MP23-messut

Kolmen vuoden pandemiatauon jälkeen viime viikonloppuna oli taas mahdollisuus nähdä ja kokea moottoripyöriä Helsingin Messukeskuksen näyttelyssä.

Patoutunutta tarvetta yleisöllä näyttikin olevan, sillä jo perjantai houkutteli paikalle ehkä 15 000 kävijää. Lauantai oli aivan mahdoton, ja silloin messuilla kävi kuulemma 31 000 paxia eli asiakasta. Vielä sunnuntainakin ihmisiä oli runsaasti.

Jotkut kuulemma ahdistuivat ruuhkista ja lähtivät pois tai eivät mahtuneet parkkihalleihin. Itse asioin tänäkin vuonna suosiolla kiskoliikenteen avustuksella. Ratikka tosin oli palatessa 20 minuuttia myöhässä, mutta siitäkin selvittiin.

Pientä jonottelua oli siis tiedossa narikasta lähtien, mutta olihan näitä messuja odotettu kolme vuotta. Edellisen kerran kirjoitin tähän blogiin MP-messuista 5.2.2020. Juttu on tässä linkissä. Artikkelissa on myös linkkejä aiempiin messupostauksiini.

Liitän tähän alkuun messuilla kuvaamani videon, jossa on retro- eli vanhempaa kalustoa ja näyttelypyöriä. Blogin lopussa on toinen video, jossa on näyttelyn uutta kalustoa.

Retrovideolla on muun muassa tämä hieno BMW K100RS vuodelta 1984. Keltainen väri kyllä sopii. Tätä tyyliä voi kai luonnehtia café raceriksi.

BMW K100RS vuodelta 1984.

Näytteillä oli myös uusi Royal Enfield 650 Interceptor, joka mallina toki on vuosikymmeniä vanha. Siksi sekin on retrovideossa.

Joku mestari oli askarrellut Volkswagen-mopon niin, että oli hitsannut Kuplan lokasuojia yhteen vierekkäin ja peräkkäin sekä lisännyt eteen ja taakse tupla-ajovalot ja vilkut. Lopputulos herätti hilpeyttä ja ihailua. Moottori jäi epäselväksi, enkä tavoittanut tekijää, mutta mopoksi tuotos oli rekisteröity. Siitä on videolla kuvia ja filmin pätkä.

Vakavampaa maailmantilannetta edusti Pappa-Tunturi, joka oli maalattu Ukrainan väreihin, ja Tunturi-teksti oli korvattu Ukraina-tekstillä ukrainaksi. Mopo huutokaupataan Ukrainan tukemiseksi sodassa Venäjän hyökkäyksen torjumiseksi.

Japsistarat-yhdistys oli tuttuun tapaan paikalla, ja näytillä oli esimerkiksi Honda CB 750 Four K kullanvärisenä sekä hämäävästi samantapainen, mutta 1100-kuutioinen CB 1100 Four K11, joka lienee jippo. Japanilainen Whitehouse-yritys tietääkseni myy sellaisia valmiita sarjoja kyseiseen muutokseen. Hauska idea ja siisti toteutus!

Oudoimpia vintage-pyöriä oli Monowheel jostain 1900-luvun alusta. Siinä istutaan jättimäisen yksipyöräisen sisällä, jossa myös moottori sijaitsee. Videon lopussa on vielä sympaattinen Esso-mopo, joka lienee Honda Monkeysta rakennettu.

Retro- ja uutuuspyörien lisäksi messuilla oli Miss MP -tapahtuma, esillä oli varusteita ja vaatteita, matkakohteita motoristeille, poliisin ja vakuutusyhtiöiden osastot, jopa sähköpolkupyöriä ja niiden koeajorata. Viimeksi mainitut selittyvät sillä, että merkit Yamaha ja Harley-Davidson valmistajat myös polkupyöriä. Samoin vesiskoottereiden esilläolon syynä on sama maahantuoja kuin eräillä moottoripyörillä.

