Koeajossa BMW R1200RS

 

BMW R1200RS on Sports touring -luokan maantiennielijä.

Viikonloppuna Vantaalla, Kehä III:lla oli perinteikkäät Hemmon päivät mp-varusteliike AllRightissa ja sen viereinen moottoripyöräkauppa Biketeam oli mukana järjestelyissä. Kun ajankohta päiville on kivasti toukokuun lopussa ja vielä helatorstai oli pyhä, niin väkeä oli jo perjantaina aamukymmenestä lähtien runsaasti.

Oli tarkoitus koeajaa useampiakin yksilöitä, mutta Hemmon päivien suosio aiheutti sen, että joka paikkaan oli jonoa ja haluamiani pyöriä sai odottaa. Katsastin odottaessa uusien ja vaihtopyörien valikoiman, join kupin kahvia ja ihmettelin Prätkäpajan tehomittauspisteellä, millaisia lukemia tehopenkistä tulee. Meteli ainakin oli kova, kun kierroksia nostettiin punaisen rajalle, että dynamo sai mitattua arvot.

Tarjousteltoilla oli saappaita, takkeja, kypäriä ym. ja sisällä lisää. Itse asiassa uudet saappaat pitäisi jossain vaiheessa hankkia, joten hieman katselin niitä sillä silmällä. Piipahdin myös samalla kadulla olevassa Storm Motorissa ja ihan hiljattain Pakkalaan muuttaneessa Eurobikersissa, olisiko niissä sopivia ajosaappaita. Mutta vielä ei löytynyt.

Tällä hetkellä olen täysin tyytyväinen omaan K1200S:ääni, mutta ainahan sitä pitää pohtia, arvioida ja haaveilla, minkä pyörän seuraavaksi voisi ehkä ostaa. Tässä on monta jossia ja itsellä ajankäyttö on syy, miksi kilometrejä en ehdi kauheasti kerryttää ja kun autokin on oltava, niin välitöntä tarvetta pyörän vaihtoon ei heti ole.

Pihalla oli myös naku BMW R1200R.

Pihassa oli kymmenien koeajopyörien seassa myös yllä oleva katteeton R1200R, mutta juuri siitä syystä en sitä edes halunnut koeajaa. Ajan sen verran myös maantiellä ja moottoritiellä, että katteethan on oltava suojana. Ajan myös sateella ja kaikissa oloissa, joten naku ei muutenkaan sovellu omaan käyttööni.

Teen näitä arvioita ja koko blogia itsenäisesti ja riippumattomana, sponsoreitakaan en ole blogille hankkinut. Joten voin kirjoittaa miten haluan ja arviot ja tähdet ovat aina omiani.

Niin, otan nyt käyttöön tähtiluokituksen  yhdestä viiteen eli huonoin * ja paras *****. Lisään jossain vaiheessa myös aiempiin koeajoihini tähdet. Ja lisää koeajoja tulee jo ensi viikolla.

R1200RS kaupassa sisällä puna-valkoisena.

R1200RS edestä eli siinä on kohtuullisen kokoinen kate, jonka visiiri on säädettävissä kahteen asentoon.

Hyppäsin siis Bemarin tankoihin ja kiihdytin Kehä III:lle. Huomio kiinnittyi 1200-kuutoisen bokserin matalaan, hyvään painopisteeseen ja hiljaiseen ääneen vakioputkella. Voima tulee todella alhaisilla kierroksilla ja kuin itsestään, mitään huudatusta ei tarvita. Onpa miellyttävä moottori, ajattelin.

Nostin vauhtia ja ajoin jonkin matkaa Hämeenlinnanväylää pohjoiseen. Moottoritiellä kokeilin vakionopeudensäädintä ja sehän on aivan upea varuste. Se puuttuu nykyisestä pyörästäni ja juuri motarilla tai hiljaisessa liikenteessä se olisi jokaiselle hyödyllinen. Se myös säästää kaasukättä ja pelastaa turhilta sakoilta.

