HMKP 2016 14.5. osa 3(3)

HMKP2016:n logo.

Mäntsälän Hymyilevän motoristin kevätpäivä viime lauantaina oli siis saavuttanut huipennuksensa jo edellisessä postauksessani. Odotetuin kohta oli moottoripyörien paraati läpi Mäntsälän kunnan Juustoportilta Suurlavalle.

Oman prätkäni ajoin sorakentälle yhdessä muutaman muun kanssa.

Kun paraati oli omalta kohdalta ohi, oli aika mennä vielä kadun varteen katsomaan, kun jonojen loppupää saapui paikalle. Siinä oli monenlaista kulkupeliä: saksalaisia laatubemareita, japanilaisia Hondasta Yamahaan, italialaisia Ducateja ja Moto Guzzeja, yhdysvaltalaisia Harley-Davidsoneita, brittipyöriä Nortoneista lähtien ja itäpyöriä Jawasta alkaen. Varmaan oli sellaisiakin, joita en edes tunnistanut.

Kaikki olivat yhtä perhettä pyörän merkistä, koosta, iästä ja mallista riippumatta. Juuri se on hienoa motoristigenressä nykyään, että ketään ei ylenkatsota, vaan kaikille on paikkansa ja kaikkien valintoja ymmärretään.

Jossain vaiheessa tuli nälkä ja oli aika katsastaa ruokatarjonta. Tarjolla oli mm. pyttipannua Suurlavan edessä, makkaraa ja muuta, mutta itse päädyin seisovaan pöytään Suurlavan terassilla. Kahdeksalla eurolla sai maukkaan paisti-makaronilaatikkoannoksen lisukkeineen. Lavalla oli A-oikeudet, mutta ruoaksi riitti vesi, kun oli kaksipyöräisellä liikkeellä.

BMW K1200S:ni kiilsi kilpaa muiden kanssa komeassa rivistössä.

Ruoan jälkeen ehti taas jutella tuttujen kanssa ja kävellä pysäköintialueita päästä päähän. Tokihan paraatin lisäksi tärkeää on se, että voi tutkia muiden pyöriä ja ehkä löytää rivistä kulkupelin, jonka mallisen itse on joskus omistanut. Ne muistot!

Honda CB500 Four.

Yksi bongaamistani nostalgiapyöristä on kuvassa ylhäällä. Se on kai mallia 1975-77, mutta melko sama kuin oma CB500:ni oli aikoinaan. Oma pyöräni oli vuosimallia 1979. Hieno ja joustava rivinelonen jäi mieleen. Huonoja puolia olivat helposti ruostuvat pakoputket, kuten monissa CB-malleissa.

Sorakenttää rinteestä kuvattuna.

Myös trikeja, sivuvaunuja ym. oli mukana.

Asvalttiparkissakin oli monenlaista menopeliä.

Yhdet munkkikahvitkin piti juoda ja niitä myi sopivaan kolmen euron yhteishintaan Vääpelikilta. Heidän telttakatoksensa alla meitä oli aika monta sadetta pitämässä ja ihailemassa ohi lipuvia prätkiä.

Vääpelikilta myi munkkikahveja ja hernekeittoa.

Suurlava näytti tältä.

Koiraväkeäkin oli mukana, yhdenmukaisesti varusteltuna.

Lavalla oli iltaohjelmaakin, mutta en voinut jäädä niin pitkäksi aikaa. Iltapäivällä lähdin kohtalaisessa sateessa kolmen pyörän muodostelmassa ajamaan kohti kaupunkia. Tähän päättyy raporttini tämän vuotisesta HMKP:stä. Ensi vuonna HMKP on ilmeisesti Turussa.

Hymyilevän motoristin kevätpäivä 2016 2(3)

Säpinää Mäntsälän Juustoportilla ennen paraatia.

Juustoportissa on juustofirman tehtaanmyymälän lisäksi mp-tarvikeliike Hanx, Pentikin keramiikkakauppa ym. palveluja, joten oli mukava odotella ostarilla ja vältellä sadetta. Ajovarusteet kyllä kestävät sateen, mutta silti ei olisi ollut kiva jo päivän tässä vaiheessa kastella niitä edes pinnalta.

Kello 13 maissa jännitys alkoi tiivistyä ja Mäntsälän HMKP 2016 saavutti huippukohtansa. Silloin oli odotettu vaihe eli moottoripyörien käynnistäminen ja kokoaminen letkaksi paraatiajoa varten.

Kirjoittaja Tommin Bemari oli tietty mukana.

