MP20-messuraportti

Iloista menoa KTM:n puikoissa.

Vuosi on vaihtunut, ja tänä vuonna Helsingin moottoripyörämessut oli 31.1.-2.2.2020. Nyt jo 12. vuotta putkeen olin taas Messukeskuksessa messuilemassa.

Aiempien vuosien messuraporttejani kuvineen voi lukea näistä linkeistä uusimmasta vanhimpaan:

https://motoblogi.wordpress.com/2019/02/02/mp19-messut/

https://motoblogi.wordpress.com/2018/02/07/mp18-messuilla/

https://motoblogi.wordpress.com/2017/02/15/moottoripyoramessut-2017-22/

https://motoblogi.wordpress.com/2017/02/05/moottoripyoramessut-2017-12/

https://motoblogi.wordpress.com/2017/01/27/moottoripyoramessut-ovella/

Vuosi sitten ihmettelin Helsingin lumen paljoutta, mutta tänä vuonna tilanne on ihan toinen. Tammikuu oli mittaushistorian lämpimin eli leudoin 175 vuoteen. Tammikuussa oli vain yksi pakkaspäivä. Koko talvena lunta on ollut noin neljänä päivän hetken, enintään ehkä 3 cm. Lumitöitä ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan, ja taloyhtiö on säästänyt pitkän pennin, kun lämmityskulut ovat ennätyspienet.

Toisaalta ei ole päässyt pulkkamäkeenkään, hiihdosta puhumattakaan. Kaupungissa on kyllä pari lumetuslatua ja Kivikon hiihtohalli, joihin hiihtämään pääsisi. Enemmän haittaa kuitenkin, että ulos ei ole päässyt luistelemaan. Tekojäitä on noin kymmenen, mutta kaikkiin on hieman matkaa, joten olen siirtynyt luistelemaan pelkästään jäähallissa. Se on kivaa, ja jää on huippuluokkaa.

Mutta asiaan, messuihin. Jos ei ole käynyt aiemmin MP-messuilla, niin asiaan pätee ennenkin kirjoittamani, että siellä näkee ja voi koeistua uusia pyöriä, tapaa samanhenkisiä motoristeja, voi ihailla taidolla rakennettuja retro- ja vintagepyöriä, pystyy koeajamaan pyöriä sisätiloissa asvaltilla, saa ostettua uusia tai käytettyjä ajovarusteita, kykenee miettimään mp-matkakohteita maailmalla, saa vakuutuksista hyviä tarjouksia, tuurilla voi voittaa jossain arvonnassa, kuulee kivoista kokoontumispaikoista kesäksi, löytää pyöräänsä monenlaisia tarvikeosia, pääsee seuraamaan Miss MP:n valintaa ja huomaa, kuinka lähellä kevät jo on.

Honda CRF1100L Africa Twin on kauden merkittävimpiä uutuuksia.

Honda oli lisännyt seikkailupyöräänsä sata kuutiota, joten Africa Twin on nyt 1100-kuutioinen. Se on aika monen koeajolistalla tänä keväänä.

Messujen tunnelmia ja monet uutuudet näkyvät tässä reilun neljän minuutin videokoosteessani, jonka kuvasin messuilla.

Muita kiinnostavia uusia malleja oli muun muassa Triumph Rocket III -mallit GT ja R, joiden kone on 2500-kuutioinen. 221 Nm vääntöä tarjoava motti olisi kiva kokeilla kesällä. Pyörän ulkoasu näyttää olevan pelkkää moottoria.

 

Triumph Rocket III GT.

Tänä vuonna myös moottorirata Kymiring oli tehnyt oman osastonsa, kun ensi kesäksi on varmistunut Suomen ensimmäisen MotoGP-ajon ajankohta eli 10.-12.7.2020. Ostin itsekin lipun ko. tilaisuuteen, vaikka lippujen hinnat ovat aika kalliit, niin kannatuksen vuoksikin sinne on mentävä. Kunpa Suomi saisi vielä oman, kilpailukykyisen kuljettajan sarjaan. Eli Iitissä nähdään heinäkuussa.

 

BMW:n uutuus oli F900XR eli F-sarja tuntuu kasvavan kokoa. Harley-Davidson oli tuonut näytille LiveWiren. Kyseessä on sähköpyörä, jonka kantama on 158 kilometriä.

Harley-Davidson LiveWire.

Suzuki esitteli kilpailijan mm. Honda Africa Twinille eli V-Strom 1050:n. Siinä on lisää voimaa, uusi, kulmikas muotoilu ja paljon enemmän varusteita kuin aiemmin.

Suomen vastaus H-D:n sähkömoottoripyörälle on vielä prototyyppi, mutta tuotantoa ilmeisesti valmistellaan jo kovasti. Aiemmin nimellä RMK E2 suunniteltu Verge TS on huimat 1000 Nm tarjoava malli, joka tuo mieleen jotkin tieteiselokuvat. Sähkömallit todellakin erottuvat liikenteessä.

Verge TS on suomalainen tutkielma sähköisestä prätkästä.

Ducati Panigale V4 on kaunista muotoilua.

Ducatin osastolla oli runsaasti hienoa italialaista muotoilua. Poliisilla oli näytillä sinipukuisten kalustoa, joka näyttää nyt olevan Kawasaki-voittoista. Pähein niistä on ZZR 1400, jossa on 210 hevosvoimaa. Eikä H2 mekaanisine ahtimineen paljon jää jälkeen.

Poliisin Kawasaki ZZR1400.

Rakennettujen pyörien hallissa oli monenlaista tarjolla, mutta eniten mieleen jäi 125-kuutioinen, käsin tehty kaksipyöräinen. Siinä on sekä turbo, mekaaninen ahdin että ilokaasujärjestelmä. Aika hurjaa.

Eri osista koottu ja paljon käsityötä vaatinut 125-kuutioinen, jossa on sekä turbo, mekaaninen ahdin että ilokaasujärjestelmä.