Varsinaista koeajorataa prätkille ei tänä vuonna ollut, mutta Motoball-rata tarjosi ennakkoon ilmoittautuneille ja motocross-varusteisille joukkueille mahdollisuuden yhdistää minimotoilla ajo jalkapallon pelaamiseen. Tästäkin on kuvamateriaalia videossani.

Ja pitihän sitä tänäkin vuonna ostaa Smoton arpa, jolla voi voittaa uuden moottoripyörän. Tai ainakin arvan hinta menee hyvään tarkoitukseen.

Itse ohitin sujuvasti kiinnostamattomat osastot, koska prätkiä oli kuitenkin todella paljon. Jos halusi kuvata, niin hyvää hetkeä tai koeistumista piti välillä odottaa. Pääosan kuvista olen siis koonnut YouTube-videoihin kanavallani Motoblogi.

Uusia pyöriä oli muun muassa Kawasaki Z900RS, kuva alla. Mahtavan kokoinen jäähdytin kiinnittää huomion, mutta tähänkin keltainen väri sopii yllättävän hyvin.

Kawasaki Z900RS

Saman merkin osastolla oli myös Ninja ZX10-R, joka oli näyttelyn tehokkaimpia pakkauksia: 213 hevosvoimaa. CFmotolla oli keskiluokan seikkailupyörä 800 MT kolmine laukkuineen. Itselle tuntemattomampi merkki, mutta joskus voisi sitäkin kokeilla.

Royal Enfieldiäkin taas myydään, ja onhan niissä kivan retro ilme hieman tekniikaltaan päivitettynä. Varsinkin 650 Interceptor oli omiin silmiini miellyttävä.

Suzukin osastolla oli nätti sininen GSX-S 1000 GT. Ei enää ihan uusi, mutta aina kiehtova GSX 1300 R Hayabusa eli Bussi tai Busa keräsi edelleen väkeä kuin kärpäsiä. Tätä uutta korimallia en ole vielä testannut. Viime keväänä piti ja olin jo sitä varten Tuusulassa liikkeessä. Mutta sitten iski ihme lumisade, joten jätin koeajon sillä kertaa väliin. Alla kuitenkin bloggaaja itse Busan puikoissa. Kuten näkyy, asento on eteen nojaava ja polvikulma tiukka, joten kaikille Hayabusa ei sovi.

Bloggaaja Tommi ja Suzuki GSX 1300 R Hayabusa.

Triumphin tiloissa oli upea, punainen Street Triple 765 RS. Siinä on jopa 130 hevosvoimaa, mikä kiehtoo kummasti niin pieneen moottoriin yhdistettynä. Lähes katteeton pyörä edustaa hyvin Trumpan nykytyyliä, jossa suorituskykyä on lisätty merkittävästi. Pitää varmaan tutkia sitä keväällä tarkemmin.

Messujen kallein pyörä oli kuulemma Ducati Superleggera V4, joka ilmeisesti ei ole myynnissä, mutta lapussa luki 143 150 euroa. Racing-putkistolla tehoa on 234 hevosvoimaa 15 500 kierroksella, mutta vääntöä ”vain” 119 Nm 11 750 kierroksella. Varsinainen kierroskone siis. Varsinainen jippo on tuotteen paino eli vain 152 kiloa.

Paljon sykähdyksiä aiheutti myös Ducati Diavel V4. Siinä oli ehkä parhaimman näköinen pakoputkisto, mitä olen koskaan nähnyt vakiopyörässä. Kuva alla kertoo enemmän kuin tuhat sanaa tuosta voimacruiserista. 168 hevosvoimaa ja 126 Nm vääntö vievät uutuutta tarvittaessa ripeästi.

Ducati Diavel V4 ja uhkea putkisto.

Poliisi oli tuttuun tapaan myös paikalla, ja osastola näkin mm. Kawasaki H2 SX SE:n, jossa on mekaanisesti ahdettu moottori ja 200 hevosta. On laitteessa painoakin, kun on kaikki sähköiset tutkat ja muut vermeet kiinnitettyinä.

Paljon lisää still- ja liikkuvaa kuvaa on YouTube-videollani ”MP23-messujen uudet pyörät”, jonka tänään julkaisin. Sinne siis!

MP20-messuraportti

Iloista menoa KTM:n puikoissa.