BMW R1200R:n ohjaamo. Tangon napit eivät kuvassa näy, mutta niitä on paljon!

Bemarin käyttöliittymä on tuttu aiemmista koeajoistani ja omasta pyörästäni, joten siinä ei ole muuta ihmeellistä kuin kolmen vilkkunapin (vasen, oikea ja palautus) vaihtuminen näissä uudemmista malleissa yhden vilkkunapin systeemiin. Muutos on pelkästään positiivinen.

Tässä RS:ssä oli lisävarusteita paljon, vakionopeudensäätimen lisäksi mm. rengaspaineen valvonta, ajotilat eli moodit sadekelille ja normaalille, luistonesto, sähköinen jousituksen säätö, keskijalka, avaimeton käynnistys ja vaihtoavustin, joka toimii sekä ylös että alas.

Olen hirveän kriittinen pyöriä kohtaan, koska haluan että ne toimivat juuri niin kuin haluan ja ne on varustettu riittävästi ja hyödyllisin varustein sekä turvallisuuden että käytettävyyden kannalta. Kun kyseessä on uusi pyörä, sen kanssa ei kannata paljon tehdä kompromisseja. Tietysti hinta on aina tärkeä tekijä ja BMW:t eivät varsinkaan runsain lisävarustein ole niitä halvimpia pyöriä, päinvastoin.

Bokserin kaksi sylinteriä tursuavat katteista ulos, mutta ne myös suojaavat ja lämmittävät jalkoja.

RS on matkapyöräksi jopa kevyt, ajovalmiina eli märkäpainoltaan vain noin 236 kiloa. Sen painopiste on alhaalla ja se on siksi helpompi käsitellä paikallaan kuin esimerkiksi painavammat R1200RT, jossa on paljon isommat katteet tai korkea enduro R1200GS.

Suorituskyky ei ihan yllä nopeimpien BMW:n superpyörien tasolle eli kun mm. K1200S, K1300S ja S1000RR kiihtyvät 0-100 km:iin tunnissa noin 2,8 sekuntia, niin R1200RS kelaa siihen 3,3 sekuntia. Ei ole hidasta senkään kyyti. RS:n huippunopeus ei yllä 280-300 km:iin tunnissa, mutta Suomessa aivan riittäväksi kuitenkin.

R1200RS:n keula on perinteinen teleskooppi, hidastimet Bemarin tapaan Brembon huippujarrut.

BMW R1200RS on todella miellyttävä ajaa, jarrut ja varusteet ovat huippuluokkaa ja lisävarusteena hienouksia saa paljon lisää. Tehoa (125 hv) ja vääntöä (125 Nm) on riittävästi ja todella alhaisilta kierroksilta lähtien.

Annan BMW R1200RS:lle täydet *****.  Tämän voisin ostaa.

Plussaa:

• Voima tulee hienosti jo alhaisilta kierroksilta ulos ja suorituskykyä riittää.
• Turva- ja mukavuusvarustelut loistavia: mm. luistonesto, ajomoodit, vakionopeudensäädin, sähköinen jousituksen säätö ja vaihtoavustin.
• Suojaavat katteet vakiona ja laukut saa myös.
• Kardaaniveto.
• Säädettävä visiirin korkeus.

Miinusta:

• Pienet sivupeilit.
• Lisävarusteiden hinta.

Päivitin tähän listaa aiemmista koeajoistani aakkosjärjestykseen ja lisäsin niihin tähdet.

BMW S1000XR ****

Ducati xDiavel 1300 Cruiser ***

Honda CRF1000L Africa Twin ****

Moto Guzzi Audace 1400 **

Triumph Tiger XCX800 ***

Yamaha MT-10 ****

Zero DS 13.0 **

Liedon motoristikirkko 2(2)

 

Liedon vanha kirkon aukio täyttyi ääriään myöten.

