Aprilia Tuono 1100 V4 Factory.
Kevään odotetuimpia motoristitapahtumia on suuri koeajopäivä, joka tänä vuonna oli perjantaina 2.6.2017.
Viime vuonna päivä oli ensimmäistä kertaa ja silloinkin olin mukana. Bloggasin vuoden 2016 tapahtumasta mm. tämän jutun. Tänä vuonna Pasilaan oli ajettu 21 merkin 115 mallia, joten valikoimaa riitti. Käytännössä kaikki kiinnostavat merkit ja mallit olivat paikalla.
Tässä linkki YouTube-kanavalleni, josta pääsee koeajopihan fiiliksiin ja mukaan tuuliseen päivään.
Lämmintä oli hädin tuskin kahdeksan astetta ja päälle puhalsi vielä kolea luoteistuuli, joten kesä edelleen odotutti itseään. Jätin moottoripyöräni Messukeskuksen parkkihalliin ja etukäteen olin jo rekisteröitynyt koeajajaksi netissä. Pysäköinti oli motoristeille ilmainen.
Ensimmäisenä pyysin alle Aprilia Tuono 1100 V4 Factoryn. Olen vuosien mittaan ajanut ja arvioinut kymmeniä mp-merkkejä, mutta muistaakseni en yhtään Apriliaa. Jo 200 mm leveästä takarenkaasta näki, että nyt ollaan superpyörä-luokassa.
V4 hörähti käyntiin yllättävän vaimeaan tyhjäkäyntiin. 175 hevosvoiman teho tuntui hyvänä kiihtyvyytenä, ja siitähän jokainen motoristi nauttii. Koeajoaikaa oli vain 15-20 minuuttia, joten siinä ajassa ei ehtinyt edes moottoriliikennetielle asti, joten nämä tyypit ovat varsin alustavia. Kaasua vääntäessä ilmeisesti jokin läppä aukeni pakoputkessa, koska silloin ääni muuttui oikein hienoksi murinaksi.
Kurvasin Hakamäentielle kohti Etelä-Haagaa, koska viime vuoden kokemuksen perusteella nelostien alkupään ruuhkaan oli turha yrittää. Myös YIT:n iso Tripla-työmaa ja Kalasataman Redi-työmaa haittaavat nyt niin paljon liikennettä, että niihin suuntiinkaan en mennyt.
Aprilia Tuonossa on elektroniikkaa riittävästi.
Vääntöä Tuonossa on 121 Nm eli hyvin ja etujarrut ovat huippua; Brembon 2×320-milliset eli samat ABS:t kuin omassa BMW:ssäni. Takajarrut Apriliassa ovat aika pienet eli vain 220-milliset, mutta onhan se kevyt pyörä, vain noin 209 kiloa ajokunnossa.
Väritys tässä yksilössä oli kirkas oranssi-valko-musta, joka näkyy liikenteessä hyvin. Kate suojaa kohtuullisesti ja moottorin ajomoodit eli esiasetukset road, track ja race tuovat moto-GP-tyyliä menoon. Pidin myös luiston- ja keulimisenestosta ja annan erityismaininnan vakionopeudensäätimestä.
Olin positiivisesti yllättynyt koeajostani ja tässä tuomio. Aprilia on teknisesti hieno tuote ja kauniisti muotoiltu.
Aprilia Tuono 1100 V4 Factory ****
Plussaa:
- Hurja suorituskyky ja upea V4-moottori.
- Hyvät turva- ja mukavuusvarusteet: mm. ajomoodit, luiston- ja keulimisenesto, vaihtoavustin ja vakionopeudensäädin.
- Keveys ja luonteva ajoasento.
- Värikäs maalaus saatavilla, muutenkin kaunis muotoilu.
Miinusta:
- Ketjuveto. Miksi katupyörässä pitäisi olla sellainen?
- Voima tulee melko korkeilla kierroksilla.
- Vaijerikytkin.
Sitten hyppäsin KTM 1090 Adventuren penkille. KTM:n 500-kuutioista maastopyörää olen joskus ajanut, mutta ne ovat ihan oma kategoriansa. 1090 on jättikatuenduro, tosin merkki myy vieläkin hurjempia tuotteita, esimerkiksi 1290 Adventure R:ää, jossa on on huimat 160 hevosta.
KTM 1090 Adventure on loistava yleispyörä.
Tässä 1090:ssä on ”vain” 125 hevosvoimaa eli sattumalta saman verran kuin Euroopan myydyimmässä moottoripyörässä BMW R1200GS:ssä eli Gessussa. Siksi halusin verrata Kotarin V2-konetta ja sen 109 Nm:n vääntöä Bemarin 2-sylinteriseen bokseriin ja sen 125 Nm:iin. Gessua olen koeajanut jo ennen tätä blogia.
KTM:n ajoasento on täysin onnistunut, väljä ja pysty. Selkä on rennossa asennossa ja katteet suojaavat hyvin. Voimaa tulee alhaisilta kierroksilta. 1090:n tuulilasin korkeutta voi säätää, mikä on aina tärkeä juttu. Jarrut ovat tehokkaat Brembot. Moottorin ajoasetuksia ovat rain, street ja sport. Lisävarusteena on vielä offroad.
KTM:n kate ja käsisuojat auttavat viimassa.