Yhteenkuuluvuuden tunne oli suuri, kun tuhatkunta moottoripyörää hörähti käyntiin. Siinä kohtaa ei korvatulppia kannattanut laittaa korviin, vaan nauttia saksalaisten, japanilaisten, amerikkalaisten, brittipyörien, italialaisten ja mitä niitä nyt olikaan murinasta, tärinästä, ulvonnasta, supatuksesta ja säksätyksestä täysin rinnoin.

Oli pyörässä sitten vakioputki tai jonkinlainen tehosellainen, niin satojen tuhansien kuutioiden yhtäaikainen laulu oli mitä kauneinta musiikkia kevätpäivään. Ennen lähtöä lämmitettiin hieman koneita ja kuunneltiin omaa ja toisten kulkupelien murinaa samalla, kun asettauduttiin jonoon.

Suurlavan lähellä pysäköitiin kahdelle parkkipaikalle. Tässä mm. sininen BMW K1600GT.

Ajoreitti sujui maksimissaan 60 km/h nopeudella ja muutenkin nätisti ja ohjeiden mukaan. Matka oli vain noin 6-7 km, joten kauaa ei päästy nauttimaan muodostelmassa ajosta.

Kansaa oli katujen varsilla mukavasti katsomassa ja vilkuttamassa ja me vilkutimme takaisin sen kun kerkesimme. Hyvä fiilis säteili, vaikka taivas oli jo mennyt pilveen ja jokin tippa vettäkin ripotteli.

Mooseheadin väki kumppaneineen oli ohjaamassa liikennettä, jotta oudommatkin vieraat pysyivät reitillä ja jokainen osui jommallekummalle parkkipaikalle. Itse pysäköin menopelini sorapintaiselle parkkialueelle, johon oli kohteliaasti pantu maahan jopa vanerinpalat, joihin sivujalan sai laskettua. Huomaavaista! Näin pyörä ei pehmeällä soralla kaatuisi itsekseen.

Liikenteenohjausta ja paraatin katselua.

Erään tiedon mukaan pyöriä oli paikalla noin 900 kappaletta, mutta en vieläkään ole löytänyt tarkkaa lukemaa mistään. Oli nyt tuhat tai yli, niin paljon joka tapauksessa ja kyseessä oli kesän suurimpia kokoontumisia maassamme. Voi olla, ettei kukaan edes laskenut pyöriä, mutta ilmoita, jos sinulla on tarkka määrä tiedossa.

Paraatin loppuvaihetta Mäntsälän Suurlavan nurkalla.

Kirjoitan lähipäivinä vielä yhden postauksen HMKP2016:sta.

Hymyilevän motoristin kevätpäivä 14.5.2016 1(3)

Hymyilevän motoristin kevätpäivä eli tuttavallisemmin HMKP on perinteinen motoristien kevättapahtuma. Se on ajokauden suurimpia tapahtumia osanottajamäärän perusteella.

HMKP vierailee joka kevät eri puolilla Suomea. Viimeksi olin itse mukana muutama vuosi sitten Lahdessa. Tänä vuonna oltiin Mäntsälässä, jossa järjestelyt hoiti hienosti paikallinen kerho Moosehead Bikers.

Blogin kirjoittaja Tommi lähdössä paraatiin.

 

Kokoontuminen ja lähtövalmistelut tehtiin Juustoportin alueella, johon oli opastus nelostieltä tienhaara 13:sta. Itse en paikkaa ennestään tuntenut, mutta hyvin se löytyi. Mooseheadin ja yhteistyökumppanien liikenteenohjaajat olivat paikalla näyttäen moottoripyörille paikat, jotta kaikki sujuisi hyvässä järjestyksessä.

Tätä 1. HMKP-raporttia kirjoittaessa en vielä tiedä mukana olleiden moottoripyörien määrää, mutta kyllä niitä usein noin 3000 on ollut.

Ilman selkeää opastusta ja liikenteenohjausta tilaisuus olisi ihan kaaos. Mäntsälän porukka selvisi mielestäni hienosti, eikä kuskien tarvinnut miettiä, mihin pyöränsä tunkee.

Juustoportin parkkipaikan vilskettä ennen paraatia.

Paraatiin oli pyydetty tulemaan kello 11-12.30 välisenä aikana. Itse olin paikalla puoli kahdentoista maissa, jolloin keli oli vielä kuiva ja lämmintä noin 15 C.

Iltapäiväksi oli luvattu pientä sadetta, mutta eihän se motoristeja haittaa, kun nykyään kaikilla on vedenpitävät kuitu- tai nahka-asut.

Totta kai fiilis olisi ollut vielä parempi auringon paahtaessa, mutta Juustoportin alueella oli kiva odotella ja pitää vaikka pieni välipalatauko.

Munkki ja musta kahvi tekee aina terää.

Kirjoitan lisää tilaisuudesta ensi viikolla, pysy kanavalla!