesta veti sadoittain ihmisiä ja harrasteautoja Malmille.
Takana vanha DC3, joka käynnistettiin illan aikana ja kone nousi myös ilmaan! Oli hieno kuulla sen potkurien pörinä. Sama kone oli viime kesänä Vantaan Kivistössä asuntomessuilla.
Tottakai olen jo netissä kannattanut Lex Malmia eli lakialoitetta Malmin lentoaseman ja -kentän suojelemiseksi nykykäytössään eli ilmailun piirissä. Aktiiviset nimienkerääjät kiersivät eilenkin yleisön joukossa kysymässä allekirjoituksia. Minultakin asiaa kysyttiin parissa tunnissa neljä kertaa.
Pyöreä funkisasema sisältää mm. kahvilan.
Kuka tahansa suomalainen voi vielä kannattaa Lex Malmia netissä pankkitunnuksin, linkki on tässä: Lex Malmin kansalaisaloite. Kannattajia on nyt jo 31 000 ja määrä kasvaa koko ajan. Tässä hieman taustaa asiasta.
Muutama helsinkiläinen poliitikko haluaa siis rakentaa Malmin lentokentän asunnoiksi, vaikka se on historiallisesti merkittävä kenttä, siellä toimii satoja eli alojen harrastajia, kyseessä on Pohjois-Helsingin viimeisiä avoimia kenttiä, joita ei ole tukittu kerrostaloilla, kenttä on tärkeä virkistysalue, Rajavartiolaitos toimii siellä ja ennen kaikkea lentokentän pohja on savea, johon pitäisi rakentamista varten upottaa kymmeniä metrejä paaluja.
Rakentaminen olisi siis erittäin kallista ja hankalaa. Rakennusmaata on runsaasti esimerkiksi Helsingin Itäsalmessa tai Santahaminassa ja radanvarsilla Espoossa ja Vantaalla. Olen kirjoittanut tästä myös mm. Helsingin Sanomiin.
Mutta takaisin autoihin.
Ford taitaa olla 1920-luvulta.
Chevy De Luxe.
Hyviä kuvakulmia.
Harvinainen Dodge Phoenix.
Ford Fairlane Skyliner
Plymouth Barracuda sisältä.
Ford Mustang.
DeSoto Firedomen perät. Taustalla aseman päärakennus.
Tämä Ford ei ruostu, koska se on pääosin puuta!
Plymouth Satellite 383 ja Dodge Charger.
Corvetten kajuutta. Nättiä sinistä.
Cadillac Fleetwood sopii hyvin kuvaan Malmin lentoaseman kanssa.
Suihkulähde.
Eurooppaa ja moottoripyöriä oli myös mukana, vaikka tämä postaus sisältää pääosin jenkkiautoja.
Aika täydellinen Mersu SL280 Pagoda.
Ford Thunderbird ja perjantai-illan vilinää.
Lopuksi vielä 60-luvun Mini, jollainen vanhemmillani oli silloin joskus. Tosin tällaista kattoa ei silloin ollut kellään.
Aliisa, taitaisit tykätä tästä?
Voi olla, että seuraavallakin kerralla Kauppatori jää väliin, koska Malmilla on paremmin tilaa ja ehkä vieläkin enemmän autoja. Kansanliike sinne oli eilenkin niin suuri, että poliitikkojen on aika herätä ja lopettaa Malmin lentokentän tuhoamisajatukset. Kyllä ne uudet asunnot sopivat kaikkien mielestä ihan hyvin muuallekin. Lex Malmi ja muut suojeluponnistukset täytyy ottaa huomioon, kun kaupunkia suunnitellaan.
Pidetään Helsinki asuttavana jatkossakin eikä tuhota hienoa lentokenttää.
Elokuun alun tienoilla on ollut jo 34 kertaa yksi harrasteajoneuvojen ystävien suurimmista tilaisuuksista, Forssan piknik (tai picknick). Alun perin se oli Harrasteautopiknik, mutta kun siellä on moottoripyöriäkin ym. toimintaa, niin tilaisuus nimettiin harrasteajoneuvoille ja nyt puhutaan pelkästä piknikistä.