Vuosi on vaihtunut, ja tänä vuonna Helsingin moottoripyörämessut oli 31.1.-2.2.2020. Nyt jo 12. vuotta putkeen olin taas Messukeskuksessa messuilemassa.

Aiempien vuosien messuraporttejani kuvineen voi lukea näistä linkeistä uusimmasta vanhimpaan:

https://motoblogi.wordpress.com/2019/02/02/mp19-messut/

https://motoblogi.wordpress.com/2018/02/07/mp18-messuilla/

https://motoblogi.wordpress.com/2017/02/15/moottoripyoramessut-2017-22/

https://motoblogi.wordpress.com/2017/02/05/moottoripyoramessut-2017-12/

https://motoblogi.wordpress.com/2017/01/27/moottoripyoramessut-ovella/

Vuosi sitten ihmettelin Helsingin lumen paljoutta, mutta tänä vuonna tilanne on ihan toinen. Tammikuu oli mittaushistorian lämpimin eli leudoin 175 vuoteen. Tammikuussa oli vain yksi pakkaspäivä. Koko talvena lunta on ollut noin neljänä päivän hetken, enintään ehkä 3 cm. Lumitöitä ei ole tarvinnut tehdä kertaakaan, ja taloyhtiö on säästänyt pitkän pennin, kun lämmityskulut ovat ennätyspienet.

Toisaalta ei ole päässyt pulkkamäkeenkään, hiihdosta puhumattakaan. Kaupungissa on kyllä pari lumetuslatua ja Kivikon hiihtohalli, joihin hiihtämään pääsisi. Enemmän haittaa kuitenkin, että ulos ei ole päässyt luistelemaan. Tekojäitä on noin kymmenen, mutta kaikkiin on hieman matkaa, joten olen siirtynyt luistelemaan pelkästään jäähallissa. Se on kivaa, ja jää on huippuluokkaa.

Mutta asiaan, messuihin. Jos ei ole käynyt aiemmin MP-messuilla, niin asiaan pätee ennenkin kirjoittamani, että siellä näkee ja voi koeistua uusia pyöriä, tapaa samanhenkisiä motoristeja, voi ihailla taidolla rakennettuja retro- ja vintagepyöriä, pystyy koeajamaan pyöriä sisätiloissa asvaltilla, saa ostettua uusia tai käytettyjä ajovarusteita, kykenee miettimään mp-matkakohteita maailmalla, saa vakuutuksista hyviä tarjouksia, tuurilla voi voittaa jossain arvonnassa, kuulee kivoista kokoontumispaikoista kesäksi, löytää pyöräänsä monenlaisia tarvikeosia, pääsee seuraamaan Miss MP:n valintaa ja huomaa, kuinka lähellä kevät jo on.

Honda CRF1100L Africa Twin on kauden merkittävimpiä uutuuksia.

Honda oli lisännyt seikkailupyöräänsä sata kuutiota, joten Africa Twin on nyt 1100-kuutioinen. Se on aika monen koeajolistalla tänä keväänä.

Messujen tunnelmia ja monet uutuudet näkyvät tässä reilun neljän minuutin videokoosteessani, jonka kuvasin messuilla.

Muita kiinnostavia uusia malleja oli muun muassa Triumph Rocket III -mallit GT ja R, joiden kone on 2500-kuutioinen. 221 Nm vääntöä tarjoava motti olisi kiva kokeilla kesällä. Pyörän ulkoasu näyttää olevan pelkkää moottoria.

 

Triumph Rocket III GT.

Tänä vuonna myös moottorirata Kymiring oli tehnyt oman osastonsa, kun ensi kesäksi on varmistunut Suomen ensimmäisen MotoGP-ajon ajankohta eli 10.-12.7.2020. Ostin itsekin lipun ko. tilaisuuteen, vaikka lippujen hinnat ovat aika kalliit, niin kannatuksen vuoksikin sinne on mentävä. Kunpa Suomi saisi vielä oman, kilpailukykyisen kuljettajan sarjaan. Eli Iitissä nähdään heinäkuussa.

