MP24-moottoripyörämessut

Kevättä odotellessa motoristien suurtapahtuma MP24-moottoripyörämessut keräsi tänä vuonna 52 000 kävijää. Messut kestivät koko viikonlopun 2.-4.2.2024, mutta jännitystä aiheutti perjantaille osunut lakkopäivä, joka vaikeutti järjestelyjä. Lipun olin ostanut jo marraskuussa, joten missään nimessä en halunnut perua käyntiä. Toisaalta päättelin, että lakon takia perjantain kävijämäärä jää vähäisemmäksi, ja muutenkin viikonloppuna on aina eniten vieraita. Voin nyt kertoa, että myös perjantaina oli vilkasta.

Yleensä menen messuille julkisilla, mutta nyt metro, ratikka, juna tai bussi ei kulkenut. Messukeskus oli fiksusti järjestänyt eri puolilta pääkaupunkiseutua messubusseja, ja harkitsin jo sellaisen käyttöä. Perjantaiaamuna olisi päässyt kävelymatkan päästä bussikyytiin, mutta ensimmäinen paluubussi olisi ollut vasta klo 16. Muiden aikataulujen takia en voinut messubussia käyttää, joten ajoin autolla Pasilan Triplan parkkiin.

Videoni MP24-messuilta on tuttuun tyyliin YouTube-kanavallani. Leikkasin sen noin kolmeen minuuttiin, ole hyvä!

Messujen itselleni tärkein sisältö eli uusien pyörien ihmettely ja koeistuminen alkoi. Alan lehdistö on jo viikkoja hehkuttanut tiettyjä pyörämalleja, joista tässä muutamia. BMW:n uusi, iso katumaasturi on nyt R1300GS. Se oli yksi kuvatuimpia ja istutuimpia pyöriä, joten ainakin viisi kertaa kävin BMW:n osastolla yrittämässä kuvaa, mutta aina oli väkeä turhan paljon pyörän kimpussa. Tässä kuitenkin otoksia uudesta ”Gessusta” ja hienosta M-maalauksin varustetusta BMW M1000XR:stä.

Uusi isolohko BMW R1300GS ”Ilveksen” vihreäkeltaisissa väreissä.

Keväällä tulee taas Suuri koeajopäivä, joten jos siellä pääsisi kokeilemaan, miltä iso 1300-kuutioinen bokseri tuntuu reisien välissä. Omaan 1200-kuutioiseen verrattuna siinä on hieman enemmän tehoa ja vääntöä, mutta paljon painavampana se on hitaampi. Korkea GS on nyt yläosaltaan paljon sirompi kuin vanha versio, joten silmään se istuu hyvinkin kauniina.

BMW M1000XR taas on maalattu tai teipattu perinteisiin urheilumallien kolmiväriseen vaaleasini-sini-punaväreihin, joten ei jää epäselväksi, että suorituskykyinen malli on kyseessä. Ketjuvetoinen uutuus ei ole nopein BMW, mutta kyllä silläkin ehtii 201 hevosvoiman teholla, kun massaa on ajokunnossa vain 223 kiloa. M1000XR on katettu sports touring -matkapyörä, mutta se sopii myös radalle. Sivusiivekkeet kuulemma lisäävät kovassa vauhdissa downforcea eli ilmavirran tuottamaa painetta alaspäin.

Blogin kirjoittaja Tommi ja BMW M1000XR perinteisissä M-väreissä.

Tänä vuonna messut olivat kai pinta-alaltaan laajemmat kuin koskaan, ja muun muassa Suzukin ja Kawasakin osastot olivat eri paikassa kuin yleensä. Se auttoi hieman ruuhkiin pyörien ympärillä. Suzukilla oli mielenkiintoista nähtävää, kuten GSX1300R Hayabusa, joka viettää 25-vuotisjuhliaan tänä vuonna. Busan muotoilu sykähdyttää aina, ja onhan se hieman pudotetusta tehosta huolimatta edelleen yksi superpyörien superpyörä.

Suzuki GSX1300R Hayabusa 25th anniversary edition.

Hiljattain Bike-lehdessä oli vuotuinen Alpenmasters-vertailu eri kokoluokan pyöristä Alppien solissa ja serpentiineillä. Vertailun voitti Suzuki V-Strom 800 DE, ja se oli näytillä MP24-messuillakin. Bongasin myös sen isoveljen eli V-Strom 1050 DE:n, jonka kuva on alla.

Suzuki V-Strom 1050 DE.

Kawasaki oli tuonut näytille huippu-uutuuden, joka on Ninja 7 Hybrid. Se on 450-kuutioinen, kaksisylinterinen, myös sähkömoottorilla varustettu hybridi. Autoissa hybridit olivat vielä pari vuotta sitten kova juttu, mutta nythän sähköautot ovat syrjäyttämässä ne täysin. Hybrideissä on se huono puoli, että niissä on kaksi tai useampia moottoreita eri tekniikoilla, joten huollon tarve on ilmeisen iso. Toisaalta jos ajaa paljon pelkällä sähköllä, niin sylinterinkansi tai venttiilikoneisto ruostuvat helposti.

Moottoripyörää, jossa on hybridimoottori, en ole koskaan ajanut, joten tämäkin pitää panna koeajolistalle. Tässä blogissa olen kirjoittanut yhden sähköprätkän koeajosta lähes kahdeksan vuotta sitten. Muutenkin Kawan osastolla oli melkein enemmän ninjoja kuin Tokiossa, sillä miltei kaikkiin malleihin retroja lukuun ottamatta oli lisätty tuo legendaarinen sana.

Kawasaki Ninja 7 Hybrid.

Petrol Circuksen puolella eli rakennetuissa pyörissä oli useita upeita luomuksia, ja uutuutena MP-messuilla oli nuorille eli tuleville motoristeille suunnattu Jonnela. Siellä oli esillä sata mopoa, joita taitavat teinit olivat muokanneet. Kuvia messujen eri osastoilta on lisää noin kolmen minuutin videollani, johon kokosin tämän blogin kuvien lisäksi kymmeniä muita otoksia.

Myös ajovarusteista oli niin hyviä tarjouksia, että melkein harmitti, kun juuri nyt itsellä on hyvä varustetilanne ja hiljattain uusitut ajokamat. Jos olisi ollut enemmän aikaa, niin olisin jäänyt kuuntelemaan Tie vie -osaston esityksiä moottoripyöräreissuilta ympäri maailmaa. MP Motoball -turnausta tuli hetken seurattua, siinä kun tavallaan yhdistyy kaksi itselle läheistä harrastusta, moottoripyörät ja jalkapallo.

Messujen antia olivat niin ikään mönkijät ja sähköpolkupyörät, joista jälkimmäisiä pääsi koeajamaan Messukeskuksen sisäradalla.

Aiempien vuosien mp-messukirjoituksiani voi lukea uusimmasta vanhimpaan täällä:

MP23

MP20

MP19

MP18

MP17 osa 2

MP17 osa 1

MP-messuja aiemmilta vuosilta

MP20-messuraportti

Iloista menoa KTM:n puikoissa.

Vuosi on vaihtunut, ja tänä vuonna Helsingin moottoripyörämessut oli 31.1.-2.2.2020. Nyt jo 12. vuotta putkeen olin taas Messukeskuksessa messuilemassa.