Kyseessä on tiettävästi Pohjoismaiden suurin yksipäiväinen alan tapahtuma. Itse olen ollut siellä noin kymmenen kertaa, tänä vuonna siis viime sunnuntaina.
Pilvenmäen ravirata täyttyi enimmäkseen jenkkiautoista.
Matkan varrella oli tietöitä sen verran, että ehdin paikalle vasta puolen päivän aikaan, jolloin oli jo täysi meno päällä. Kyseessä on todellakin piknik eli aika moni ottaa mukaansa viltin, grillin, lihat, juomat, tuolit ja pöydät ym. tilpehöörit ja nauttii siten kesäsäästä, autoista ja hyvästä seurasta.
Sää on vuosien varrella suositut tilaisuutta ja nytkin oli hyvät 23 asteen lukemat, mitä nyt ihan muutama vesipisara putoili. Pilvenmäki on siis ravirata ja laaksomainen ja aidattu sijainti varmistaa sen, että joskus on ollut liiankin kuuma, kun on ollut 30 C mittarissa. Onneksi ruoka-, juoma- ja jäätelökojuja on riittävästi ja muutenkin hyvät opasteet ja järjestelyt.
Harrikoitakin oli esillä, tässä pari kaunotarta.
Sympaattisin taisi olla 1930-luvun polkuauto, jonka näppärä peltiseppä aikoinaan itse teki. Siinä oli valot ja kaikki.
Cadillac Coupe de Ville arvioitavana. Palkinnot ovat kuitenkin sivuseikka rennossa tapahtumassa.
Chevy Corvette Stingray vm. 1965.
Mercedes-Benz SL190 oli pieni isojen jenkkien rinnalla, mutta minusta yksi kauneimmista autoista. Malli on 1960-luvun taitteesta.
Hieman chopattu malli, tunnistatko merkin ja mallin?
Yhden Ferrarin bongasin, taitaa olla 348TS.
Vette 1959 kilpamaalattuna. Tämän perässä ajoin hetken paluumatkalla.
Ford Mustang Boss 302.
Special-mallissa on erikoisen hieno takalasi. Voitko kertoa tästä lisää?
Chevy Bel Air Impala on kai vm. 1959.
DeSoto Firedome vm. ehkä 1955-56.
Tämän hienon Impalan voisi pysäköidä laituriksi ja hypätä siitä suoraan mereen!
Harvinainen BMW 630CS.
Rolls-Royce Silver Seraph vm. 1998 oli myynnissä, kuten muutama muukin peli. Tämä on varustettu BMW:n 5,4 litran V12-koneella.
Kuplia ym. kansanautojakin oli runsaasti joukossa, perinteisesti yksi rinne on täynnä eurooppalaisia ja japanilaisia harrasteautoja.
Tämän blogin kirjoittaja-kuvaaja oli matkassa prätkällä, mutta päivän ajaksi ajovaatteet kannatti riisua. Sen verran lämmin tuli kaaroja ihaillessa.
Jawa Cezeta vm. 1957-64.
Olin ilahtunut myös, kun näin ylläolevan Jawan. Isälläni oli jonkin aikaa ajossa sellainen 60-luvun alusta oleva, valkoinen yksilö. Kuutioita siinä oli 175. Siinä sitten istuin kyydissä pitkässä satulassa isosiskon kanssa. Luultavasti pelkäsin ja nautin yhtä paljon.
Tällainen lapsuuden kokemus vaikutti varmasti siihen, että myöhemmin minusta tuli motoristi ja nyttemmin aiheen blogisti. Tottakai omat mopot ja muiden moottoripyörät vaikuttivat myös, mutta tuolla vanhalla Cezetalla on ollut luultavasti suuri vaikutus asiaan.