Tällä kertaa MP-messuilla kävi yli 55 000 ihmistä, joten vilkasta oli taas. Kevään ajokautta ja uusia koeajoja odotellessa voit ihailla kuvaamaani koostevideota MP20-näyttelystä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Koeajossa Indian FTR 1200 S

Kesän matkat ja riennot ovat vieneet aikaa niin paljon, että blogin kirjoitustahti on vähän venynyt. Mutta täällä ollaan taas. Tällä kertaa esittelyssä on tähän blogiin uusi merkki Indian. Lopussa piipahdetaan Haltialan motoristikeskiviikossa.

Indian-merkkisiä pyöriä olen aiemminkin ajanut, mutta blogiini en niistä ole arvioita tähän asti tehnyt. Indianien muotoilu on omaperäistä, ja aiemmin olen kiinnittänyt huomiota muun muassa Scout-malliin. Se on matala custom, jonka hinnat alkavat noin 17 000 eurosta. Pitkittäiset V2-sylinterit ja vaakasuorat kaksoispakoputket ovat tyypillistä muotoilua Indianille.

Se malli, jota aiemmin koeajoin, taisi olla 1800-kuutioinen Chieftain. Paperilla siinä on suuri vääntö, mutta jotenkin ajossa se häviää johonkin noin 360 kilon kuivapainon alle. Aina tuntui olevan väärä vaihde silmässä, eikä voimaa oikein löytynyt. Myöskään mutkiin ei uskaltanut kunnolla kallistaa, kun lautamaiset jalkatuet tuntuivat helposti raapivan asvalttia.

Odotukset eivät siis olleet korkealla, kun heinäkuisena päivänä sain alleni Indianin kauden uutuuden, FTR 1200:n. Ensinnäkin se ei ole custom, kuten luulin, vaan aika korkea malli, jonka satulasta vasta noin 180 cm pitkän ajajan jalat ylettyvät kunnolla maahan.

Ulkonäöltään Indian on onnistunut. FTR on nykyaikainen, mutta samalla jotenkin retro eli nykymuodin mukainen. Siinä oli lisävarusteena Akrapovicin tuplaputket styyrpuurin puolella ja mitkä äänet! Matala mörinä säesti menoa ja kiihdytyksissä äänet hivelivät korvia. Koeajokappale oli race replica -värityksellä ollut FTR1200S puna-valko-mustana, hinnaltaan noin 21 500 euroa, kun perusmalli FTR maksaa noin 19 000 €.

Indian FTR1200S ja kunnon Brembon jarrut.

Ennen ajoa piti vähän tutustua eletroniikkaan, sillä tässä pyörässä sitä oli lähes saksalaiseen malliin runsaasti. LCD-näyttö Bluetooth-yhteydellä, ABS-jarrut, kolme ajotilaa, luiston- ja keulimisenesto, jopa vakionopeudensäädin oli ympätty kuljettajan avuksi. Tosin vaikka painelin ja kiertelin vakionopeussäätimen nappulaa, en saanut sitä ajossa päälle, että olisin voinut kokeilla sen toimintaa käytännössä. Intuitiivisuus oli siis erilaista kuin eurooppalaisessa tai japanilaisessa pyörässä.

1200-kuutioisessa nestejäähdytteisessä V2-moottorissa on ”vain” 123 hevosvoimaa 8250 kierroksella, mutta käytännössä FTR tuntuu huomattavan pirteältä kaikilla kierroksilla. Vääntöä on kohtuulliset 120 Nm 6000 kierroksella, mutta sekin tuntui suuremmalta. Voiman tunne ihmetytti ja ihastutti koeajon joka kohdassa enkä oikeastaan kaivannut yhtään enempää voimaa. Eli siis harvinainen tunne tämän blogin koeajoissa! Märkäpaino on onnistuttu saamaan vain 231 kiloon, joka on hyvä saavutus.

Ajoasento on pysty ja kädet melko leveällä ja hieman korkealla eli ainakin itselleni juuri sellainen kuin haluankin. Amerikkalaiset ovat hakeneet kuulemma inspiraatiota Scout FTR750-kilpapyörästä, joka minulle oli ennestään tuntematon suuruus. Sillä ajetaan flat trackiä, joka on yhdenlaista speedwaytä, mutta takajarrullisilla ja jousitetuilla pyörillä.

FTR 1200 S:n jousituksen esijännitystä ja palautusta pystyy säätämään, tosin siihen tarvitaan työkalu. Bensatankki on fiksusti satulan alla, mikä osaltaan laskee muutenkin alhaista painopistettä. Ajossa FTR on tasapainoinen ja kun kaasua vääntää, tapahtuu sitä mitä pitääkin. Kuusi vaihdetta ja kytkin toimivat hyvin, joten kuski voi keskittyä nautiskeluun.

Jarruja pitää erikseen kehua, ne ovat Brembon edessä 320-milliset tuplat ja takanakin on riittävä 260-millinen levy. Rengastus on erikoinen, sillä kumit ovat edessä 19- ja takana 18-tuumaisilla vanteilla. Normaalit koothan ovat molemmat 17-tuumaisia. Takakumi on vain 150-millinen. Toisioveto on ketjulla ja tankki vain 13 litraa eli pumpulla saa poiketa vähän väliä.

Indian FTR1200S race replica -värityksellä.

Sivupeilit ovat pienet, joten päätä pitää käännellä vauhdikkaasti, kun vaihtaa kaistaa tai ohittaa. Mutta sehän on muutenkin turvallisin vaihtoehto, koska prätkän peilien näkyvyys on aina paljon huonompi kuin auton. Onneksi tärinöitä ei ihme kyllä ole, joten peilit pysyvät hyvin kirkkaina. Valot ovat ledit.

Indian onnistui yllättämään positiivisesti eikä huonoja puolia pyörässä juuri ollut. Nekin ovat makuasioita, mutta edelleen omassa pyörässäni pitää olla mm. katteita, tarvittaessa laukut ja kardaani tai hihna.

Indian FTR1200S ****

Plussaa:

• erinomainen suorituskyky kaikilla kierroksilla
• hyvä ajoasento
• kuljettajaa avustava elektroniikka
• keveys
• onnistunut muotoilu.

Miinusta:

• ketjuveto
• todella pieni polttonestesäiliö
• pienet peilit
• ei katteita tai laukkuja.

Aiempia koeajojani listasin artikkeliin Suzuki Katana ja muita koeajoja.