Aiempien vuosien messuraporttejani kuvineen voi lukea näistä linkeistä uusimmasta vanhimpaan:

https://motoblogi.wordpress.com/2019/02/02/mp19-messut/

https://motoblogi.wordpress.com/2018/02/07/mp18-messuilla/

https://motoblogi.wordpress.com/2017/02/15/moottoripyoramessut-2017-22/

https://motoblogi.wordpress.com/2017/02/05/moottoripyoramessut-2017-12/

https://motoblogi.wordpress.com/2017/01/27/moottoripyoramessut-ovella/

Vuosi sitten ihmettelin Helsingin lumen paljoutta, mutta tänä vuonna tilanne on ihan toinen. Tammikuu oli mittaushistorian lämpimin eli leudoin 175 vuoteen. Tammikuussa oli vain yksi pakkaspäivä. Koko talvena lunta on ollut noin neljänä päivän hetken, enintään ehkä 3 cm. Lumitöitä ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan, ja taloyhtiö on säästänyt pitkän pennin, kun lämmityskulut ovat ennätyspienet.

Toisaalta ei ole päässyt pulkkamäkeenkään, hiihdosta puhumattakaan. Kaupungissa on kyllä pari lumetuslatua ja Kivikon hiihtohalli, joihin hiihtämään pääsisi. Enemmän haittaa kuitenkin, että ulos ei ole päässyt luistelemaan. Tekojäitä on noin kymmenen, mutta kaikkiin on hieman matkaa, joten olen siirtynyt luistelemaan pelkästään jäähallissa. Se on kivaa, ja jää on huippuluokkaa.

Mutta asiaan, messuihin. Jos ei ole käynyt aiemmin MP-messuilla, niin asiaan pätee ennenkin kirjoittamani, että siellä näkee ja voi koeistua uusia pyöriä, tapaa samanhenkisiä motoristeja, voi ihailla taidolla rakennettuja retro- ja vintagepyöriä, pystyy koeajamaan pyöriä sisätiloissa asvaltilla, saa ostettua uusia tai käytettyjä ajovarusteita, kykenee miettimään mp-matkakohteita maailmalla, saa vakuutuksista hyviä tarjouksia, tuurilla voi voittaa jossain arvonnassa, kuulee kivoista kokoontumispaikoista kesäksi, löytää pyöräänsä monenlaisia tarvikeosia, pääsee seuraamaan Miss MP:n valintaa ja huomaa, kuinka lähellä kevät jo on.

Honda CRF1100L Africa Twin on kauden merkittävimpiä uutuuksia.

Honda oli lisännyt seikkailupyöräänsä sata kuutiota, joten Africa Twin on nyt 1100-kuutioinen. Se on aika monen koeajolistalla tänä keväänä.

Messujen tunnelmia ja monet uutuudet näkyvät tässä reilun neljän minuutin videokoosteessani, jonka kuvasin messuilla.

Muita kiinnostavia uusia malleja oli muun muassa Triumph Rocket III -mallit GT ja R, joiden kone on 2500-kuutioinen. 221 Nm vääntöä tarjoava motti olisi kiva kokeilla kesällä. Pyörän ulkoasu näyttää olevan pelkkää moottoria.

 

Triumph Rocket III GT.

Tänä vuonna myös moottorirata Kymiring oli tehnyt oman osastonsa, kun ensi kesäksi on varmistunut Suomen ensimmäisen MotoGP-ajon ajankohta eli 10.-12.7.2020. Ostin itsekin lipun ko. tilaisuuteen, vaikka lippujen hinnat ovat aika kalliit, niin kannatuksen vuoksikin sinne on mentävä. Kunpa Suomi saisi vielä oman, kilpailukykyisen kuljettajan sarjaan. Eli Iitissä nähdään heinäkuussa.

 

BMW:n uutuus oli F900XR eli F-sarja tuntuu kasvavan kokoa. Harley-Davidson oli tuonut näytille LiveWiren. Kyseessä on sähköpyörä, jonka kantama on 158 kilometriä.

Harley-Davidson LiveWire.

Suzuki esitteli kilpailijan mm. Honda Africa Twinille eli V-Strom 1050:n. Siinä on lisää voimaa, uusi, kulmikas muotoilu ja paljon enemmän varusteita kuin aiemmin.

Suomen vastaus H-D:n sähkömoottoripyörälle on vielä prototyyppi, mutta tuotantoa ilmeisesti valmistellaan jo kovasti. Aiemmin nimellä RMK E2 suunniteltu Verge TS on huimat 1000 Nm tarjoava malli, joka tuo mieleen jotkin tieteiselokuvat. Sähkömallit todellakin erottuvat liikenteessä.

Verge TS on suomalainen tutkielma sähköisestä prätkästä.

Ducati Panigale V4 on kaunista muotoilua.

Ducatin osastolla oli runsaasti hienoa italialaista muotoilua. Poliisilla oli näytillä sinipukuisten kalustoa, joka näyttää nyt olevan Kawasaki-voittoista. Pähein niistä on ZZR 1400, jossa on 210 hevosvoimaa. Eikä H2 mekaanisine ahtimineen paljon jää jälkeen.

Poliisin Kawasaki ZZR1400.

Rakennettujen pyörien hallissa oli monenlaista tarjolla, mutta eniten mieleen jäi 125-kuutioinen, käsin tehty kaksipyöräinen. Siinä on sekä turbo, mekaaninen ahdin että ilokaasujärjestelmä. Aika hurjaa.

Eri osista koottu ja paljon käsityötä vaatinut 125-kuutioinen, jossa on sekä turbo, mekaaninen ahdin että ilokaasujärjestelmä.

Tällä kertaa MP-messuilla kävi yli 55 000 ihmistä, joten vilkasta oli taas. Kevään ajokautta ja uusia koeajoja odotellessa voit ihailla kuvaamaani koostevideota MP20-näyttelystä.

 

 

 

 

 

 

 

 

MotoGP-testit, Kymiring 19.-20.8.2019

Ensimmäisen kerran kuulin suunnitelmasta Kymiringin moottoriradaksi noin kymmenen vuotta sitten. Hanke lähti visiona liikkeelle jo vuonna 2007, ehkä aiemminkin.

Onhan noita toiveita ja suunnitelmia, moni ajatteli silloin. Niin olin itsekin epäilevä, koska täysimittaisen radan suunnittelu ja rakentaminen olisivat iso projekti. Vaadittaisiin aikaa, rahaa ja politiikkaa, jotta sinne saataisiin paitsi rata, myös kilpailuja.

YouTube-kanavallani on video ensimmäisen testipäivän tunnelmasta pääsuoran vierestä kuvattuna.

Vielä ei ole virallisesti päätetty vuodesta 2020 alkaen Kymiringillä ajettavasta MotoGP-kisasta, mutta elokuu 2019 toi unelman lähemmäksi kuin koskaan. Oli aika ajaa ensimmäiset viralliset, maksulliset testiajot. Aprilia, Ducati, Honda, KTM, Suzuki ja Yamaha olivat talleina paikalla.

Osa vieraista pääsi tutustumaan varikkotunnelmaan. Tässä Kallio Racing Junior-teamin Yamaha.

Olin ajatellut joka tapauksessa mennä Kymiringin avajaisiin, mutta tulin keväällä 2019 valituksi myös noin 150 vapaaehtoisen joukkoon, joka auttaisi tilaisuuden järjestelyissä. Varsinainen radan rakennustyöhän oli tehty jo viime vuosien aikana, mutta nyt testattaisiin kisajärjestelyjä: asiakaspalvelua, pysäköintiä, akkreditointia, logistiikkaa, cateringia, VIP-palveluja, viestintää, selostuksia, markkinointia, lehdistösuhteita ja kaikkea muuta, mitä ison tapahtuman toteuttaminen vaatii. Kuljettajat ja tiimit keskittyisivät jousituksen, renkaiden ja muiden ajoon vaikuttavien seikkojen säätämiseen, koska jokainen rata ja ajo-olosuhde on aina erilainen.