Isä aikoinaan siirsi Jawan vakuutuksen perheen toiseen autoon ja Cezeta jäi ulkorakennukseen pölyttymään. Pienenä leikin sillä ja se tuntui tosi isolta ja painavalta. Yhdessä vaiheessa oli tarkoitus entisöidä se, mutta sekä aika että osaaminen loppuivat kesken. Ainakin akku ja kytkinlevyt siihen olisi pitänyt uusia, mutta se jäi tekemättä. Joitakin vuosia sitten Jawa myytiin eräälle harrastajalle entisöitäväksi, lieneekö se nykyään museorekisterissä?
Cezetan muotoilu on edelleen kiehtovaa avaruusajan designia. Sen muoto on kuin torpedo, hieno puskuri edessä, bensatankin korkki ja tavarateline etulokarin päällä. Nykyään Cezetaa tehdään Tsekissä sähkömoottorilla varustettuna. Taiteilija Alvar Gullichsen on tehnyt siitä Surf Scooter -version, joka oli ainakin alkukesästä nähtävillä Bonk-näyttelyssä Helsingin kaupungintalolla, kuva alla.
Alvar Gullichsenin Bonk-Jawa.
Kaveri Tuomo oli vaihtanut japanilaisen custominsa BMW R1150RT:hen, hieno matkapeli.
Saab Sonett n. vm. 1972 1,7 l V4. Taustalla BMW Isetta.
Kummisedällä oli joskus tällainen tähtiperä-Cortina.
Hienoimpia saksalaisia urheiluautoja oli MB SEC500 V8.
Naiskuljettajalla oli upea Volvo P1800 Pyhimys farmari.
Plymouth Barracuda taitaa olla vm. 1966. Komea takalasi.
Mustang sopii teille sinisenäkin.
Bloggaaja Tommi sonnustautui ajovehkeisiin ja hurautti takaisin kotiin. Olipa taas ollut onnistunut tapahtuma Forssassa!
Aina kesäkuukauden ensimmäisenä perjantaina Helsingin kaduilla on tavallista enemmän harrasteajoneuvoja liikkeellä.
Kesäkuun cruising-ilta oli tavallistakin juhlallisempi, koska monilla koulu päättyi ja ylioppilaat ja muut valmistuneet kirmasivat kesälaitumille. Moni päätyi ihailemaan vanhoja jenkkejä ja muita harvinaisuuksia Kauppatorille.
Ajoin paikalle iltaseitsemän pintaan ja se on melkeinpä paras aika. Tori tulee vähän ahtaaksi myöhemmin illalla, vaikka alkupään tulijoilta pikku hiljaa aina vapautuukin paikkoja. Moottoripyörälle paikka löytyy aina ja ne pysäköidään yleensä Suomenlinnan-laiturin viereisten kivitolppien väliin, niin ne eivät vie tilaa autoilta.
Ford Mustang v. 1965-70 on aika yleinen harrasteauto.
Chevyn keulakoristeita kutsutaan dagmareiksi. Takana taas yksi Mustang.
Chevyt ja Fordit ovat runsaslukuisia, mutta paljon on muutakin nähtävää. 1950-70-lukujen amerikkalaiset Chevroletit ja Fordit sekä Chryslerit ovat Kauppatorilla yleisiä, mutta aina on myös muita, jo lopetettujakin merkkejä sekä eurooppalaisia ja japanilaisia merkkejä.
Moottoripyöriä torilla on jonkin verran, mutta niistä kirjoitan blogissani muutenkin paljon, joten cruising-illoissa keskityn yleensä autoihin.
Chevy Bel Air n. v. 1955.
1959 Cadillaciä ei ikinä väsy katselemaan. Nämä siivet!
Dodge Challenger.
Dodge Charger.
Dodgen muskeliautot Charger ja Challenger 1960- ja -70-lukujen taitteesta ovat vieläkin hurjia ilmestyksiä.
Ford Mustang Shelby Cobra.
Mustang Fastback.
Vasemmalla ylhäällä on uudempi Mustang GT500 ja oikealla 1970-luvun alun Fastback, muodot ovat kummassakin kohdallaan.