Kesällä olen käynyt taas muutaman kerran Haltialan mp-kokoontumisissa. 24.7. siellä oli ehkä 600-800 pyörää. Kauniissa kesäillassa väki oli hyväntuulista ja bongasin jopa yhden, joka oli juuri ostanut tämän artikkelin koeajossa olleen mallisen pyörän, FTR1200:n.

Vielä loppuillasta Haltialan piha oli melko täynnä.

Keskiviikkoisin Haltialan täyttävät moottoripyörät.

Seuraavaksi kirjoitan raportin Forssan Harrasteajoneuvo-picknickistä, kunhan ehdin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MP19-messut

Bloggaaja ja Yamaha MT10SP.

Kevät on sen verran pitkällä, että Helsingin moottoripyörämessut ovat tänä viikonloppuna. Tämä vuosi onkin 11. kerta putkeen, kun kävin näillä messuilla eli vuodesta 2009 lähtien siellä on tullut uskollisesti käytyä.

Aiemmista messuista olen kirjoittanut blogiini vuodesta 2017 alkaen, tässä artikkelien linkit uusimmasta vanhimpaan.

MP18-messuilla 7.2.2018

Moottoripyörämessut 2017 2/2 15.2.2017

Moottoripyörämessut 2017 1/2 5.2.2017

Moottoripyörämessut ovella 27.1.2017

Kun nyt katsoo ulos, niin ajokausi tuntuu olevan todella kaukana. Lunta on Helsingissä noin 45 cm ja lisää on pyryttämässä ennusteen mukaan huomenna. Silti MP-messujen ajankohta on hyvä, kun talven selkä on melkein jo taittunut ja valoa kohti mennään. Joka vuosi Messukeskuksessa käy noin 60 000 motoristia ja hengailijaa näillä messuilla.

Tällä kertaa olin ostanut lipun jo marraskuussa netistä, kun sen sai kympillä. Normaalihinta ovelta on 20 €. Olin ovella tulostamani lipun kanssa, mutta QR-koodi ei kelvannutkaan lukijalle, vaan minut ohjattiin lipunmyyjälle, joka taas ei osannut neuvoa, mitä lipun kanssa tehdään. Hän sentään ohjasi minut taas ihan eri puolelle aulaa, josta ystävällinen rouva päästi minut vihdoin sisään.

Narikan hinta oli noussut 50 % eli se oli nyt 3 euroa. Sisään päästyä jo helpotti, kun näki yleisömassat ja lukuisat kaksipyöräiset.

Ensin katsastin uutuudet ja muut uudet pyörät. Muutama kiinnitti sen verran huomiota, että osaan niistä pitää palata keväämmällä koeajon kanssa. Esimerkiksi Husqvarna Vitpilen 701 on kauniisti muotoiltu, yksisylinterinen keskikokopyörä. Siitä en ottanut kuvaa, mutta ”isolohkon” uuden Bemarin, R1250RS:n kuvasin eri suunnilta. Perinteinen 1200-kuutioinen kaksisylinterinen bokseri on tälle kaudelle isontunut 50 kuutiolla. Uudet teholukemat ovat 136 hevosvoimaa ja vääntöä 143 Nm.

 

BMW R1250RS oli saanut myös lisävarusteiset, alumiiniset venttiilinkopat.

 

Ducati Panigale 1100 V4 ja joku neito.

Panigalen muotoilija on ollut tehtäviensä tasalla eikä myöskään insinööriosastolla ole laiskoteltu. Tehoa on 214 hevosvoimaa ja tehoputkella kuulemma 226.

 

Ducati Diavel 1260.

Uusi Diavel on entistä isompi ja olen aina tykännyt sen väännökkäästä moottorista ja upeasta takavanteesta. Yksityiskohdilla on väliä.

Suzuki Katana oli 1980-luvulla jonkinlainen superien super. Jossain auto- tai mp-lehdessä otsikoitiin sen ensiesittelyssä legendaarisesti: ”Hätänen Katana”. Nyt siitä on tullut ihan uusi painos. Käytännössä sama 1000 kuution ja 150 hevosvoiman moottori näyttää olevan monessa muussakin uudessa Suzukissa, joten ihan vanhalle maineelle ei ole ehkä katetta. Vanhasta hyvästä harmaasta väristä on luovuttu, ainakin esillä ollut malli oli synkän musta. Netissä on kyllä kuvia harmaastakin mallista. Mutta kerron lisää, kun koeajo on tehty. 

 

Edessä uusi, takana vanha Suzuki GSX1100S Katana.

 

Indian FTR 1200.

FTR 1200 on upeimpia uusia customeja niiden ystäville. Cruisailuun sopivaan vehkeeseen täytyy myös tutustua tarkemmin.

 

Tommi ja Yamaha MT10SP, jossa on säädettävä jousitus.

MT10:iä voisi testata uudestaan, se on kevyt ja varsin pirteä ilmestys ihan asiallisella moottorilla.

Tässä yksi Honda.

 

 

Kawasaki Ninja H2 SX SE.

Hurjimpia teholukuja messuilla taisivat olla Kawasaki H2:n yli 200 hv, joidenkin tietojen mukaan jossain versiossa jopa paljonkin yli. Kyllä alkaa riittää.

 

Honda CB750 Tuutti ja sivuvaunu.

Yllä oleva sivuvaunu-Honda ja monta muuta kaunista yksilöä oli Japsistarojen osastolla. Samassa hallissa oli myös paljon rakenneltuja pyöriä. Sen sijaan myytäviä, käytettyjä pyöriä oli tällä kertaa tosi vähän.

 

Jarno Saarinen -nukke ja Yamaha TD250, jolla Jarno voitti pronssia TT-maailmanmestaruussarjassa.

Muutama tunti messuilla sai pään pyörälle, vaikka tälläkään kertaa en viitsinyt kokeilla sinänsä hyvää ideaa, asvaltoitua sisäkoeajorataa. Ohessa kuitenkin video siitä, joka on nyt YouTube-kanavallani.

 

 

 

 

 

 

Aleksis Kiven jäljillä

 

Oma BMW K1200S Aleksin Kiven synnyinkodin edustalla.