Vapaaehtoiset rekrytoi ammattitaitoisesti Lahti Events, joka on tottunut muun muassa Lahden Salpausselän kisojen organisointiin. Elokuun alussa meillä oli vapaaehtoisten koulutus, jossa kuultiin tapahtuman taustoja, tavoitteita ja saatiin ohjeita toimintaamme. Kuulemma Kymiring on ensimmäinen uusi, korkeimman tason rata Euroopassa 15 vuoteen. Koulutuksessa pääsin itse ensimmäistä kertaa näkemään Iitin Tillolassa sijaitsevan radan. Olin paikalla moottoripyörällä, mutta ajamaan radalle ei sentään päässyt.

Kymiring tilapäisestä VIP-katsomosta nähtynä.

Kymiringillä on kansainvälisen autoliiton FIA:n korkein Grade 1- ja kansainvälisen moottoripyöräliiton FIM:in korkein Grade A -luokitus. Tässä suhteessa se on Pohjois-Euroopan ainoa korkeimmat vaatimukset täyttävä GP-rata. Siellä voidaan ajaa kansainvälisiä kilpailuja niin kaksi- kuin nelipyöräisillä ja tuottaa ajokoulutusta ym. Nykyisiä tai tulevia lajeja ovat siis MotoGP, formulat, DTM, rallicross, motocross, speedway, jääspeedway, supermoto, karting ja enduro.

Aprilian kuljetusauto, taustalla KTM:n. Nuo pilvet satoivat kohta – ja ukkostivat.

Kymiringin pituus on noin 4,6 kilometriä ja pää- eli takasuoran noin 1,2 kilometriä. Pääsuora on GP-ratojen pisin Euroopassa. Noin 12-20 metriä leveää rataa kierretään myötäpäivään. Korkeuseroa on 23 metriä eli aika paljon. Alue on kaikkiaan 180 hehtaaria. Lisätietoa radasta on Kymiringin sivuilla.

Varsinaiseen testitapahtumaan minun piti myös ajaa kaksipyöräisellä, mutta koska sadetta oli luvattu jonkin verran molemmille päiville ja vaihtovaatteita, sateenvarjo ym. olisi pitänyt pakata mukaan, ajoin tällä kertaa Helsingistä Iittiin ja takaisin molempina päivinä autolla. Päivät olivat myös erittäin pitkiä, matkoineen noin kello 6-21 ja takaisin olisin ajanut iltamyöhään, niin päätin hieman säästää itseäni.

Ensimmäinen testipäivä oli siis maanantai 19.8. ja toimitsijoille oli järjestetty kyyti Lahdesta ja Kouvolasta, koska parkkipaikat olivat vielä hieman kesken. Näin maksavat vieraat mahtuivat paremmin pysäköimään. Itse jätin autoni Kouvolaan, jossa Matkakeskuksessa on peräti 72 tunnin ilmaisia paikkoja.

Pian saatiin akkreditointirannekkeet ja kaulakortit ja sitten vain töihin. Toimipaikkani oli VIP-teltta, joka oli pystytetty lähtösuoran viereen. Katsomosta näki hyvin varikolta tulevat pyörät. Varsinkin KTM:n Mika Kallio varikolta kiihdyttäessään tervehti lämpimästi yleisöä.

Motoblogin Tommi Simon VIP-hommissa. Taustalla Ajo Motorsportin 600-kuutioinen kisa-Honda.

Hoidin VIP-teltassa lähinnä ääntä ja TV-monitorien kuvaa. Ruuduissa pyöri non-stoppina MotoGP-oikeudet omistavan Dorna Sportsin videoita aiemmista osakilpailuista, ajajaesittelyjä, Mika Kallion haastattelu ja radan koeajo ym. Autoin myös teltan muun toimivuuden kanssa, opastin vieraita ja ratkoin pieniä ongelmia. VIP-vieraat pääsivät ajajien lopettaessa käymään opastetusti varikolla, ja me vapaaehtoiset huolehdimme aikataulutuksesta, opastuksesta ja kiertokäyntien turvallisuudesta. Välillä myös siivottiin, koska hiekkaa tuppasi kantautumaan sisälle, koska radan ympäristö on edelleen työmaata ja rakennukset keskeneräisiä.

Lounaan kävin nauttimassa VIP-aluetta vastapäätä, takasuoran vieressä olevalla Fan Zone -alueella. Siellä oli useita ravintolakojuja, Lahden moottoripyörämuseon noin 30 vanhaa moottoripyörää, mainosautoja ynnä muuta nähtävää. Jonoja syntyi, mutta pärjättiin.

Päiväliput asiakkailta maksoivat noin 50 euroa, 7-17-vuotiailta noin 20 euroa ja A-istumakatsomon paikka toi siihen 10-20 euroa lisää. Myös kahden päivän lippuja sai ja VIP-paikat maksoivat 290 euroa. VIP-teltassa oli oma juontaja, Kimi Räikkösen vanhan Lotus Renault -Formula 1 -auton simulaattori, jolla saattoi maksutta ajaa virtuaalisia kierroksia Kymiringin radalla, tasokkaammat, tosin tilapäiset WC-tilat, hyvä buffet ym. lisää sekä mahdollisuus varikkokävelyyn ja ratakierrokseen bussissa.

Lotuksen Formula 1 -simulaattori oli hyvin suosittu.

Tunnelma radalla ja yleisöalueilla oli kaikkiaan erittäin hyvä. Radan ja rakennelmien keskeneräisyys ei juuri haitannut, koska kaikki ymmärsivät, että kyseessä oli vasta harjoitus ja testi tulevia, oikeita kisoja varten. Juttelin testipäivien aikana niin radan rakentajien, suunnittelijoiden kuin muiden vapaaehtoisten ja vieraiden kanssa. Ensi vuoden heinäkuu on ajankohta, joksi MotoGP-kilpailua eniten toivotaan, mutta myös elokuu tai kesäkuu varmaan tulisi kyseeseen. Suomen lomaillessa heinäkuussa ja kun ilmatkin ovat yleensä lämpöisimmillään, heinäkuu olisi paras kuukausi.

Ensimmäisenä testipäivänä vettä tihuutti useaan otteeseen, mutta välillä kuljettajat pääsivät ajamaan rataa, ja pitäähän sitä sadekelin renkaita ja säätöjäkin testata. Toinen päivä eli tiistai oli poutainen noin kello 15 asti, jolloin tulin juuri varikkokierrolta. Sitten tuli voimakas ukkoskuuro ja rankkasade eikä kisakoneilla ajamaan enää päässyt. Lopuksi VIP-väki pääsi vielä pikkubussissa ajamaan kierroksen radan ympäri, mikä olikin monelle kohokohta hyvien buffet-ruokien ja tuttavien tapaamisten ohella.

VIP-teltassa oli tyylikäs punainen matto ja mm. ruokaa tarjolla.

Kierroksia järjestettiin monta, jotta kaikki halukkaat ehtivät mukaan. Myös me vapaaehtoiset pääsimme lopulta kyytiin. Bussi ei kovin lujaa ajanut, mutta käsityksen radasta sai hyvin. Asvaltti on erittäin tasainen ja uskon, että tekninen eli vaikea Kymiring saa paljon ystäviä myös kilpailijoista. Tähän asti rataan on uponnut noin 20 miljoonaa ja ennen vuoden 2020 GP:tä siihen menee vielä noin 10 miljoonaa euroa lisää. Myös mahdollinen hotelli ja ravintola odottavat vielä rakentamistaan, joten alue kehittyy tästä paljon tulevina vuosina. Ehkä jo ensi vuonna myös Jyväskylän Suurajojen (Neste Rally) osakilpailu ajetaan Iitissä.