 

BMW:n uutuus oli F900XR eli F-sarja tuntuu kasvavan kokoa. Harley-Davidson oli tuonut näytille LiveWiren. Kyseessä on sähköpyörä, jonka kantama on 158 kilometriä.

Harley-Davidson LiveWire.

Suzuki esitteli kilpailijan mm. Honda Africa Twinille eli V-Strom 1050:n. Siinä on lisää voimaa, uusi, kulmikas muotoilu ja paljon enemmän varusteita kuin aiemmin.

Suomen vastaus H-D:n sähkömoottoripyörälle on vielä prototyyppi, mutta tuotantoa ilmeisesti valmistellaan jo kovasti. Aiemmin nimellä RMK E2 suunniteltu Verge TS on huimat 1000 Nm tarjoava malli, joka tuo mieleen jotkin tieteiselokuvat. Sähkömallit todellakin erottuvat liikenteessä.

Verge TS on suomalainen tutkielma sähköisestä prätkästä.

Ducati Panigale V4 on kaunista muotoilua.

Ducatin osastolla oli runsaasti hienoa italialaista muotoilua. Poliisilla oli näytillä sinipukuisten kalustoa, joka näyttää nyt olevan Kawasaki-voittoista. Pähein niistä on ZZR 1400, jossa on 210 hevosvoimaa. Eikä H2 mekaanisine ahtimineen paljon jää jälkeen.

Poliisin Kawasaki ZZR1400.

Rakennettujen pyörien hallissa oli monenlaista tarjolla, mutta eniten mieleen jäi 125-kuutioinen, käsin tehty kaksipyöräinen. Siinä on sekä turbo, mekaaninen ahdin että ilokaasujärjestelmä. Aika hurjaa.

Eri osista koottu ja paljon käsityötä vaatinut 125-kuutioinen, jossa on sekä turbo, mekaaninen ahdin että ilokaasujärjestelmä.

Tällä kertaa MP-messuilla kävi yli 55 000 ihmistä, joten vilkasta oli taas. Kevään ajokautta ja uusia koeajoja odotellessa voit ihailla kuvaamaani koostevideota MP20-näyttelystä.

 

 

 

 

 

 

 

 

MotoGP-testit, Kymiring 19.-20.8.2019

Ensimmäisen kerran kuulin suunnitelmasta Kymiringin moottoriradaksi noin kymmenen vuotta sitten. Hanke lähti visiona liikkeelle jo vuonna 2007, ehkä aiemminkin.

Onhan noita toiveita ja suunnitelmia, moni ajatteli silloin. Niin olin itsekin epäilevä, koska täysimittaisen radan suunnittelu ja rakentaminen olisivat iso projekti. Vaadittaisiin aikaa, rahaa ja politiikkaa, jotta sinne saataisiin paitsi rata, myös kilpailuja.

YouTube-kanavallani on video ensimmäisen testipäivän tunnelmasta pääsuoran vierestä kuvattuna.

Vielä ei ole virallisesti päätetty vuodesta 2020 alkaen Kymiringillä ajettavasta MotoGP-kisasta, mutta elokuu 2019 toi unelman lähemmäksi kuin koskaan. Oli aika ajaa ensimmäiset viralliset, maksulliset testiajot. Aprilia, Ducati, Honda, KTM, Suzuki ja Yamaha olivat talleina paikalla.

Osa vieraista pääsi tutustumaan varikkotunnelmaan. Tässä Kallio Racing Junior-teamin Yamaha.

Olin ajatellut joka tapauksessa mennä Kymiringin avajaisiin, mutta tulin keväällä 2019 valituksi myös noin 150 vapaaehtoisen joukkoon, joka auttaisi tilaisuuden järjestelyissä. Varsinainen radan rakennustyöhän oli tehty jo viime vuosien aikana, mutta nyt testattaisiin kisajärjestelyjä: asiakaspalvelua, pysäköintiä, akkreditointia, logistiikkaa, cateringia, VIP-palveluja, viestintää, selostuksia, markkinointia, lehdistösuhteita ja kaikkea muuta, mitä ison tapahtuman toteuttaminen vaatii. Kuljettajat ja tiimit keskittyisivät jousituksen, renkaiden ja muiden ajoon vaikuttavien seikkojen säätämiseen, koska jokainen rata ja ajo-olosuhde on aina erilainen.