Kesän 2017 ajokausi lähestyy vääjäämättä loppuaan, mutta kelejä on toivottavasti vielä muutamaksi viikoksi. Tässä postauksessa ajelen eri puolilla Helsingin seutua eli Helsingissä, Vantaalla ja Nurmijärvellä. Lopussa on raportti kesän viimeisestä isosta kokoontumisesta Haltialassa 13.9.

Haltialan tunnelmaan voi virittyä kuuntelemalla ja katselemalla sieltä tekemääni videota tästä. Toinen linkki on jutun lopussa.

Aloitan Helsingistä, jossa tapanani on seurata, miten kaupunki rakentuu ja mitä arkkitehtuuriin tänään kuuluu. Yksi iso, rakenteilla oleva alue on Kruunuvuorenranta Laajasalossa. Sinne on tullut taas paljon lisää kerrostaloja, myös pientaloja ja uusi uimaranta sekä ratikka- ja pyöräsilta tulee jossain vaiheessa.

 

Kruunuvuorenrannassa on eri värisiä pysäköintitaloja eli autot pannaan fiksusti maan alle. Tässä on sininen pysäköintilaitos. Asensin Bemariini uuden, kirkkaan visiirin, siksi tämä kuvakulma.

Toinen suurlähiö, jota nyt rakennetaan, on Jätkäsaari. Se tunnetaan ennestään Länsisatamasta eli Tallinnan-lauttojen päälähtöpaikasta. Jätkäsaari on kerrostalovaltainen paikka, johon pääsee nyt jo raitiovaunulla ja arkkitehtuuri on nykyaikaisen värikästä. Kun se valmistuu 10-15 vuoden sisällä, niin sitä voi verrata Aurinkolahteen ja muihin uusiin, laadukkaisiin ja merellisiin kaupunginosiin.

 

Jätkäsaaressa lähellä Clarion-hotellia on tämmöinenkin silta.

 

Yhtenä päivänä lähdin ajamaan ja katsomaan, miten Vantaan uusien alueiden rakentuminen etenee. Vuonna 2015 Kivistössä oli asuntomessut ja oli aika poiketa tarkistamassa, miten alue on edennyt. Puut ja pensaat olivat kasvaneet ja messujen pääalue, pientalot Tiikerinsilmä-kadun ympärillä, olivat mukavan näköisiä.

 

 

Urheilukenttää vielä rakennetaan ja Kivistö on saanut paljon uusia asukkaita sekä pien- että kerrostaloihin Kivistön aseman läheisyyteen. Siitähän pääsee Kehärataa pitkin sekä pääradalle että lentoasemalle ja Helsinkiin. Näppärää.

Kivistön Aurinkokiven koulu ja oma BMW:ni. Värikästä arkkitehtuuria.

Vantaalta ajoin pienen matkan Hämeenlinnanväylää eli kolmostietä pohjoiseen ja käännyin Palojoentielle. Jotenkin olen aina ajatellut, että Nurmijärvi on kaukana, mutta päätin kuitenkin etsiä Aleksis Kiven synnyinmökin, jota en ole koskaan nähnyt.

Kiven talo ei todellakaan ole kaukana Helsingistä ja sille on hyvät opasteet. Kaunista, kumpuilevaa maaseututietä kun ajaa jonkin matkaa ja ylittää pari kertaa Vantaanjoen, niin onkin jo perillä.

Ympäristö on todella rauhallinen ja Nurmijärvi ja muut maanomistajat ovat ymmärtäneet pitää sen melko rakentamattomana, joten seutu on lähes sellainen, kuin se oli vuonna 1834, kun kansalliskirjailijamme Kivi siellä syntyi.

Aleksis Kiven synnyinkoti on Nurmijärven Palojoella.

Nurmijärveltä pääsee pikkuteitä pitkin Vantaalle, jossa kävin kääntymässä valtion Königstedtin edustuskartanon portilla. Ilman kutsua sinne ei ole asiaa ja alue on aidattu ja valvottu, joten tähän en kuvaa siitä saanut.

Kolmostien länsipuolella on entinen Keimolan formula-rata, jolla mm. Keke Rosberg, Mika Häkkinen, Niki Lauda, Frank Williams ja Jim Clark ovat kilpailleet. Rata oli käytössä v. 1966-78 ja vielä kolme vuotta sitten kiersin metsittyneen reitin ympäri.

Keimolan entisen formula-radan torni ja BMW K1200S.

Kuvan valvontatorni korjataan myöhemmin taideteokseksi, mutta nyt se on rujo jäänne vanhasta moottoriharrastajien pyhätöstä. Ympärille on kaavoitettu runsaasti lähinnä kerrostaloja, joista kuva alhaalla.

Uutta Keimolanmäkeä, jolla nimellä paikkaa nyt kutsutaan. Pelkkä Keimola olisi riittänyt.

Kesäkauden päättäjäiset Helsingin Haltialassa 13.9.

Syyskuun puolivälin keskiviikko oli yksi vilkkaimmista Haltialan motoristikeskiviikoista tänä vuonna. En laskenut pyöriä yksin kappalein, mutta olen tehnyt tarkan laskelman muutaman  kerran, ja kyllä prätkiä oli paikalla yli 550, koska piha oli täynnä ja kaksipyöräisiä tursusi ympäristöön asti.

Ducati 1299 Panigalea on joskus tullut kokeiltua vai olisiko kokeilemani yksilö ollut 1199? Hieno muotoilu ja moottori.

Triumph oli saanut uutta väriä ym.

 

Honda Gold Wingejä oli niin, että ne olivat melkein päällekkäin.

 

Norton Commando on myös 850-kuutioisena.

 

H-D ja kiilto.

 

Oma pyörä on aina se kaunein.

 

Olinhan siellä minäkin eli bloggaaja Tommi.

 

 

Sunbeam Alpine cabriolet.

Sunbeam on Suomen teillä niin harvinainen merkki nykyään, että jututin vähän omistajaa. Se on ihan Suomi-auto eli ratti vasemmalla jne. Sadepeitto esti näkyvyyden mittaristoon, joka on runsas.

Itselläni oli aikoinaan Sunbeam Alpine GT eli Fastback vm. 1971, mutta tämä punainen on vuodelta 1964, tosin siihen on vaihdettu moottori. Lohko on 1725-kuutioinen nelonen tuplakaasuttimilla eli sama kuin 1970-luvun taitteen malleissa. USA:ssa oli tarjolla myös Tiger, jossa oli Fordin V8. Niitä tuotiin Suomeen tiettävästi kaksi.