Nopeimmat huiput takasuoralla ajoi Ducatin italialainen Michele Pirro, 340 km/h ja nopeimman kierrosajan teki tietojeni mukaan Aprilian britti Bradley Smith 1.47,540 minuuttia. Uusi rata on vielä hieman hankala, kunnes se kuluu sopivasti eikä osittain sateen liukastama rata ja noin 16-21 C lämpötila ollut paras keli nopeammille ajoille.

Toisen testipäivän tunnelmaa voit katsoa tästä YouTube-videostani.

Mutta Kymiringistä kuullaan vielä. MotoGP tuonee sinne ensi vuodesta lähtien 50 000 – 100 000 katsojaa per osakilpailu. Oli hienoa olla osa sen ensimmäisiä testipäiviä. Kiitos rahoittajille, suunnittelijoille, rakentajille, Lahti Eventsille ja muille vapaaehtoisille, jotka teitte päivästä mahdollisen. Sekä tietenkin motoristeille ja muille asiakkaille, jotka saavuitte paikalle.

 

 

 

Aleksis Kiven jäljillä

 

Oma BMW K1200S Aleksin Kiven synnyinkodin edustalla.

Kesän 2017 ajokausi lähestyy vääjäämättä loppuaan, mutta kelejä on toivottavasti vielä muutamaksi viikoksi. Tässä postauksessa ajelen eri puolilla Helsingin seutua eli Helsingissä, Vantaalla ja Nurmijärvellä. Lopussa on raportti kesän viimeisestä isosta kokoontumisesta Haltialassa 13.9.

Haltialan tunnelmaan voi virittyä kuuntelemalla ja katselemalla sieltä tekemääni videota tästä. Toinen linkki on jutun lopussa.

Aloitan Helsingistä, jossa tapanani on seurata, miten kaupunki rakentuu ja mitä arkkitehtuuriin tänään kuuluu. Yksi iso, rakenteilla oleva alue on Kruunuvuorenranta Laajasalossa. Sinne on tullut taas paljon lisää kerrostaloja, myös pientaloja ja uusi uimaranta sekä ratikka- ja pyöräsilta tulee jossain vaiheessa.

 

Kruunuvuorenrannassa on eri värisiä pysäköintitaloja eli autot pannaan fiksusti maan alle. Tässä on sininen pysäköintilaitos. Asensin Bemariini uuden, kirkkaan visiirin, siksi tämä kuvakulma.

Toinen suurlähiö, jota nyt rakennetaan, on Jätkäsaari. Se tunnetaan ennestään Länsisatamasta eli Tallinnan-lauttojen päälähtöpaikasta. Jätkäsaari on kerrostalovaltainen paikka, johon pääsee nyt jo raitiovaunulla ja arkkitehtuuri on nykyaikaisen värikästä. Kun se valmistuu 10-15 vuoden sisällä, niin sitä voi verrata Aurinkolahteen ja muihin uusiin, laadukkaisiin ja merellisiin kaupunginosiin.

 

Jätkäsaaressa lähellä Clarion-hotellia on tämmöinenkin silta.

 

Yhtenä päivänä lähdin ajamaan ja katsomaan, miten Vantaan uusien alueiden rakentuminen etenee. Vuonna 2015 Kivistössä oli asuntomessut ja oli aika poiketa tarkistamassa, miten alue on edennyt. Puut ja pensaat olivat kasvaneet ja messujen pääalue, pientalot Tiikerinsilmä-kadun ympärillä, olivat mukavan näköisiä.

 

 

Urheilukenttää vielä rakennetaan ja Kivistö on saanut paljon uusia asukkaita sekä pien- että kerrostaloihin Kivistön aseman läheisyyteen. Siitähän pääsee Kehärataa pitkin sekä pääradalle että lentoasemalle ja Helsinkiin. Näppärää.

Kivistön Aurinkokiven koulu ja oma BMW:ni. Värikästä arkkitehtuuria.

Vantaalta ajoin pienen matkan Hämeenlinnanväylää eli kolmostietä pohjoiseen ja käännyin Palojoentielle. Jotenkin olen aina ajatellut, että Nurmijärvi on kaukana, mutta päätin kuitenkin etsiä Aleksis Kiven synnyinmökin, jota en ole koskaan nähnyt.

Kiven talo ei todellakaan ole kaukana Helsingistä ja sille on hyvät opasteet. Kaunista, kumpuilevaa maaseututietä kun ajaa jonkin matkaa ja ylittää pari kertaa Vantaanjoen, niin onkin jo perillä.

Ympäristö on todella rauhallinen ja Nurmijärvi ja muut maanomistajat ovat ymmärtäneet pitää sen melko rakentamattomana, joten seutu on lähes sellainen, kuin se oli vuonna 1834, kun kansalliskirjailijamme Kivi siellä syntyi.

Aleksis Kiven synnyinkoti on Nurmijärven Palojoella.

Nurmijärveltä pääsee pikkuteitä pitkin Vantaalle, jossa kävin kääntymässä valtion Königstedtin edustuskartanon portilla. Ilman kutsua sinne ei ole asiaa ja alue on aidattu ja valvottu, joten tähän en kuvaa siitä saanut.

Kolmostien länsipuolella on entinen Keimolan formula-rata, jolla mm. Keke Rosberg, Mika Häkkinen, Niki Lauda, Frank Williams ja Jim Clark ovat kilpailleet. Rata oli käytössä v. 1966-78 ja vielä kolme vuotta sitten kiersin metsittyneen reitin ympäri.

Keimolan entisen formula-radan torni ja BMW K1200S.

Kuvan valvontatorni korjataan myöhemmin taideteokseksi, mutta nyt se on rujo jäänne vanhasta moottoriharrastajien pyhätöstä. Ympärille on kaavoitettu runsaasti lähinnä kerrostaloja, joista kuva alhaalla.

Uutta Keimolanmäkeä, jolla nimellä paikkaa nyt kutsutaan. Pelkkä Keimola olisi riittänyt.

Kesäkauden päättäjäiset Helsingin Haltialassa 13.9.

Syyskuun puolivälin keskiviikko oli yksi vilkkaimmista Haltialan motoristikeskiviikoista tänä vuonna. En laskenut pyöriä yksin kappalein, mutta olen tehnyt tarkan laskelman muutaman  kerran, ja kyllä prätkiä oli paikalla yli 550, koska piha oli täynnä ja kaksipyöräisiä tursusi ympäristöön asti.

Ducati 1299 Panigalea on joskus tullut kokeiltua vai olisiko kokeilemani yksilö ollut 1199? Hieno muotoilu ja moottori.

Triumph oli saanut uutta väriä ym.

 

Honda Gold Wingejä oli niin, että ne olivat melkein päällekkäin.

 

Norton Commando on myös 850-kuutioisena.

 

H-D ja kiilto.

 

Oma pyörä on aina se kaunein.

 

Olinhan siellä minäkin eli bloggaaja Tommi.

 

 

Sunbeam Alpine cabriolet.

Sunbeam on Suomen teillä niin harvinainen merkki nykyään, että jututin vähän omistajaa. Se on ihan Suomi-auto eli ratti vasemmalla jne. Sadepeitto esti näkyvyyden mittaristoon, joka on runsas.

Itselläni oli aikoinaan Sunbeam Alpine GT eli Fastback vm. 1971, mutta tämä punainen on vuodelta 1964, tosin siihen on vaihdettu moottori. Lohko on 1725-kuutioinen nelonen tuplakaasuttimilla eli sama kuin 1970-luvun taitteen malleissa. USA:ssa oli tarjolla myös Tiger, jossa oli Fordin V8. Niitä tuotiin Suomeen tiettävästi kaksi.