Euroopan edustajaksi valitsin Mercedes SL230:n, taitaa olla vm. 1964.
…niin ja Lotus Espritistä tulee aina mieleen James Bond. Keltainen sopii tähän.
Saunapaloauto!
Moni hieroi silmiään torilla, kun sinne lipui saunapaloauto tai paloautosauna, en tiedä kumpi. Joku oli rakentanut Kontio-Sisun alustalle saunan, jossa on tietenkin puukiuas ja siinä tuli. Kokonaisuutta voi vuokrata, linkki Vetosaunaan tässä.
Saunapaloauto
Sauna-auto sisältä, kiukaassa tuli.
Erinomainen fish & chips tuli syötyä.
Vasemmalla Messerschmitt n. vm. 1955 ja -63 sekä Maico Mobil vm. 1950-58.
Willys Jeep.
Jeepin neljä vaihdekeppiä.
Willys Jeeppejä oli peräti kolme, joista yhden omistajan kanssa vaihdoin pari sanaa. En ollut ennen nähnyt neljää vaihdekeppiä. Yksi on ykkönen, toinen on varsinainen eli vaihteet 2-3 ja kolmas loikkari eli nelonen. Neljännellä säädetään etuakselien lukkoa. Hurja härdelli.
Jo vuosikymmeniä Helsingissä on ollut harrasteajoneuvojen vapaamuotoinen katutapahtuma joka kesäkuukauden ensimmäisenä perjantaina. Ainakin siis toukokuusta syyskuulle on saatu nauttia lähinnä autojen, mutta joukossa myös moottoripyörien kauneudesta.
Viime perjantaina päräytin moottoripyörälläni Kauppatorille, jossa yleensä kello 18 jälkeen alkaa tapahtua, kun torialue on siivottu ja pesty. Itse ehdin mukaan vasta 19 jälkeen, mutta koko iltahan siinä oli aikaa.
Myös mp:tä oli mukana, kuten tämä hieno Honda CB750C 1990-luvulta.
Cruising ei nykyään ole varsinaista kruisailua eli ympäriinsä ajelemista, vaikka perjantaina moni ottikin vauhtia Malmin lentoasemalta. Se oli kenties myös kannanotto sulku-uhan alla oleva hienon kentän puolesta. Enimmäkseen kyseessä on siis harrasteajoneuvopysäköinti, jos hieman kärjistän.
Ford Mustang 1965-70.
Suosituimpia jenkkiautoja Suomessa on pitkään ollut Ford Mustang ja nytkin niitä oli paikalla useita eri vuosilta.
Punainen Mustang sisältä.
Suurin osa Cruising Nightin autoista on 1950-70-luvun amerikanrautoja, mutta vanhempia ja uudempiakin jenkkejä on runsaasti. Torilla oli saksalaisia, italialaisia, englantilaisia ja japanilaisia harrasteautoja sekä -moottoripyöriä ja ihan käyttöautoja ja -moottoripyöriä.
Jensen Interceptor 1973 440 cid eli 7,2 l V8.
Vanhimmasta päästä oli 1940-luvun pickup-Chevy (?).
Moottoripyörät pysäköidään yleensä kuten tässä rantakiveykselle lähelle Suomenlinnan-lautan laituria.
Saksaa edusti hienosti 1980-luvun 500SEC 2DHT.
1959 Cadillac on kautta aikojen suosikkejani, niin myös monella muulla. Todellinen siipijenkki.
Plymouth Barracuda vm. 1966:ssa on automaailman hienoimpia takalaseja. Kaareva ja upea.
Lopuksi vielä Fiat 500L, joka veti peräkärryä, jolla oli Vespa 50. Kaikki vaaleansinisiä. Tyyliä!
Cruising-illassa soitti vakiobändi ja nykyään siellä on myös tarjolla herkullista pikaruokaa joka lähtöön. Sää suosi ja kesäkausi oli tältäkin osalta avattu.
Motoblogi 