 

Sunbeam Alpine on joskus maalattu ja se on hyvässä kuosissa.

 

BMW K1200S ja ilta-auringon viime säteet.

Taas oli tullut nautittua Haltialan Wanha Pehtoori -ravintolan tarjoiluista ja munkkikahvien lisäksi päättäjäisten kunniaksi oli tarjolla paistettua makkaraa á 1 €. Bändi Saltwater Jinx soitti kantrimusaa ja meininki oli hyvä.

Tässä vielä tunnelmia YouTuben videoiden muodossa:

Kesäkauden päättäjäiset Haltialassa.

Kesäkausi päättyi Haltialassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Moottoripyöriä laskemassa

 

Moottoripyörät maatilan traktorien, kaivurin ja peräkärryjen lomassa.

 

Eilen 23.8. oli motoristikeskiviikko Haltialan maatilalla  Pohjois-Helsingissä. Viime syksynä yhden kerran jo laskeskelin, minkämerkkisillä moottoripyörillä nykyään ajetaan. 18.10.2016 tein postauksen asiasta blogiini otsikolla ”Syksy saa, ajokausi päättyy”. Laskupäivänä lokakuussa paikalla oli silloin enää 150-200 pyörää.

Nyt halusin päivittää tilannetta ja arvioida hieman aiemmin eli jo loppukesän puolella, millä kalustolla väki oikein ajaa. Tämä siksi, että elokuussa pyöriä on enemmän liikkeellä ja siksi tulos on edustavampi.

Otos on eilisillalta noin 18 ja 19 väliltä eikä se ole tilastollisesti oikeaoppinen. Aluetta ei voinut tietty mitenkään sulkea, joten paljon pyöriä ehti lähteä pois ennen laskentaa. Toisaalta paikalle tuli kaksipyöräisiä vielä senkin jälkeen, kun lopetin laskemisen.

Kyllä, tässä Harleyssä on turbo. Ja pari muutakin osaa on vaihdettu.

Yritin olla laskematta pyöriä kahteen kertaan ja käydä kaikki rivit läpi eli suuntaa-antava tilasto on tässä aakkosjärjestyksessä. Kun luet eteenpäin, voit samalla kuunnella moottoreiden murinaa samasta paikasta YouTube-kanavaltani Motoblogi. Video on kuvattu 9.8.2017.

Moottoripyörämerkkejä Helsingin Haltialassa ke 23.8.2017

• AJS 1
• Ariel 2
• Aprilia 3
• Bimota/Kawasaki 1
• BMW 44
• BSA 1
• Buell 1
• Cagiva 1
• Ducati 11
• Harley-Davidson 63
• Honda 65
• Indian 3
• Kawasaki 26
• KTM 2
• Lambretta 1
• Moto Guzzi 4
• MV Agusta 1
• MZ 1
• Suzuki 29
• Triumph 18
• Vespa 3
• Victory 5
• Yamaha 33.

Yhteensä oli 319 pyörää. Mopoja en laskenut enkä kolmipyöräisiä, mutta jälkimmäisiä ei nyt ollutkaan. Skootterit laskettiin, mm. vanha Lambretta, samoin sivuvaunulliset. Bimota oli tehty Kawasakin tekniikan päälle 1970-80-luvun cafe racer -tyyppiseksi.

Osa pyöristä oli niin rakenneltuja, että kaikki merkit oli selvästi haluttu häivyttää niistä. 3-5 pyörää en oikein tunnistanut (onnea rakentajille), mutta kyllä ne taisivat mennä Harley-Davidson-kohtaan. H-D:thän ovat suosittuja rakentelun kohteita ja niiden määrä on tilastossa muutenkin suuri eli Hurli-Durli on kakkosena. Honda kuitenkin ”voittaa” tilaston ja BMW on kolmas.

Kaikkiaan illan aikana Haltialassa kävi ehkä noin 400-450 pyörää eli ihan hyvin, mutta esimerkiksi 9.8. laskin paikalla yhtä aikaa 468 pyörää plus ne, joita en ehtinyt laskea siihen päälle eli 550-600 oli silloin kaikkiaan. Huimaa!

Tätäkin voi kommentoida!

Pannaan perään toinen video myös aiemmalta keskiviikolta 9.8.2017.

Ainoa MV Agusta oli mallia F4. Italialaista muotoilua parhaimmillaan.

Rivissä oli samanlainen BMW K1200S kuin itselläni (oma pyörä taustalla), mutta vanhempi ja hieman eri varustein.

Oma K1200S ja taustalla siis melkein samanlainen BMW.

Muskeliosastoa edusti myös Yamaha MT-01.

Kolmas video YouTube-kanavallani on vielä vilkkaammasta illasta 9.8., jolloin paikalla oli todellista ruuhkaa.

Parhaimmillaan kaksipyöräisiä on pysäköity kauemmaksikin, mutta eilen mahduttiin kaikki pihaan.

Jaguar 4,2 l E-Type on ollut täällä ennenkin.

Loppuun vielä remmiahdettu Auburn Speedster 1936.

Taas oli kiva ilta Haltialassa. Enkä edes maininnut vielä kolmen euron motoristikahvia ja munkkia, jotka aina pitää nauttia. Ensi kerralla taas.

Liedon motoristikirkko 2(2)

 

Liedon vanha kirkon aukio täyttyi ääriään myöten.

Edellisessä postauksessani kerroin jo, kuinka vihdoin tänä vuonna ehdin ja pääsin mukaan Liedon legendaariseen motoristikirkkoon. Paraatia oli vastaanottamassa järjestäjien eli mm. Liedon kunnan ja seurakunnan ja Lieto MC 2000:n edustajia. Pyörät ohjattiin todella tiiviisti alkaen kirkon edestä ja jos oli aikomus lähteä aiemmin pois, niin ihan siihen ei kannattanut pysäköidä. Tästä kuulin varoituksia jo Turun Kupittaalla, mutta oma aikatauluni oli 13.5. väljä, joten ajoin melko eturiviin, ihan siihen sumppuun kirkon aidan lähelle.