 

Sunbeam Alpine on joskus maalattu ja se on hyvässä kuosissa.

 

BMW K1200S ja ilta-auringon viime säteet.

Taas oli tullut nautittua Haltialan Wanha Pehtoori -ravintolan tarjoiluista ja munkkikahvien lisäksi päättäjäisten kunniaksi oli tarjolla paistettua makkaraa á 1 €. Bändi Saltwater Jinx soitti kantrimusaa ja meininki oli hyvä.

Tässä vielä tunnelmia YouTuben videoiden muodossa:

Kesäkauden päättäjäiset Haltialassa.

Kesäkausi päättyi Haltialassa.

 

 

 

 

 

 

 

 

Moottoripyöriä laskemassa

 

Moottoripyörät maatilan traktorien, kaivurin ja peräkärryjen lomassa.

 

Eilen 23.8. oli motoristikeskiviikko Haltialan maatilalla  Pohjois-Helsingissä. Viime syksynä yhden kerran jo laskeskelin, minkämerkkisillä moottoripyörillä nykyään ajetaan. 18.10.2016 tein postauksen asiasta blogiini otsikolla ”Syksy saa, ajokausi päättyy”. Laskupäivänä lokakuussa paikalla oli silloin enää 150-200 pyörää.

Nyt halusin päivittää tilannetta ja arvioida hieman aiemmin eli jo loppukesän puolella, millä kalustolla väki oikein ajaa. Tämä siksi, että elokuussa pyöriä on enemmän liikkeellä ja siksi tulos on edustavampi.

Otos on eilisillalta noin 18 ja 19 väliltä eikä se ole tilastollisesti oikeaoppinen. Aluetta ei voinut tietty mitenkään sulkea, joten paljon pyöriä ehti lähteä pois ennen laskentaa. Toisaalta paikalle tuli kaksipyöräisiä vielä senkin jälkeen, kun lopetin laskemisen.

Kyllä, tässä Harleyssä on turbo. Ja pari muutakin osaa on vaihdettu.

Yritin olla laskematta pyöriä kahteen kertaan ja käydä kaikki rivit läpi eli suuntaa-antava tilasto on tässä aakkosjärjestyksessä. Kun luet eteenpäin, voit samalla kuunnella moottoreiden murinaa samasta paikasta YouTube-kanavaltani Motoblogi. Video on kuvattu 9.8.2017.

Moottoripyörämerkkejä Helsingin Haltialassa ke 23.8.2017

• AJS 1
• Ariel 2
• Aprilia 3
• Bimota/Kawasaki 1
• BMW 44
• BSA 1
• Buell 1
• Cagiva 1
• Ducati 11
• Harley-Davidson 63
• Honda 65
• Indian 3
• Kawasaki 26
• KTM 2
• Lambretta 1
• Moto Guzzi 4
• MV Agusta 1
• MZ 1
• Suzuki 29
• Triumph 18
• Vespa 3
• Victory 5
• Yamaha 33.

Yhteensä oli 319 pyörää. Mopoja en laskenut enkä kolmipyöräisiä, mutta jälkimmäisiä ei nyt ollutkaan. Skootterit laskettiin, mm. vanha Lambretta, samoin sivuvaunulliset. Bimota oli tehty Kawasakin tekniikan päälle 1970-80-luvun cafe racer -tyyppiseksi.

Osa pyöristä oli niin rakenneltuja, että kaikki merkit oli selvästi haluttu häivyttää niistä. 3-5 pyörää en oikein tunnistanut (onnea rakentajille), mutta kyllä ne taisivat mennä Harley-Davidson-kohtaan. H-D:thän ovat suosittuja rakentelun kohteita ja niiden määrä on tilastossa muutenkin suuri eli Hurli-Durli on kakkosena. Honda kuitenkin ”voittaa” tilaston ja BMW on kolmas.

Kaikkiaan illan aikana Haltialassa kävi ehkä noin 400-450 pyörää eli ihan hyvin, mutta esimerkiksi 9.8. laskin paikalla yhtä aikaa 468 pyörää plus ne, joita en ehtinyt laskea siihen päälle eli 550-600 oli silloin kaikkiaan. Huimaa!

Tätäkin voi kommentoida!

Pannaan perään toinen video myös aiemmalta keskiviikolta 9.8.2017.

Ainoa MV Agusta oli mallia F4. Italialaista muotoilua parhaimmillaan.

Rivissä oli samanlainen BMW K1200S kuin itselläni (oma pyörä taustalla), mutta vanhempi ja hieman eri varustein.

Oma K1200S ja taustalla siis melkein samanlainen BMW.

Muskeliosastoa edusti myös Yamaha MT-01.

Kolmas video YouTube-kanavallani on vielä vilkkaammasta illasta 9.8., jolloin paikalla oli todellista ruuhkaa.

Parhaimmillaan kaksipyöräisiä on pysäköity kauemmaksikin, mutta eilen mahduttiin kaikki pihaan.

Jaguar 4,2 l E-Type on ollut täällä ennenkin.

Loppuun vielä remmiahdettu Auburn Speedster 1936.

Taas oli kiva ilta Haltialassa. Enkä edes maininnut vielä kolmen euron motoristikahvia ja munkkia, jotka aina pitää nauttia. Ensi kerralla taas.

Koeajopäivä: Aprilia, Ducati, KTM ja Yamaha

Aprilia Tuono 1100 V4 Factory.

Kevään odotetuimpia motoristitapahtumia on suuri koeajopäivä, joka tänä vuonna oli perjantaina 2.6.2017.

Viime vuonna päivä oli ensimmäistä kertaa ja silloinkin olin mukana. Bloggasin vuoden 2016 tapahtumasta mm. tämän jutun. Tänä vuonna Pasilaan oli ajettu 21 merkin 115 mallia, joten valikoimaa riitti. Käytännössä kaikki kiinnostavat merkit ja mallit olivat paikalla.

Tässä linkki YouTube-kanavalleni, josta pääsee koeajopihan fiiliksiin ja mukaan tuuliseen päivään.

Lämmintä oli hädin tuskin kahdeksan astetta ja päälle puhalsi vielä kolea luoteistuuli, joten kesä edelleen odotutti itseään. Jätin moottoripyöräni Messukeskuksen parkkihalliin ja etukäteen olin jo rekisteröitynyt koeajajaksi netissä. Pysäköinti oli motoristeille ilmainen.

Ensimmäisenä pyysin alle Aprilia Tuono 1100 V4 Factoryn. Olen vuosien mittaan ajanut ja arvioinut kymmeniä mp-merkkejä, mutta muistaakseni en yhtään Apriliaa. Jo 200 mm leveästä takarenkaasta näki, että nyt ollaan superpyörä-luokassa.

V4 hörähti käyntiin yllättävän vaimeaan tyhjäkäyntiin. 175 hevosvoiman teho tuntui hyvänä kiihtyvyytenä, ja siitähän jokainen motoristi nauttii. Koeajoaikaa oli vain 15-20 minuuttia, joten siinä ajassa ei ehtinyt edes moottoriliikennetielle asti, joten nämä tyypit ovat varsin alustavia. Kaasua vääntäessä ilmeisesti jokin läppä aukeni pakoputkessa, koska silloin ääni muuttui oikein hienoksi murinaksi.

Kurvasin Hakamäentielle kohti Etelä-Haagaa, koska viime vuoden kokemuksen perusteella nelostien alkupään ruuhkaan oli turha yrittää. Myös YIT:n iso Tripla-työmaa ja Kalasataman Redi-työmaa haittaavat nyt niin paljon liikennettä, että niihin suuntiinkaan en mennyt.

Aprilia Tuonossa on elektroniikkaa riittävästi.