Vapaaehtoiset rekrytoi ammattitaitoisesti Lahti Events, joka on tottunut muun muassa Lahden Salpausselän kisojen organisointiin. Elokuun alussa meillä oli vapaaehtoisten koulutus, jossa kuultiin tapahtuman taustoja, tavoitteita ja saatiin ohjeita toimintaamme. Kuulemma Kymiring on ensimmäinen uusi, korkeimman tason rata Euroopassa 15 vuoteen. Koulutuksessa pääsin itse ensimmäistä kertaa näkemään Iitin Tillolassa sijaitsevan radan. Olin paikalla moottoripyörällä, mutta ajamaan radalle ei sentään päässyt.

Kymiring tilapäisestä VIP-katsomosta nähtynä.

Kymiringillä on kansainvälisen autoliiton FIA:n korkein Grade 1- ja kansainvälisen moottoripyöräliiton FIM:in korkein Grade A -luokitus. Tässä suhteessa se on Pohjois-Euroopan ainoa korkeimmat vaatimukset täyttävä GP-rata. Siellä voidaan ajaa kansainvälisiä kilpailuja niin kaksi- kuin nelipyöräisillä ja tuottaa ajokoulutusta ym. Nykyisiä tai tulevia lajeja ovat siis MotoGP, formulat, DTM, rallicross, motocross, speedway, jääspeedway, supermoto, karting ja enduro.

Aprilian kuljetusauto, taustalla KTM:n. Nuo pilvet satoivat kohta – ja ukkostivat.

Kymiringin pituus on noin 4,6 kilometriä ja pää- eli takasuoran noin 1,2 kilometriä. Pääsuora on GP-ratojen pisin Euroopassa. Noin 12-20 metriä leveää rataa kierretään myötäpäivään. Korkeuseroa on 23 metriä eli aika paljon. Alue on kaikkiaan 180 hehtaaria. Lisätietoa radasta on Kymiringin sivuilla.

Varsinaiseen testitapahtumaan minun piti myös ajaa kaksipyöräisellä, mutta koska sadetta oli luvattu jonkin verran molemmille päiville ja vaihtovaatteita, sateenvarjo ym. olisi pitänyt pakata mukaan, ajoin tällä kertaa Helsingistä Iittiin ja takaisin molempina päivinä autolla. Päivät olivat myös erittäin pitkiä, matkoineen noin kello 6-21 ja takaisin olisin ajanut iltamyöhään, niin päätin hieman säästää itseäni.

Ensimmäinen testipäivä oli siis maanantai 19.8. ja toimitsijoille oli järjestetty kyyti Lahdesta ja Kouvolasta, koska parkkipaikat olivat vielä hieman kesken. Näin maksavat vieraat mahtuivat paremmin pysäköimään. Itse jätin autoni Kouvolaan, jossa Matkakeskuksessa on peräti 72 tunnin ilmaisia paikkoja.

Pian saatiin akkreditointirannekkeet ja kaulakortit ja sitten vain töihin. Toimipaikkani oli VIP-teltta, joka oli pystytetty lähtösuoran viereen. Katsomosta näki hyvin varikolta tulevat pyörät. Varsinkin KTM:n Mika Kallio varikolta kiihdyttäessään tervehti lämpimästi yleisöä.

Motoblogin Tommi Simon VIP-hommissa. Taustalla Ajo Motorsportin 600-kuutioinen kisa-Honda.

Hoidin VIP-teltassa lähinnä ääntä ja TV-monitorien kuvaa. Ruuduissa pyöri non-stoppina MotoGP-oikeudet omistavan Dorna Sportsin videoita aiemmista osakilpailuista, ajajaesittelyjä, Mika Kallion haastattelu ja radan koeajo ym. Autoin myös teltan muun toimivuuden kanssa, opastin vieraita ja ratkoin pieniä ongelmia. VIP-vieraat pääsivät ajajien lopettaessa käymään opastetusti varikolla, ja me vapaaehtoiset huolehdimme aikataulutuksesta, opastuksesta ja kiertokäyntien turvallisuudesta. Välillä myös siivottiin, koska hiekkaa tuppasi kantautumaan sisälle, koska radan ympäristö on edelleen työmaata ja rakennukset keskeneräisiä.