Videoita matkastani on YouTube-kanavalla Motoblogi.

Paraatissa oli jonkin tiedon mukaan 1850 moottoripyörää eli ei ilmeisesti ihan 2000-3000, niin kuin joissain arvioissa. Etukäteenhän määrää on vaikea arvioida tilaisuudessa, johon ei ole ilmoittautumista. Kirkkopäivä oli yksi kevään kauneimmista ja lämpimimmistä, joten huippumäärästä jäätiin ehkä sen takia, että kerta kaikkiaan kolean kevään takia monet eivät vielä olleet edes aloittaneet ajokautta 2017.

 

Bloggari Tommi ihailemassa pyörien paljoutta kirkon aidalla.

 

Kellotapuli on vuodelta 1766.

Itse asiassa motoristikirkko on ei pelkästään kevään avaus monelle motoristille, myös ihan oikea messu eli jumalanpalvelus. En yhtään ollut aikonut mennä ehtoolliselle, mutta kun aikaa oli ja todella moni muukin asettautui jonon jatkoksi, niin menin sitten minäkin. Samalla tuli tarkistettua upea kirkko myös sisältä.

Pyhälle Pietarille omistettu kirkko on hienossa kunnossa ja viimeksi olen ollut siellä vuosia sitten serkun häissä. Keskiaikainen kirkko on rakennettu Aurajoen törmälle arviolta vuonna 1480. Sitä ennen törmällä oli tiettävästi jo puukirkko, niin kuin usein kivikirkkojen edeltäjät ovat olleet.

Kirkossa sisällä on komeat holvaukset ja mm. katosta roikkuva votiivilaiva, jonka joku merimies on todennäköisesti rakentanut toivoessaan siunausta merimatkalleen. Pyhän Pietarin kirkossa on myös merkittäviä Liedon mestarin tekemiä puuveistoksia.

 

Liedon Pyhän Pietarin keskiaikainen kirkko ja ehtoollisjono.

 

Taitavat kattoholvaukset ja votiivilaiva.

 

Näkymä Liedon vanhan kirkon mäeltä Aurajoelle. Kuvassa on myös hauska saari.

 

Tässä varaudutaan messun ylistysosaan – se tehtiin perinteisesti moottoreilla.

Messun lopulla ylistysosa tehtiin perinteiseen tyyliin käynnistämällä moottorit hetkeksi ja kaasuttamalla hieman. Noin 1,5 miljoonan kuution murina oli komeaa kuultavaa.

 

Oma K-sarjalainen jo valmiina lähtöön.

 

Ylistyksen jälkeen oli aika ripeästi panna ajovarusteet päälle, koska olin tosiaan aika jumissa melko eturivissä eikä pyöräni ohi välttämättä olisi kunnolla päässyt, kun satoja prätkiä kohta alkaisi jyristä päälle. Olisin voinut käydä kääntymässä u-käännöksen tien kautta takaisin kirkon pihalle ja jatkaa päivän viettoa Liedossa, mutta olihan tilaisuus jo hyvin nähty ja hyväksi koettu.

 

Bloggaaja Tommi onnellisena lähdössä kohti Turkua.

Oli siis aika potkaista ykkönen silmään ja kuulla BMW:n vaihdelaatikon ainutlaatuinen kolahdus, kun se siirsi rattaat oikeaan asentoon. En koskaan lakkaa ihmettelemästä tätä karkeaa ääntä verrattuna aiempiin japanilaisiin pyöriini. Mutta olen jo parin Bemarin kanssa siihen niin tottunut, etten kauheasti enää ihmettele. Se ei ole vika, vaan ominaisuus, sanoisin.

Lieto jäi taakse ja kiihdytin kymppitielle kohti Turkua. Olin päättänyt jo etukäteen, että kiertelen hieman sielläkin, kun nyt oli aikaa. Aika hiljaiselta näytti, kuten aina, mutta kävin sentään tuomiokirkolla ottamassa edustuskuvat blogiin, ajoin Aurajoen yli tois’ pual’ jokke ja ihmettelin keskustan muuttuneita liikennejärjestelyitä.

 

Kaunis saksalaiseni vm. 2007 ja Turun tuomiokirkko, joka on Suomen kansallispyhäkkö 1200-1300-luvun taitteesta. Kirkkoa on myöhemmin muokattu ja laajennettu moneen otteeseen. Basilika on omistettu Neitsyt Marialle ja Pyhälle Henrikille.

 

Turun tuomiokirkon edustalla seisoo Walter Runebergin patsas Pietari Brahe. ”Olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen”, lausui aikoinaan Per Brahe.

Olin pohtinut, käynkö vielä kääntymässä linnassa asti, mutta tällä kertaa en viitsinyt. Turku nimittäin suruliputti juuri kuolleen entisen tasavallan presidentin, Mauno Koiviston, kunniaksi. Siniristiliput hohtivat sinistä taivasta vasten ja kunnioittivat Turun suuren pojan, kaukopartiomiehen, pankinjohtajan, poliitikon ja tohtorin muistoa. Jotenkin en halunnut pärinällä rikkoa suru-uutisen varjostamaa kaunista kevätpäivää sen enempää.

Suuntasin Helsingin-moottoritielle, jonka alkupäässä ajoin hetken Tesla Model S:n perässä. Senhän Tekniikan Maailma kellotti kiihtyvät nollasta sataan kilometriin 4,7 sekunnissa. Menin siis heittämällä ohi. Kyllähän kiihtyvyyksissä on eroa moottoripyörän ja auton välillä, vaikka Model S on autoksi kyllä erittäin nopea. Ja se on vielä sähköauto.

Paluumatka kotiin sujui kokemuksia sulatellen ja tyytyväisenä siitä, että kerrankin tuli lähdettyä ja päästyä Liedon motoristikirkkoon.

Pieniä videon pätkiä matkasta on tutusti YouTube-kanavallani Motoblogi tai suoraan esimerkkinä video, jossa 2. letka motoristeja saapuu Liedon kirkolle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liedon motoristikirkko 1(2)

 

Kokoontumisruuhkaa Turun Kupittaalla.