Vääntöä Tuonossa on 121 Nm eli hyvin ja etujarrut ovat huippua; Brembon 2×320-milliset eli samat ABS:t kuin omassa BMW:ssäni. Takajarrut Apriliassa ovat aika pienet eli vain 220-milliset, mutta onhan se kevyt pyörä, vain noin 209 kiloa ajokunnossa.

Väritys tässä yksilössä oli kirkas oranssi-valko-musta, joka näkyy liikenteessä hyvin. Kate suojaa kohtuullisesti ja moottorin ajomoodit eli esiasetukset road, track ja race tuovat moto-GP-tyyliä menoon. Pidin myös luiston- ja keulimisenestosta ja annan erityismaininnan vakionopeudensäätimestä.

Olin positiivisesti yllättynyt koeajostani ja tässä tuomio. Aprilia on teknisesti hieno tuote ja kauniisti muotoiltu.

Aprilia Tuono 1100 V4 Factory ****

Plussaa:

• Hurja suorituskyky ja upea V4-moottori.
• Hyvät turva- ja mukavuusvarusteet: mm. ajomoodit, luiston- ja keulimisenesto, vaihtoavustin ja vakionopeudensäädin.
• Keveys ja luonteva ajoasento.
• Värikäs maalaus saatavilla, muutenkin kaunis muotoilu.

Miinusta:

• Ketjuveto. Miksi katupyörässä pitäisi olla sellainen?
• Voima tulee melko korkeilla kierroksilla.
• Vaijerikytkin.

Sitten hyppäsin KTM 1090 Adventuren penkille. KTM:n 500-kuutioista maastopyörää olen joskus ajanut, mutta ne ovat ihan oma kategoriansa. 1090 on jättikatuenduro, tosin merkki myy vieläkin hurjempia tuotteita, esimerkiksi 1290 Adventure R:ää, jossa on on huimat 160 hevosta.

KTM 1090 Adventure on loistava yleispyörä.

Tässä 1090:ssä on ”vain” 125 hevosvoimaa eli sattumalta saman verran kuin Euroopan myydyimmässä moottoripyörässä BMW R1200GS:ssä eli Gessussa. Siksi halusin verrata Kotarin V2-konetta ja sen 109 Nm:n vääntöä Bemarin 2-sylinteriseen bokseriin ja sen 125 Nm:iin. Gessua olen koeajanut jo ennen tätä blogia.

KTM:n ajoasento on täysin onnistunut, väljä ja pysty. Selkä on rennossa asennossa ja katteet suojaavat hyvin. Voimaa tulee alhaisilta kierroksilta. 1090:n tuulilasin korkeutta voi säätää, mikä on aina tärkeä juttu. Jarrut ovat tehokkaat Brembot. Moottorin ajoasetuksia ovat rain, street ja sport. Lisävarusteena on vielä offroad.

KTM:n kate ja käsisuojat auttavat viimassa.

Harvoin alle sattuu niin helppoa ajettavaa kuin KTM 1090. Kaikki varusteet ovat paikoillaan vakionopeudensäätimestä lähtien. Tällä voisi lähteä niin soratielle kuin pitkälle asvalttimatkallekin. Paino ajokunnossa on vain 230 kilon paikkeilla, joten teho-painosuhde on jopa parempi kuin kardaanivetoisessa BMW R1200GS:ssä. Vetotapa voi muodostua valintaperusteeksi, jos näistä kahdesta katuendurosta valita pitäisi, mutta kyllä tuo painokin vaikuttaa. Lisää pitäisi vertailla, jotta valinnan voisi tehdä. Arvio tuotteesta:

KTM 1090 Adventure ****

Plussaa:

• Hyvä ja väljä ajoasento.
• Huippujarrut, muutenkin varusteet, mm. vakionopeudensäädin.
• Sopivasti voimaa ja se irtoaa alhaisilla kierroksilla.
• Kunnon katteet.
• Melko kevyt pyörä.

Miinusta:

• Ketjuveto, mutta menköön kun on enduro. Mutta kadullahan tällä ajetaan!

Testaaja Tommi kuvasi itsensä BMW K1600B Baggerin peilistä.

Otin seuraavaksi koeajoon Ducati Monster 1200:n. Jo pitkään on tehnyt mieli testata tuota isompaa hirviötä tai mörköä, sehän on jo aika legendaarinen prätkä.

Ducati Monster 1200.

Monster on hienosti muotoiltu ja jos pitää nakusta, niin tässä on kaikki osat kivasti näkyvillä. Kyllä italialaiset muotoilun osavat. Äänet ovat jyhkeän möreät ja kovat tärinät tuntuvat tyhjäkäynnistä vetoon ja korkeisiin kierroksiin, siis koko kierrosalueella. Ei hyvä, sillä pitemmän päälle tärinä väsyttää ajajaa, mutta katteettomalla Monsterilla ei muutenkaan viitsisi  pitkälle ajomatkalle juuri lähteä. Visiirin saa kyllä lisävarusteena.

Mitä tulee suorituskykyyn, se yllätti myönteisesti. Monster 1200 on ihan oikea muskelipyörä, jonka suorituskyky on hurja. 135 hevosvoimaa irtoaa jo 8750 kierroksella ja 118 Nm vääntö 7250:llä. Painoa on ajokunnossa vain 209 kg, joten tuote on ilahduttavan kevyt käsitellä. Tarjolla on myös S-malli, jossa tehoa on 150 hevosta.

Monsterin pakoputkisykkyrä on mielestäni hieno.

Ajomoodit urban, touring ja sport ja luistonesto sekä ABS-Brembot ovat tässäkin vehkeessä. Monster on matalilla nopeuksilla ja kurviteillä hauska ajettava. Arvioni siitä on:

Ducati Monster 1200 ***

Plussaa:

• Huima suorituskyky.
• Erottuva muotoilu, katso esimerkiksi pakoputkia.
• Vahvat äänet.
• Hyvät jarrut ja ajamista helpottava elektroniikka.
• Keveys.

Miinusta:

• Tärinät kaikilla kierroksilla.
• Ketjuveto.

Neljäntenä ja viimeisenä ehdin koeajaa vielä Yamaha MT-09 Tracerin. Se on lievempi versio MT-10:stä, jota koeajoin aiemmin keväällä. Tracerin penkin korkeutta ja visiiriä voi säätää ja sen mitat sopivat pienemmillekin kuljettajille.

Yamaha on pannut Traceriin vähän isommat, tosin edelleen aika reikäiset katteet verrattuna. Pyörä on kevyt, märkäpaino on 210 kg ja kapea johtuen vain kolmesta sylinteristä. Verrattuna räyhäkkääseen MT-10:iin, 09 on rauhallisempi, mutta kun kolmesta ajotilasta valitsee A-asennon, niin kyllä sekin liikahtaa ripeästi. Muut moodit ovat B ja STD. Tehoa on 115 hevosvoimaa ja vääntöä 87,5 Nm.

Yamaha MT-09 Tracer.

Tracerin katteet suojaavat kohtuullisesti sadetta ja viimaa vastaan ja pidin kovasti myös ajoasennosta. Tässäkin pyörässä taitaa olla jokin läppä, joka pakoputkessa aukeaa kaasua enemmän vääntäessä ja silloin mennään. Se kuuluu siis myös äänissä.

MT-09 Tracer on hyvin siro pyörä.

Tavalliseen, sekalaiseen kaupunki- ja maantieajoon Tracer on tuote parhaasta päästä. Siihen sopisi erittäin hyvin äänetön hihnaveto, mutta japanilaiset ovat tähänkin valinneet helpon ja halvan ratkaisun eli ketjun. Se näkyy tähdissä, jotka jäävät kolmeen.