Edellisessä postauksessani kerroin jo, kuinka vihdoin tänä vuonna ehdin ja pääsin mukaan Liedon legendaariseen motoristikirkkoon. Paraatia oli vastaanottamassa järjestäjien eli mm. Liedon kunnan ja seurakunnan ja Lieto MC 2000:n edustajia. Pyörät ohjattiin todella tiiviisti alkaen kirkon edestä ja jos oli aikomus lähteä aiemmin pois, niin ihan siihen ei kannattanut pysäköidä. Tästä kuulin varoituksia jo Turun Kupittaalla, mutta oma aikatauluni oli 13.5. väljä, joten ajoin melko eturiviin, ihan siihen sumppuun kirkon aidan lähelle.

Videoita matkastani on YouTube-kanavalla Motoblogi.

Paraatissa oli jonkin tiedon mukaan 1850 moottoripyörää eli ei ilmeisesti ihan 2000-3000, niin kuin joissain arvioissa. Etukäteenhän määrää on vaikea arvioida tilaisuudessa, johon ei ole ilmoittautumista. Kirkkopäivä oli yksi kevään kauneimmista ja lämpimimmistä, joten huippumäärästä jäätiin ehkä sen takia, että kerta kaikkiaan kolean kevään takia monet eivät vielä olleet edes aloittaneet ajokautta 2017.

 

Bloggari Tommi ihailemassa pyörien paljoutta kirkon aidalla.

 

Kellotapuli on vuodelta 1766.

Itse asiassa motoristikirkko on ei pelkästään kevään avaus monelle motoristille, myös ihan oikea messu eli jumalanpalvelus. En yhtään ollut aikonut mennä ehtoolliselle, mutta kun aikaa oli ja todella moni muukin asettautui jonon jatkoksi, niin menin sitten minäkin. Samalla tuli tarkistettua upea kirkko myös sisältä.

Pyhälle Pietarille omistettu kirkko on hienossa kunnossa ja viimeksi olen ollut siellä vuosia sitten serkun häissä. Keskiaikainen kirkko on rakennettu Aurajoen törmälle arviolta vuonna 1480. Sitä ennen törmällä oli tiettävästi jo puukirkko, niin kuin usein kivikirkkojen edeltäjät ovat olleet.

Kirkossa sisällä on komeat holvaukset ja mm. katosta roikkuva votiivilaiva, jonka joku merimies on todennäköisesti rakentanut toivoessaan siunausta merimatkalleen. Pyhän Pietarin kirkossa on myös merkittäviä Liedon mestarin tekemiä puuveistoksia.

 

Liedon Pyhän Pietarin keskiaikainen kirkko ja ehtoollisjono.

 

Taitavat kattoholvaukset ja votiivilaiva.

 

Näkymä Liedon vanhan kirkon mäeltä Aurajoelle. Kuvassa on myös hauska saari.

 

Tässä varaudutaan messun ylistysosaan – se tehtiin perinteisesti moottoreilla.

Messun lopulla ylistysosa tehtiin perinteiseen tyyliin käynnistämällä moottorit hetkeksi ja kaasuttamalla hieman. Noin 1,5 miljoonan kuution murina oli komeaa kuultavaa.

 

Oma K-sarjalainen jo valmiina lähtöön.

 

Ylistyksen jälkeen oli aika ripeästi panna ajovarusteet päälle, koska olin tosiaan aika jumissa melko eturivissä eikä pyöräni ohi välttämättä olisi kunnolla päässyt, kun satoja prätkiä kohta alkaisi jyristä päälle. Olisin voinut käydä kääntymässä u-käännöksen tien kautta takaisin kirkon pihalle ja jatkaa päivän viettoa Liedossa, mutta olihan tilaisuus jo hyvin nähty ja hyväksi koettu.