 

Jos jokin moottoripyörätapahtuma on legendaarinen, niin se on motoristikirkko. Niitä järjestetään monella paikkakunnalla Suomessa, mutta Lieto on se alkuperäinen, joka järjestettiin lauantaina 13.5.2017 jo 37. kerran.

Heti perään totean, että itse en ole koskaan ehtinyt, muistanut, päässyt tms. tilaisuuteen aiemmin. Syitä on monia, mutta yleensä kesäkuun alussa tai toukokuun lopussa mietin, milloin se motoristikirkko taas olikaan eli silloin se on jo mennyt ohi. Sattumalta monella sukulaisellani on syntymäpäivä tapahtuman aikaan äitienpäivämenoista puhumattakaan. Sekin on haitannut lähtemistä. Mutta tänä vuonna terästäydyin ja merkitsin jo hyvissä ajoin kalenteriin oikean päivämäärän.

Hyytävän kolean huhtikuun ja toukokuun alun jälkeen kirkkopäivä koitti onneksi aurinkoisena eli fiilis oli melkein paras mahdollinen. Lämpöä oli mennessä vain 8-12 astetta ja moottoritien viimassa totesin, että vieläkin lämpöisemmin olisin voinut pukeutua. Sentään lämpökahvoja ei tarvinnut käyttää.

 

Piikkiössä oli tankattava, taustalla näkyy pyöriä, joilla oli luultavasti sama osoite.

 

Matka Itä-Helsingistä Turun Kupittaalle sujui hyvin alle kahdessa tunnissa. Kupittaan kyllä tiesin, mutta ihan tarkkaan en kokoontumispaikkaa, Blombergin aukiota. Yksissä liikennevaloissa ajoin Pan-European-kuskin rinnalle ja kysyin, onko hän menossa motoristikirkkoon ja missä kokoontuminen on. Oli ja ajettiin peräkkäin Veritas-stadionin viereen. Ykköstien jossain kohtaa voisi ihan olla motoristikirkko-kyltti.

Paikka siis löytyi ja pyöriä tuli kello 12.30 jälkeen koko ajan lisää. Liikenteen ohjaus paikalla oli hyvää ja tiukkaan meidät pakattiinkin, jotta tuleva letka lähtisi jämäkästi liikkeelle. Musiikki soi ja odotellessa söin hieman kuumaa makkaraa lämmikkeeksi. Tuttuja en nähnyt, mutta mm. Moto Guzzi Norge 1200 -kuskin kanssa tuli verrattua kokemuksia.

 

BMW:ni löysi oman paikkansa 1. ajoletkan lopulta.

Aikaa pyörien ihailuun jäi vain tunti eli aiemminkin olisin voinut paikalle ajaa. Välillä piti ottaa kuvia blogia varten ja videota YouTubeen ym. Videoitani voi katsoa täältä ja niitä lisään vielä useita, kunhan ehdin.

 

Honda trike johti joukkoa.

Ensimmäisen ryhmän keulassa ajoi ristiä saattava Honda Gold Wing 1800 trike ja minä siis 1. letkan loppujoukossa. Kaikkiaan ryhmiä oli 3-4 ja risteyksissä mm. Turun Uudenmaankadulla ja Hämeenkadulla sekä 10-tiellä Hämeenlinnan suuntaan oli runsaasti poliiseja ja järjestäjiä ohjaamassa liikennettä.

Paraati Lietoon sujui erittäin hyvin leppoisalla nopeudella ja katselijoille vilkutellen. Myös yleisö piti näkemästään, nautti kevätsäästä ja vilkutteli takaisin.

 

Honda ST 1300 Pan-European eli Pannari.

 

Bloggaaja Tommi jo pian valmiina paraatiin.

 

Kromia ja muovia.

 

Aurinko häikäisi loistavasti – harvinaista tänä keväänä.

 

Tässä jo odotellaan kuumeisesti lähtöä.

 

Tommi on juuri saapunut Lietoon yhdessä 1. ryhmän kanssa. Hauskaa!

 

Liedon vanhan kirkon kellotapuli on vuodelta 1766.

 

Oma BMW K1200S palveli tämänkin matkan hyvin.

 

Edu Kettunen, Ninni Poijärvi ym. esiintyivät lavalla.

 

Kirkkopiha oli erittäin täynnä upean sään vallitessa.

 

Kirkon aidalta kuvattuna väkijoukosta ja prätkämäärästä sai parhaan käsityksen: meitä oli paljon, ehkä 2000-2500 pyörää.

Kirjoitan lähipäivinä vielä toisen postauksen tästä kevään suurtapahtumasta ja lisään videoita YouTube-kanavalleni.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Moottoripyörämessut 2017 2/2

 

BMW R100 Scrambler on kauniisti entisöity, kuutioita on siis 1000.

Muutama päivä sitten kirjoitin ensimmäisen raportin tämän vuoden MP17-messuilta ja tässä on nyt lupaamani jälkimmäinen.

Helsingin moottoripyörämessut vetivät Messukeskukseen taas huimat määrät yleisöä eli noin 59 000 henkeä. Kyseessä ovat lajissaan Pohjois-Euroopan suurimmat messut. Hyviä syitä, miksi messuille kannattaa mennä, listasin jo tuossa 5.2.2017 julkaisussa.

 

 

Indian Scout ja sen esittelijä.

Tänä vuonna moottoripyörämessuilla puhutti varsinkin hallituksen suunnittelema uusi mp- ja venevero. Olen lähettänyt veroa vastustavan viestin myös muun muassa valtiovarainministeriöön, mutta tässä lyhyesti moottoripyöräveroa vastustavia argumentteja.

 

• keskiverto moottoripyörä on arvoltaan ehkä 2000 €, joten siihen uusi, vuotuinen 150 € vero on varsin kohtuuton
• rekisterissä oleva auto maksaa keskimäärin ehkä 20 000 € ja autoilla ajetaan yleensä koko vuosi, joten 4-5 kuukauden ajoaikana mp-vero olisi jopa yli 20-kertainen auton vuosittaiseen veroon nähden eli erittäin epäreilu
• moottoripyöriä pitäisi päin vastoin suosia liikenteessä, koska yleensä ne kuluttavat ja päästävät saasteita vähemmän ja vievät pysäköidessä vähemmän tilaa kuin autot
• mp:t vähentävät myös ruuhkia
• monille mp on työmatkaväline ja siitä on ihan tarpeeksi maksettu veroja jo hankittaessa, on vakuutus-, polttoaine- ja arvonlisäverot ym.