Yamaha MT-09 Tracer ***

Plussaa:

• Keveys.
• Ajotilojen säätö ja vaihdeavustin.
• Riittävän hyvä suorituskyky.
• Keskiseisontatuki ja 18 litran bensatankki.

Miinusta:

• Ketjuveto.
• Vajavaiset katteet.

Taas oli siis merkittäviä uutuuksia tai muuten kiinnostavia pyöriä testattu. 2.6. oli muuten myös Prätkällä töihin -päivä, johon tarraan on hyvä lopettaa tämä postaus.

Prätkällä töihin 2.6.2017 -tarra Yamahan kyljessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liedon motoristikirkko 2(2)

 

Liedon vanha kirkon aukio täyttyi ääriään myöten.

Edellisessä postauksessani kerroin jo, kuinka vihdoin tänä vuonna ehdin ja pääsin mukaan Liedon legendaariseen motoristikirkkoon. Paraatia oli vastaanottamassa järjestäjien eli mm. Liedon kunnan ja seurakunnan ja Lieto MC 2000:n edustajia. Pyörät ohjattiin todella tiiviisti alkaen kirkon edestä ja jos oli aikomus lähteä aiemmin pois, niin ihan siihen ei kannattanut pysäköidä. Tästä kuulin varoituksia jo Turun Kupittaalla, mutta oma aikatauluni oli 13.5. väljä, joten ajoin melko eturiviin, ihan siihen sumppuun kirkon aidan lähelle.

Videoita matkastani on YouTube-kanavalla Motoblogi.

Paraatissa oli jonkin tiedon mukaan 1850 moottoripyörää eli ei ilmeisesti ihan 2000-3000, niin kuin joissain arvioissa. Etukäteenhän määrää on vaikea arvioida tilaisuudessa, johon ei ole ilmoittautumista. Kirkkopäivä oli yksi kevään kauneimmista ja lämpimimmistä, joten huippumäärästä jäätiin ehkä sen takia, että kerta kaikkiaan kolean kevään takia monet eivät vielä olleet edes aloittaneet ajokautta 2017.

 

Bloggari Tommi ihailemassa pyörien paljoutta kirkon aidalla.

 

Kellotapuli on vuodelta 1766.

Itse asiassa motoristikirkko on ei pelkästään kevään avaus monelle motoristille, myös ihan oikea messu eli jumalanpalvelus. En yhtään ollut aikonut mennä ehtoolliselle, mutta kun aikaa oli ja todella moni muukin asettautui jonon jatkoksi, niin menin sitten minäkin. Samalla tuli tarkistettua upea kirkko myös sisältä.

Pyhälle Pietarille omistettu kirkko on hienossa kunnossa ja viimeksi olen ollut siellä vuosia sitten serkun häissä. Keskiaikainen kirkko on rakennettu Aurajoen törmälle arviolta vuonna 1480. Sitä ennen törmällä oli tiettävästi jo puukirkko, niin kuin usein kivikirkkojen edeltäjät ovat olleet.

Kirkossa sisällä on komeat holvaukset ja mm. katosta roikkuva votiivilaiva, jonka joku merimies on todennäköisesti rakentanut toivoessaan siunausta merimatkalleen. Pyhän Pietarin kirkossa on myös merkittäviä Liedon mestarin tekemiä puuveistoksia.

 

Liedon Pyhän Pietarin keskiaikainen kirkko ja ehtoollisjono.

 

Taitavat kattoholvaukset ja votiivilaiva.

 

Näkymä Liedon vanhan kirkon mäeltä Aurajoelle. Kuvassa on myös hauska saari.

 

Tässä varaudutaan messun ylistysosaan – se tehtiin perinteisesti moottoreilla.

Messun lopulla ylistysosa tehtiin perinteiseen tyyliin käynnistämällä moottorit hetkeksi ja kaasuttamalla hieman. Noin 1,5 miljoonan kuution murina oli komeaa kuultavaa.

 

Oma K-sarjalainen jo valmiina lähtöön.

 

Ylistyksen jälkeen oli aika ripeästi panna ajovarusteet päälle, koska olin tosiaan aika jumissa melko eturivissä eikä pyöräni ohi välttämättä olisi kunnolla päässyt, kun satoja prätkiä kohta alkaisi jyristä päälle. Olisin voinut käydä kääntymässä u-käännöksen tien kautta takaisin kirkon pihalle ja jatkaa päivän viettoa Liedossa, mutta olihan tilaisuus jo hyvin nähty ja hyväksi koettu.

 

Bloggaaja Tommi onnellisena lähdössä kohti Turkua.

Oli siis aika potkaista ykkönen silmään ja kuulla BMW:n vaihdelaatikon ainutlaatuinen kolahdus, kun se siirsi rattaat oikeaan asentoon. En koskaan lakkaa ihmettelemästä tätä karkeaa ääntä verrattuna aiempiin japanilaisiin pyöriini. Mutta olen jo parin Bemarin kanssa siihen niin tottunut, etten kauheasti enää ihmettele. Se ei ole vika, vaan ominaisuus, sanoisin.

Lieto jäi taakse ja kiihdytin kymppitielle kohti Turkua. Olin päättänyt jo etukäteen, että kiertelen hieman sielläkin, kun nyt oli aikaa. Aika hiljaiselta näytti, kuten aina, mutta kävin sentään tuomiokirkolla ottamassa edustuskuvat blogiin, ajoin Aurajoen yli tois’ pual’ jokke ja ihmettelin keskustan muuttuneita liikennejärjestelyitä.

 

Kaunis saksalaiseni vm. 2007 ja Turun tuomiokirkko, joka on Suomen kansallispyhäkkö 1200-1300-luvun taitteesta. Kirkkoa on myöhemmin muokattu ja laajennettu moneen otteeseen. Basilika on omistettu Neitsyt Marialle ja Pyhälle Henrikille.

 

Turun tuomiokirkon edustalla seisoo Walter Runebergin patsas Pietari Brahe. ”Olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen”, lausui aikoinaan Per Brahe.

Olin pohtinut, käynkö vielä kääntymässä linnassa asti, mutta tällä kertaa en viitsinyt. Turku nimittäin suruliputti juuri kuolleen entisen tasavallan presidentin, Mauno Koiviston, kunniaksi. Siniristiliput hohtivat sinistä taivasta vasten ja kunnioittivat Turun suuren pojan, kaukopartiomiehen, pankinjohtajan, poliitikon ja tohtorin muistoa. Jotenkin en halunnut pärinällä rikkoa suru-uutisen varjostamaa kaunista kevätpäivää sen enempää.

Suuntasin Helsingin-moottoritielle, jonka alkupäässä ajoin hetken Tesla Model S:n perässä. Senhän Tekniikan Maailma kellotti kiihtyvät nollasta sataan kilometriin 4,7 sekunnissa. Menin siis heittämällä ohi. Kyllähän kiihtyvyyksissä on eroa moottoripyörän ja auton välillä, vaikka Model S on autoksi kyllä erittäin nopea. Ja se on vielä sähköauto.

Paluumatka kotiin sujui kokemuksia sulatellen ja tyytyväisenä siitä, että kerrankin tuli lähdettyä ja päästyä Liedon motoristikirkkoon.

Pieniä videon pätkiä matkasta on tutusti YouTube-kanavallani Motoblogi tai suoraan esimerkkinä video, jossa 2. letka motoristeja saapuu Liedon kirkolle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liedon motoristikirkko 1(2)

 

Kokoontumisruuhkaa Turun Kupittaalla.

 

Jos jokin moottoripyörätapahtuma on legendaarinen, niin se on motoristikirkko. Niitä järjestetään monella paikkakunnalla Suomessa, mutta Lieto on se alkuperäinen, joka järjestettiin lauantaina 13.5.2017 jo 37. kerran.