Lounaan kävin nauttimassa VIP-aluetta vastapäätä, takasuoran vieressä olevalla Fan Zone -alueella. Siellä oli useita ravintolakojuja, Lahden moottoripyörämuseon noin 30 vanhaa moottoripyörää, mainosautoja ynnä muuta nähtävää. Jonoja syntyi, mutta pärjättiin.

Päiväliput asiakkailta maksoivat noin 50 euroa, 7-17-vuotiailta noin 20 euroa ja A-istumakatsomon paikka toi siihen 10-20 euroa lisää. Myös kahden päivän lippuja sai ja VIP-paikat maksoivat 290 euroa. VIP-teltassa oli oma juontaja, Kimi Räikkösen vanhan Lotus Renault -Formula 1 -auton simulaattori, jolla saattoi maksutta ajaa virtuaalisia kierroksia Kymiringin radalla, tasokkaammat, tosin tilapäiset WC-tilat, hyvä buffet ym. lisää sekä mahdollisuus varikkokävelyyn ja ratakierrokseen bussissa.

Lotuksen Formula 1 -simulaattori oli hyvin suosittu.

Tunnelma radalla ja yleisöalueilla oli kaikkiaan erittäin hyvä. Radan ja rakennelmien keskeneräisyys ei juuri haitannut, koska kaikki ymmärsivät, että kyseessä oli vasta harjoitus ja testi tulevia, oikeita kisoja varten. Juttelin testipäivien aikana niin radan rakentajien, suunnittelijoiden kuin muiden vapaaehtoisten ja vieraiden kanssa. Ensi vuoden heinäkuu on ajankohta, joksi MotoGP-kilpailua eniten toivotaan, mutta myös elokuu tai kesäkuu varmaan tulisi kyseeseen. Suomen lomaillessa heinäkuussa ja kun ilmatkin ovat yleensä lämpöisimmillään, heinäkuu olisi paras kuukausi.

Ensimmäisenä testipäivänä vettä tihuutti useaan otteeseen, mutta välillä kuljettajat pääsivät ajamaan rataa, ja pitäähän sitä sadekelin renkaita ja säätöjäkin testata. Toinen päivä eli tiistai oli poutainen noin kello 15 asti, jolloin tulin juuri varikkokierrolta. Sitten tuli voimakas ukkoskuuro ja rankkasade eikä kisakoneilla ajamaan enää päässyt. Lopuksi VIP-väki pääsi vielä pikkubussissa ajamaan kierroksen radan ympäri, mikä olikin monelle kohokohta hyvien buffet-ruokien ja tuttavien tapaamisten ohella.

VIP-teltassa oli tyylikäs punainen matto ja mm. ruokaa tarjolla.

Kierroksia järjestettiin monta, jotta kaikki halukkaat ehtivät mukaan. Myös me vapaaehtoiset pääsimme lopulta kyytiin. Bussi ei kovin lujaa ajanut, mutta käsityksen radasta sai hyvin. Asvaltti on erittäin tasainen ja uskon, että tekninen eli vaikea Kymiring saa paljon ystäviä myös kilpailijoista. Tähän asti rataan on uponnut noin 20 miljoonaa ja ennen vuoden 2020 GP:tä siihen menee vielä noin 10 miljoonaa euroa lisää. Myös mahdollinen hotelli ja ravintola odottavat vielä rakentamistaan, joten alue kehittyy tästä paljon tulevina vuosina. Ehkä jo ensi vuonna myös Jyväskylän Suurajojen (Neste Rally) osakilpailu ajetaan Iitissä.

Nopeimmat huiput takasuoralla ajoi Ducatin italialainen Michele Pirro, 340 km/h ja nopeimman kierrosajan teki tietojeni mukaan Aprilian britti Bradley Smith 1.47,540 minuuttia. Uusi rata on vielä hieman hankala, kunnes se kuluu sopivasti eikä osittain sateen liukastama rata ja noin 16-21 C lämpötila ollut paras keli nopeammille ajoille.