 

Bloggaaja Tommi onnellisena lähdössä kohti Turkua.

Oli siis aika potkaista ykkönen silmään ja kuulla BMW:n vaihdelaatikon ainutlaatuinen kolahdus, kun se siirsi rattaat oikeaan asentoon. En koskaan lakkaa ihmettelemästä tätä karkeaa ääntä verrattuna aiempiin japanilaisiin pyöriini. Mutta olen jo parin Bemarin kanssa siihen niin tottunut, etten kauheasti enää ihmettele. Se ei ole vika, vaan ominaisuus, sanoisin.

Lieto jäi taakse ja kiihdytin kymppitielle kohti Turkua. Olin päättänyt jo etukäteen, että kiertelen hieman sielläkin, kun nyt oli aikaa. Aika hiljaiselta näytti, kuten aina, mutta kävin sentään tuomiokirkolla ottamassa edustuskuvat blogiin, ajoin Aurajoen yli tois’ pual’ jokke ja ihmettelin keskustan muuttuneita liikennejärjestelyitä.

 

Kaunis saksalaiseni vm. 2007 ja Turun tuomiokirkko, joka on Suomen kansallispyhäkkö 1200-1300-luvun taitteesta. Kirkkoa on myöhemmin muokattu ja laajennettu moneen otteeseen. Basilika on omistettu Neitsyt Marialle ja Pyhälle Henrikille.

 

Turun tuomiokirkon edustalla seisoo Walter Runebergin patsas Pietari Brahe. ”Olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen”, lausui aikoinaan Per Brahe.

Olin pohtinut, käynkö vielä kääntymässä linnassa asti, mutta tällä kertaa en viitsinyt. Turku nimittäin suruliputti juuri kuolleen entisen tasavallan presidentin, Mauno Koiviston, kunniaksi. Siniristiliput hohtivat sinistä taivasta vasten ja kunnioittivat Turun suuren pojan, kaukopartiomiehen, pankinjohtajan, poliitikon ja tohtorin muistoa. Jotenkin en halunnut pärinällä rikkoa suru-uutisen varjostamaa kaunista kevätpäivää sen enempää.

Suuntasin Helsingin-moottoritielle, jonka alkupäässä ajoin hetken Tesla Model S:n perässä. Senhän Tekniikan Maailma kellotti kiihtyvät nollasta sataan kilometriin 4,7 sekunnissa. Menin siis heittämällä ohi. Kyllähän kiihtyvyyksissä on eroa moottoripyörän ja auton välillä, vaikka Model S on autoksi kyllä erittäin nopea. Ja se on vielä sähköauto.

Paluumatka kotiin sujui kokemuksia sulatellen ja tyytyväisenä siitä, että kerrankin tuli lähdettyä ja päästyä Liedon motoristikirkkoon.

Pieniä videon pätkiä matkasta on tutusti YouTube-kanavallani Motoblogi tai suoraan esimerkkinä video, jossa 2. letka motoristeja saapuu Liedon kirkolle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liedon motoristikirkko 1(2)

 

Kokoontumisruuhkaa Turun Kupittaalla.

 

Jos jokin moottoripyörätapahtuma on legendaarinen, niin se on motoristikirkko. Niitä järjestetään monella paikkakunnalla Suomessa, mutta Lieto on se alkuperäinen, joka järjestettiin lauantaina 13.5.2017 jo 37. kerran.

Heti perään totean, että itse en ole koskaan ehtinyt, muistanut, päässyt tms. tilaisuuteen aiemmin. Syitä on monia, mutta yleensä kesäkuun alussa tai toukokuun lopussa mietin, milloin se motoristikirkko taas olikaan eli silloin se on jo mennyt ohi. Sattumalta monella sukulaisellani on syntymäpäivä tapahtuman aikaan äitienpäivämenoista puhumattakaan. Sekin on haitannut lähtemistä. Mutta tänä vuonna terästäydyin ja merkitsin jo hyvissä ajoin kalenteriin oikean päivämäärän.