Heti perään totean, että itse en ole koskaan ehtinyt, muistanut, päässyt tms. tilaisuuteen aiemmin. Syitä on monia, mutta yleensä kesäkuun alussa tai toukokuun lopussa mietin, milloin se motoristikirkko taas olikaan eli silloin se on jo mennyt ohi. Sattumalta monella sukulaisellani on syntymäpäivä tapahtuman aikaan äitienpäivämenoista puhumattakaan. Sekin on haitannut lähtemistä. Mutta tänä vuonna terästäydyin ja merkitsin jo hyvissä ajoin kalenteriin oikean päivämäärän.

Hyytävän kolean huhtikuun ja toukokuun alun jälkeen kirkkopäivä koitti onneksi aurinkoisena eli fiilis oli melkein paras mahdollinen. Lämpöä oli mennessä vain 8-12 astetta ja moottoritien viimassa totesin, että vieläkin lämpöisemmin olisin voinut pukeutua. Sentään lämpökahvoja ei tarvinnut käyttää.

 

Piikkiössä oli tankattava, taustalla näkyy pyöriä, joilla oli luultavasti sama osoite.

 

Matka Itä-Helsingistä Turun Kupittaalle sujui hyvin alle kahdessa tunnissa. Kupittaan kyllä tiesin, mutta ihan tarkkaan en kokoontumispaikkaa, Blombergin aukiota. Yksissä liikennevaloissa ajoin Pan-European-kuskin rinnalle ja kysyin, onko hän menossa motoristikirkkoon ja missä kokoontuminen on. Oli ja ajettiin peräkkäin Veritas-stadionin viereen. Ykköstien jossain kohtaa voisi ihan olla motoristikirkko-kyltti.

Paikka siis löytyi ja pyöriä tuli kello 12.30 jälkeen koko ajan lisää. Liikenteen ohjaus paikalla oli hyvää ja tiukkaan meidät pakattiinkin, jotta tuleva letka lähtisi jämäkästi liikkeelle. Musiikki soi ja odotellessa söin hieman kuumaa makkaraa lämmikkeeksi. Tuttuja en nähnyt, mutta mm. Moto Guzzi Norge 1200 -kuskin kanssa tuli verrattua kokemuksia.

 

BMW:ni löysi oman paikkansa 1. ajoletkan lopulta.

Aikaa pyörien ihailuun jäi vain tunti eli aiemminkin olisin voinut paikalle ajaa. Välillä piti ottaa kuvia blogia varten ja videota YouTubeen ym. Videoitani voi katsoa täältä ja niitä lisään vielä useita, kunhan ehdin.

 

Honda trike johti joukkoa.

Ensimmäisen ryhmän keulassa ajoi ristiä saattava Honda Gold Wing 1800 trike ja minä siis 1. letkan loppujoukossa. Kaikkiaan ryhmiä oli 3-4 ja risteyksissä mm. Turun Uudenmaankadulla ja Hämeenkadulla sekä 10-tiellä Hämeenlinnan suuntaan oli runsaasti poliiseja ja järjestäjiä ohjaamassa liikennettä.

Paraati Lietoon sujui erittäin hyvin leppoisalla nopeudella ja katselijoille vilkutellen. Myös yleisö piti näkemästään, nautti kevätsäästä ja vilkutteli takaisin.

 

Honda ST 1300 Pan-European eli Pannari.

 

Bloggaaja Tommi jo pian valmiina paraatiin.

 

Kromia ja muovia.

 

Aurinko häikäisi loistavasti – harvinaista tänä keväänä.

 

Tässä jo odotellaan kuumeisesti lähtöä.

 

Tommi on juuri saapunut Lietoon yhdessä 1. ryhmän kanssa. Hauskaa!

 

Liedon vanhan kirkon kellotapuli on vuodelta 1766.

 

Oma BMW K1200S palveli tämänkin matkan hyvin.

 

Edu Kettunen, Ninni Poijärvi ym. esiintyivät lavalla.

 

Kirkkopiha oli erittäin täynnä upean sään vallitessa.

 

Kirkon aidalta kuvattuna väkijoukosta ja prätkämäärästä sai parhaan käsityksen: meitä oli paljon, ehkä 2000-2500 pyörää.

Kirjoitan lähipäivinä vielä toisen postauksen tästä kevään suurtapahtumasta ja lisään videoita YouTube-kanavalleni.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Moottoripyörämessut 2017 1/2

 

Suzuki GSX1000R ja mimmit.

Kevät on jo niin pitkällä, että MP17- eli Helsingin moottoripyörämessut olivat tänä viikonloppuna Pasilan Messukeskuksessa. Kyseessähän ovat Pohjois-Euroopan suurimmat alan messut, jotka viime vuonnakin vetivät 60 000 kävijää viikonlopun aikana.

Jos ei ole koskaan ko. messuilla käynyt, niin on monia syitä, miksi kannattaa mennä:

• näkee ja voi koeistua uusia pyöriä, jopa uutuuksia
• tapaa samanhenkisiä motoristeja
• voi ihailla taidolla rakennettuja retro- ja vintagepyöriä
• pystyy koeajamaan pyöriä sisätiloissa asvaltilla
• saa ostettua uusia tai käytettyjä ajovarusteita
• kykenee miettimään mp-matkakohteita maailmalla
• saa vakuutuksista hyviä tarjouksia
• tuurilla voi voittaa jossain arvonnassa
• kuulee kivoista kokoontumispaikoista kesäksi
• löytää pyöräänsä monenlaisia tarvikeosia
• kuulee livemusiikkia
• pääsee seuraamaan Miss MP:n valintaa
• huomaa kuinka lähellä kevät jo on.

Edellisestä listasta melkein kaikkea on tullut kokeiltua, mutta koeajoihin en tänäkään vuonna viitsinyt lähteä. Teen koeajot mieluummin ulkona liikenteen seassa, jossa pyörästä saa paremman käsityksen. Keväällä tulee taas mm. iso koeajopäivä 2.6., johon yritän ehtiä mukaan.

Sinänsä on hauska keksintö, että Messukeskus tarjoaa 500 metriä pitkän oikean asvalttiradan koeajajille nyt toista vuotta peräkkäin. Toki minäkin kävin katselemassa muiden koeajoja, mutta en viitsinyt jäädä itse kokeilemaan.

Messukeskukselle muuten on annettava miinus maailman typerimmästä tv-mainoksesta, jossa ärsyttävä piipitys säesti MP17-mainosta. Mainostoimistona en käyttäisi sitä minkäänlaisena referenssinä.

 

Indian Scout on valmistajan siisteimpiä luomuksia.

Olen muuten aloittanut oman YouTube-kanavan tekemisen eli sitä voi seurata osoitteessa https://www.youtube.com/channel/UCRQedbQjrtB6_6Fk6KM246A. Siellä on mm. pieni filmin pätkä alla olevasta Kawasakista.

 

Kawasaki Z1000SX oli kahden värisenä esillä.

 

Klassinen Tuutti eli Honda CB750 1970-luvulta.

Retropyöriä en saanut tänä vuonna juuri kuvattua, kun kännykän kamera alkoi temppuilla enkä saanut loppuiltapäivästä sitä enää toimimaan. Siksi myös videoita on aika vähän YouTubessani, kun mukanani messuilla ei painosyistä ollut parempaa kameraa.

 

Lopuksi hauska sheriffi-mallin Harley-Davidson.

Kirjoitan lähiaikoina vielä toisen postauksen MP17-näyttelystä, koska nähtävää siellä oli taas tosi paljon.