Toisen testipäivän tunnelmaa voit katsoa tästä YouTube-videostani.

Mutta Kymiringistä kuullaan vielä. MotoGP tuonee sinne ensi vuodesta lähtien 50 000 – 100 000 katsojaa per osakilpailu. Oli hienoa olla osa sen ensimmäisiä testipäiviä. Kiitos rahoittajille, suunnittelijoille, rakentajille, Lahti Eventsille ja muille vapaaehtoisille, jotka teitte päivästä mahdollisen. Sekä tietenkin motoristeille ja muille asiakkaille, jotka saavuitte paikalle.

 

 

 

Huoltoa ja avajaisia

Tällä kertaa kirjoitan Haltialan moottoripyöräkeskiviikon avajaisista, mutta sitä ennen vähän mp-huollosta – ja varustekaupasta.

Kovin paljon kilometrejä en valitettavasti ehdi ajokauden mittaan ajaa, hyvä jos muutama tuhat kilometriä. Aika paljon enemmän matkaa taittuu autolla, metrolla, raitiovaunulla ym. Mutta huhti-lokakuun välillä yritän käyttää prätkää niin paljon kuin mahdollista.

BMW:n K-sarjalaiseni kevätkuva on huhtikuun Kaivarin-reissulta.

Niinpä huoltoa ei tarvitse joka vuosi tehdä, kunhan katsoo ja säätää nestemäärät, jarrut, valot, renkaat ja muut tärkeät asiat itse silloin tällöin. Ilmanpainevalvonta-anturia pyörässäni ei ole, mutta autossa olen todennut sen hyödylliseksi varusteeksi. Sen sijaan K-sarjan BMW:ni on moottoripyöräksi sikäli edistyksellinen, että ajotietokoneesta näkee paitsi öljyn tai jäähdytysnesteen lämpötilan, myös öljyn oikean määrän OK-viestinä. Liikennevaloissa se tulee aika usein siis katsottua.

Tänä keväänä kilpailutin öljynvaihtohuollon Autojerry.fi:ssä, mutta yllätys yllätys, yhtään tarjousta ei tullut. Kyseinen sivusto on tehty varsinaisesti auton huoltoihin ym. ja niissä olen huomannut sen toimivaksi. Autojerryyn syötetään rekisteritunnus ja mitä palvelua halutaan, myös sijaintia ja aikataulua voi toivoa. Muutamassa päivässä tarjouksia tulee 2-3. Paitsi mp:n kanssa se ei näköjään tarjoa mitään.

Pyysin siis tarjouksen Kehä III:lta hyvin tuntemastani mp-liikkeestä. Tarjous oli kalliihko, mutta päätin hyväksyä sen, koska moottoriöljyn ja suodattimen lisäksi tällä kertaa halusin vaihtaa myös peräöljyt. Kardaanivetoisessa peräöljyt on hyvä vaihtaa 10-20 000 km välein, riippuen pyörästä ja käytöstä.

Olin sopinut että jään Kehän liikkeeseen odottamaan, koska operaation ei pitänyt kestää kuin pari tuntia. Kiertelin samalla kolmessa läheisessä varusteliikkeessä etsimässä uusia ajosaappaita, mutta niistä kohta lisää.

Kun pyörin liikkeiden tarjontaa katsomassa, niin huollon työnjohtaja tuli vetämään hihasta, että nyt tuli pieni ongelma. Kardaanin suojakumissa oli murtuma eikä osaa ollut hyllyssä. Sanoin että se pitää tietty vaihtaa. Osan saanti Ruotsista kestäisi viikon verran ja piti päättää, pyydänkö kokoamaan pyörän ja lähden rikkinäisellä osalla ajamaan. Vai jätänkö pyörän valohoitoon ja menen jollain vehkeellä kotiin.

Rikkoutunut osa eli kumihaitari näkyy BMW:n kardaanin loppupäässä oikealla.