Argumentteja veroa vastaan on paljon, mutta jos nyt saman summan haluaisi kerätä valtiolle, niin se on erittäin helppo tehdä pienellä polttoaineveron korotuksella. Se ei tarvitse uusia järjestelmiä ja se kohdistuu suoraan kulutukseen, ei epäreilusti omistamiseen.

Olen itse sekä motoristi, autoilija, kävelijä, pyöräilijä, rullaluistelija että joukkoliikenteen käyttäjä, joten eiköhän yritetä ymmärtää toisiamme siellä liikenteessä hieman paremmin. Tämä koskee myös liikkumismuotojen verotusta.

Tätä kirjoittaessani tuli juuri tviitti, että mp- ja veneveroja ei tulekaan, mikä on järjen voitto. Moottoripyöriä ehdittiin Suomessa poistaa rekisteristä viime vuoden lopussa jo noin 97 000 asian johdosta.

 

Retro naku Honda CB1100. Eikö näitäkin kuljettajia olisi kivampi katsoa liikenteessä kuin ruosteisia autoja?

 

Ducati 1299 Panigale edusti superpyöriä ja selkeitä linjoja.

 

Kawasaki Ninja H2:ssa on mekaaninen ahdin.

 

Kawasaki Versys 1000:sta on nyt tämmöinenkin väri saatavilla.

 

BMW R1200RT edestä.

BMW:n osastolla oli tämän postauksen kansikuvan R100:n lisäksi myös mm. ylläoleva R1200RT ihan ehjänä. Samanlainen tuote oli osin purettuna Tekniikan Maailman osastolla, jossa se oli näytteillä sen jälkeen, kun sillä oli ajettu 40 000 kilometrin käyttötesti. Juttelin toimittaja Anssin kanssa ja samanlaisia havaintoja kuin TM:n testissä olen itsekin RT:stä tehnyt.

Kun pari vuotta sitten koeajoin sitä, niin vilkkunuppi hajosi käteen. Pyörää palauttaessani ilmoitin siitä pyöräliikkeelle ja sama materiaalien heikkous on siis jatkunut. Outoa tuon hintaluokan laitteelle, vaikka muuten RT on maailman parhaita touring-pyöriä.

 

Moto Guzzi Eldorado 1400.

 

Moto Guzzi MGX-21 Flying Fortress 1400 on ”bagger”. Tämän voisi koejaa jossain välissä.

Seuraavaksi odotankin jo, että pääsen käynnistämään keväällä oman pyöräni ja kirjoittamaan ensimmäisistä kilometreistä – tai ilometreistä. Puolentoista kuukauden sisällä sen pitäisi tapahtua. Päivitän jossain vaiheessa taas jotain uutta tai vanhaa myös YouTube-kanavalleni Moto Blogi, pysy kuulolla!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Moottoripyörämessut 2017 1/2

 

Suzuki GSX1000R ja mimmit.

Kevät on jo niin pitkällä, että MP17- eli Helsingin moottoripyörämessut olivat tänä viikonloppuna Pasilan Messukeskuksessa. Kyseessähän ovat Pohjois-Euroopan suurimmat alan messut, jotka viime vuonnakin vetivät 60 000 kävijää viikonlopun aikana.

Jos ei ole koskaan ko. messuilla käynyt, niin on monia syitä, miksi kannattaa mennä:

• näkee ja voi koeistua uusia pyöriä, jopa uutuuksia
• tapaa samanhenkisiä motoristeja
• voi ihailla taidolla rakennettuja retro- ja vintagepyöriä
• pystyy koeajamaan pyöriä sisätiloissa asvaltilla
• saa ostettua uusia tai käytettyjä ajovarusteita
• kykenee miettimään mp-matkakohteita maailmalla
• saa vakuutuksista hyviä tarjouksia
• tuurilla voi voittaa jossain arvonnassa
• kuulee kivoista kokoontumispaikoista kesäksi
• löytää pyöräänsä monenlaisia tarvikeosia
• kuulee livemusiikkia
• pääsee seuraamaan Miss MP:n valintaa
• huomaa kuinka lähellä kevät jo on.

Edellisestä listasta melkein kaikkea on tullut kokeiltua, mutta koeajoihin en tänäkään vuonna viitsinyt lähteä. Teen koeajot mieluummin ulkona liikenteen seassa, jossa pyörästä saa paremman käsityksen. Keväällä tulee taas mm. iso koeajopäivä 2.6., johon yritän ehtiä mukaan.

Sinänsä on hauska keksintö, että Messukeskus tarjoaa 500 metriä pitkän oikean asvalttiradan koeajajille nyt toista vuotta peräkkäin. Toki minäkin kävin katselemassa muiden koeajoja, mutta en viitsinyt jäädä itse kokeilemaan.

Messukeskukselle muuten on annettava miinus maailman typerimmästä tv-mainoksesta, jossa ärsyttävä piipitys säesti MP17-mainosta. Mainostoimistona en käyttäisi sitä minkäänlaisena referenssinä.

 

Indian Scout on valmistajan siisteimpiä luomuksia.

Olen muuten aloittanut oman YouTube-kanavan tekemisen eli sitä voi seurata osoitteessa https://www.youtube.com/channel/UCRQedbQjrtB6_6Fk6KM246A. Siellä on mm. pieni filmin pätkä alla olevasta Kawasakista.

 

Kawasaki Z1000SX oli kahden värisenä esillä.

 

Klassinen Tuutti eli Honda CB750 1970-luvulta.

Retropyöriä en saanut tänä vuonna juuri kuvattua, kun kännykän kamera alkoi temppuilla enkä saanut loppuiltapäivästä sitä enää toimimaan. Siksi myös videoita on aika vähän YouTubessani, kun mukanani messuilla ei painosyistä ollut parempaa kameraa.

 

Lopuksi hauska sheriffi-mallin Harley-Davidson.

Kirjoitan lähiaikoina vielä toisen postauksen MP17-näyttelystä, koska nähtävää siellä oli taas tosi paljon.