Hyytävän kolean huhtikuun ja toukokuun alun jälkeen kirkkopäivä koitti onneksi aurinkoisena eli fiilis oli melkein paras mahdollinen. Lämpöä oli mennessä vain 8-12 astetta ja moottoritien viimassa totesin, että vieläkin lämpöisemmin olisin voinut pukeutua. Sentään lämpökahvoja ei tarvinnut käyttää.

 

Piikkiössä oli tankattava, taustalla näkyy pyöriä, joilla oli luultavasti sama osoite.

 

Matka Itä-Helsingistä Turun Kupittaalle sujui hyvin alle kahdessa tunnissa. Kupittaan kyllä tiesin, mutta ihan tarkkaan en kokoontumispaikkaa, Blombergin aukiota. Yksissä liikennevaloissa ajoin Pan-European-kuskin rinnalle ja kysyin, onko hän menossa motoristikirkkoon ja missä kokoontuminen on. Oli ja ajettiin peräkkäin Veritas-stadionin viereen. Ykköstien jossain kohtaa voisi ihan olla motoristikirkko-kyltti.

Paikka siis löytyi ja pyöriä tuli kello 12.30 jälkeen koko ajan lisää. Liikenteen ohjaus paikalla oli hyvää ja tiukkaan meidät pakattiinkin, jotta tuleva letka lähtisi jämäkästi liikkeelle. Musiikki soi ja odotellessa söin hieman kuumaa makkaraa lämmikkeeksi. Tuttuja en nähnyt, mutta mm. Moto Guzzi Norge 1200 -kuskin kanssa tuli verrattua kokemuksia.

 

BMW:ni löysi oman paikkansa 1. ajoletkan lopulta.

Aikaa pyörien ihailuun jäi vain tunti eli aiemminkin olisin voinut paikalle ajaa. Välillä piti ottaa kuvia blogia varten ja videota YouTubeen ym. Videoitani voi katsoa täältä ja niitä lisään vielä useita, kunhan ehdin.

 

Honda trike johti joukkoa.

Ensimmäisen ryhmän keulassa ajoi ristiä saattava Honda Gold Wing 1800 trike ja minä siis 1. letkan loppujoukossa. Kaikkiaan ryhmiä oli 3-4 ja risteyksissä mm. Turun Uudenmaankadulla ja Hämeenkadulla sekä 10-tiellä Hämeenlinnan suuntaan oli runsaasti poliiseja ja järjestäjiä ohjaamassa liikennettä.

Paraati Lietoon sujui erittäin hyvin leppoisalla nopeudella ja katselijoille vilkutellen. Myös yleisö piti näkemästään, nautti kevätsäästä ja vilkutteli takaisin.

 

Honda ST 1300 Pan-European eli Pannari.

 

Bloggaaja Tommi jo pian valmiina paraatiin.

 

Kromia ja muovia.

 

Aurinko häikäisi loistavasti – harvinaista tänä keväänä.

 

Tässä jo odotellaan kuumeisesti lähtöä.

 

Tommi on juuri saapunut Lietoon yhdessä 1. ryhmän kanssa. Hauskaa!

 

Liedon vanhan kirkon kellotapuli on vuodelta 1766.

 

Oma BMW K1200S palveli tämänkin matkan hyvin.

 

Edu Kettunen, Ninni Poijärvi ym. esiintyivät lavalla.

 

Kirkkopiha oli erittäin täynnä upean sään vallitessa.

 

Kirkon aidalta kuvattuna väkijoukosta ja prätkämäärästä sai parhaan käsityksen: meitä oli paljon, ehkä 2000-2500 pyörää.

Kirjoitan lähipäivinä vielä toisen postauksen tästä kevään suurtapahtumasta ja lisään videoita YouTube-kanavalleni.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jenkkejä ja Jaguareja

 

Punavalkoinen sopii hyvin näidenkin korimallien Mustangeille.