Harvoin alle sattuu niin helppoa ajettavaa kuin KTM 1090. Kaikki varusteet ovat paikoillaan vakionopeudensäätimestä lähtien. Tällä voisi lähteä niin soratielle kuin pitkälle asvalttimatkallekin. Paino ajokunnossa on vain 230 kilon paikkeilla, joten teho-painosuhde on jopa parempi kuin kardaanivetoisessa BMW R1200GS:ssä. Vetotapa voi muodostua valintaperusteeksi, jos näistä kahdesta katuendurosta valita pitäisi, mutta kyllä tuo painokin vaikuttaa. Lisää pitäisi vertailla, jotta valinnan voisi tehdä. Arvio tuotteesta:
KTM 1090 Adventure ****
Plussaa:
- Hyvä ja väljä ajoasento.
- Huippujarrut, muutenkin varusteet, mm. vakionopeudensäädin.
- Sopivasti voimaa ja se irtoaa alhaisilla kierroksilla.
- Kunnon katteet.
- Melko kevyt pyörä.
Miinusta:
- Ketjuveto, mutta menköön kun on enduro. Mutta kadullahan tällä ajetaan!
Testaaja Tommi kuvasi itsensä BMW K1600B Baggerin peilistä.
Otin seuraavaksi koeajoon Ducati Monster 1200:n. Jo pitkään on tehnyt mieli testata tuota isompaa hirviötä tai mörköä, sehän on jo aika legendaarinen prätkä.
Ducati Monster 1200.
Monster on hienosti muotoiltu ja jos pitää nakusta, niin tässä on kaikki osat kivasti näkyvillä. Kyllä italialaiset muotoilun osavat. Äänet ovat jyhkeän möreät ja kovat tärinät tuntuvat tyhjäkäynnistä vetoon ja korkeisiin kierroksiin, siis koko kierrosalueella. Ei hyvä, sillä pitemmän päälle tärinä väsyttää ajajaa, mutta katteettomalla Monsterilla ei muutenkaan viitsisi pitkälle ajomatkalle juuri lähteä. Visiirin saa kyllä lisävarusteena.
Mitä tulee suorituskykyyn, se yllätti myönteisesti. Monster 1200 on ihan oikea muskelipyörä, jonka suorituskyky on hurja. 135 hevosvoimaa irtoaa jo 8750 kierroksella ja 118 Nm vääntö 7250:llä. Painoa on ajokunnossa vain 209 kg, joten tuote on ilahduttavan kevyt käsitellä. Tarjolla on myös S-malli, jossa tehoa on 150 hevosta.
Monsterin pakoputkisykkyrä on mielestäni hieno.
Ajomoodit urban, touring ja sport ja luistonesto sekä ABS-Brembot ovat tässäkin vehkeessä. Monster on matalilla nopeuksilla ja kurviteillä hauska ajettava. Arvioni siitä on:
Ducati Monster 1200 ***
Plussaa:
- Huima suorituskyky.
- Erottuva muotoilu, katso esimerkiksi pakoputkia.
- Vahvat äänet.
- Hyvät jarrut ja ajamista helpottava elektroniikka.
- Keveys.
Miinusta:
- Tärinät kaikilla kierroksilla.
- Ketjuveto.
Neljäntenä ja viimeisenä ehdin koeajaa vielä Yamaha MT-09 Tracerin. Se on lievempi versio MT-10:stä, jota koeajoin aiemmin keväällä. Tracerin penkin korkeutta ja visiiriä voi säätää ja sen mitat sopivat pienemmillekin kuljettajille.
Yamaha on pannut Traceriin vähän isommat, tosin edelleen aika reikäiset katteet verrattuna. Pyörä on kevyt, märkäpaino on 210 kg ja kapea johtuen vain kolmesta sylinteristä. Verrattuna räyhäkkääseen MT-10:iin, 09 on rauhallisempi, mutta kun kolmesta ajotilasta valitsee A-asennon, niin kyllä sekin liikahtaa ripeästi. Muut moodit ovat B ja STD. Tehoa on 115 hevosvoimaa ja vääntöä 87,5 Nm.
Yamaha MT-09 Tracer.
Tracerin katteet suojaavat kohtuullisesti sadetta ja viimaa vastaan ja pidin kovasti myös ajoasennosta. Tässäkin pyörässä taitaa olla jokin läppä, joka pakoputkessa aukeaa kaasua enemmän vääntäessä ja silloin mennään. Se kuuluu siis myös äänissä.
MT-09 Tracer on hyvin siro pyörä.
Tavalliseen, sekalaiseen kaupunki- ja maantieajoon Tracer on tuote parhaasta päästä. Siihen sopisi erittäin hyvin äänetön hihnaveto, mutta japanilaiset ovat tähänkin valinneet helpon ja halvan ratkaisun eli ketjun. Se näkyy tähdissä, jotka jäävät kolmeen.
Yamaha MT-09 Tracer ***
Plussaa:
- Keveys.
- Ajotilojen säätö ja vaihdeavustin.
- Riittävän hyvä suorituskyky.
- Keskiseisontatuki ja 18 litran bensatankki.
Miinusta:
- Ketjuveto.
- Vajavaiset katteet.
Taas oli siis merkittäviä uutuuksia tai muuten kiinnostavia pyöriä testattu. 2.6. oli muuten myös Prätkällä töihin -päivä, johon tarraan on hyvä lopettaa tämä postaus.
Prätkällä töihin 2.6.2017 -tarra Yamahan kyljessä.
Motoblogi 