Perjantai oli kesäkuukauden ensimmäinen perjantai eli Helsingin Kauppatorilla oli harrasteautojen Cruising Night. Iltakuuden pintaan ihmettelin paikalla yhden toisen motoristin kanssa, missä kaikki ovat. Kuultiin että suuri osa menopeleistä oli silloin vielä Pre-Cruisingissa eli Malmin lentoaseman kieppeillä.

Oli siis aikaa nauttia pikkusuolaista ja syödä kioskin hyvä megadog eli makkara sämpylällä á 4,5 €. Lokkeja välttääkseni söin sen teltassa ja samalla autoja alkoikin pikku hiljaa valua torille. Aurinko paistoi, mutta merituuli oli vielä viileä.

Puoli seitsemän pintaan kaarojen virta alkoi tiivistyä ja alkoi normaali meininki: silmänruokaa kaikille aisteille ja V8:n hörpötystä. Jenkkiautojen seassa oli taas kivasti myös eurooppalaisia ja japanilaisia harrastevehkeitä.

Videokuvaa tapahtumasta on YouTube-kanavallani Motoblogi.

 

Packard ja Hudson olivat ensimmäisiä torille tulijoita. Taustalla uusi Allas Sea Pool -merikylpylä.

Mitään ruuhkaa 5.5. kokoontumisessa ei vielä ollut. Kevät on ollut ennätyskylmä ja vielä huhtikuussakin Helsingissä on satanut monena päivänä lunta.

Tuntuu että tänä keväänä myös kadut ja tiet ovat ennätysreikäiset ja perinteiseen tyyliin nastarenkaat ovat raapineet asvaltin urille. Se ei kylläkään ole harrasteautojen vika, niillä kun ajetaan yleensä vain kesäisin eli nastoja niissä ei käytetä. Toisaalta museorekisteröinti sallii ajon vain 30 päivänä vuodessa, joten ei siinä teitä ehditä pilata. Teiden kuluminen ja saasteet tulevat siis ihan meidän tavallisten autonomistajien aiheuttamina.

 

Mustangien rivistöä.

 

Harvinaisuus Marmon Speedster 1927. Huomaa puiset pyöränpuolat.

Ylläoleva suurharvinaisuus on Marmon vm. 1927, joka on tietääkseni sama kuin TEK:in jutussa. Aalto-yliopiston teekkarien ylläpitämä autovanhus on vuokrattavissa vaikka hääajoon ja tämä yksilö on ollut aikoinaan mm. marsalkka Mannerheimin alla. Hauska nähdä tuommoisia klassikkoja vielä tien päällä.

 

Toyota Timangi 1000 v. 1976-77 ja legendaariset pisarapeilit. Yhdellä naapurilla oli joskus tuollainen uutena ostettu. Tämä on rakennettu yksilö.

 

Chevy Corvetteja oli mm. nämä Sting Rayt avo ja umpi.

 

Veljekset kuin ilvekset eli BMW K1300S ja edessä oma K1200S. Mm. italialaiset rouvat ihastelivat niitä suureen ääneen. Heillä on siis hyvä maku!

 

Parilla luokkakaverilla oli joskus puoliksi Ford Capri, tämä on oikein GT.

 

Taitaa olla Pontiac.

 

Aika harvoin torille on pysäköity vierekkäin kolme Jaguaria: vanhempi XJR, XK8 ja XKR.

 

Tätä ei kukaan tunne, mutta auto on Lorraine-Dietrich ehkä 1920-25 ja kone rivikuutonen.

 

Ford Thunderbird vm. 1956 ja upea pyöreä ikkuna. Yksi kauneimpia.

 

Yksi Ferrarikin oli joukossa.

YouTube-kanavallani Motoblogi on videoita 5.5.2017 Cruising Nightista.