Päädyin jälkimmäiseen ratkaisuun. Ystävällinen henkilökunnan jäsen heitti minut vielä reilun kilometrin päähän Aviapoliksen asemalle, kun kysyin, tietääkö kukaan, miten Vantaalta pääsee kaupunkiin ja hän oli menossa Aviapoliksen ohi.

En edes tajunnut, kuinka lähellä juna-asemaa huoltopaikka on, koska Kehärata on vasta avattu kesällä 2015. Sehän yhdistää näppärästi pääradan ja Vantaankosken radan. Jätin siis ajovarusteet huoltoliikkeeseen ja hyppäsin junaan. Kevätpäivä oli kaunis ja oli kiva katsella maisemia junan ikkunasta, kun se huristi Kivistöön 120 km/h ja siitä sitten mm. Malminkartanon ja Huopalahden kautta Helsinkiin.

Jouduin siis olemaan monta päivää ilman pyörää ja se on tuskaa näin hyvillä keleillä. Samalla oli kuitenkin aikaa tehdä loppuun ajosaapasostokset. Vanhat MP-asun saappaani olivat jo vuodelta 2009 eli hyvin ne olivat kestäneet, mutta nyt oli aika vaihtaa. Sopivien ajosaappaiden löytäminen on yksi vaikeimpia asioita varustekaupassa, jopa hankalampaa kuin hyvän kypärän löytäminen.

Olen jo parin vuoden ajan messuilla ja mp-varusteliikkeissä pyöriessäni kokeillut monen merkkisiä saappaita, mutta parhaita ei ole löytynyt. Kun vein BMW:tä huoltoon, olin jo melkein ostamassa Sweepit, mutta kauppa jäi kesken, kun jouduin jättämään pyörän ja muut varusteet huollon yhteyteen.

Lanternan lähellä Helsingissä olevasta kaupasta löysin vihdoin sopivat, Gaerne-merkkiset saappaat. En ole ennen edes kuullut ko. merkistä, mutta puolikorkeat bootsit tuntuivat heti kivoilta jalassa. Ne ovat italialaiset, tietenkin veden- ja tuulenpitävää nahkaa ja niissä on jopa heijastimet edessä ja takana.

Tällaiset Gaerne-saappaat tuli ostettua.

Olin matkoilla Tallinnassa, kun puhelin soi ja huollosta kerrottiin, että kardaanin kumihaitari olikin tullut luvattua nopeammin. En sinä iltana enää ehtinyt prätkää hakea enkä viikonloppunakaan, joten vasta maanantaina, kaksi päivää ennen arvioitua aikaa pääsin hakemaan menopelini. Kyllä oli hieno ajella uusilla öljyillä. Pitääpä seurata, laskeeko kulutus yhtään, kun moottorin sisäiset kitkat ovat nyt pienemmät.

16.5. oli Haltialan mp-iltojen avajaiset ja paikalla olikin arvioni mukaan noin 500 pyörää yhtä aikaa eli oikein hyvin.

19.30 paikkeilla oli jo väljempää, kun kello 18 maissa ei meinannut Haltialan pihaan mahtua.

Avajaisissa oli erikoisohjelmaa, muun muassa bändi soitti, oli kypäräesittelyä ja Harley-Davidsoneita ja Ducateja koeajossa. V4 Panigale olisi hieman poltellut koeajaa, mutta en nyt viitsinyt, onhan jotain Panigalea tullut aiemmin testattua.

Makkara oli hinnoiteltu 1 euron hintaiseksi, kuten myös motoristikahvi, jättikokoinen sokeririnkelimunkki irtosi 2 eurolla. Ja kylläpä se taas maistui hyvältä pitkän talven jälkeen.

Pyöriä oli laidasta laitaan, kuten aina. Täytyypä taas tehdä kesemmällä pieni laskelma käytössä olevista merkeistä.

Victory on suhteellisen harvinainen cruisailija.

Tämä taisi olla IC Planeta. Hyvin entisöity.

Möhkö-Kawasaki KZ1300:ia on aina useita, niissä on hieno rivikuutonen.

Kawasaki Z900 on Euroopan malli, KZ900 kai Amerikan. Melko samanlaiset veljekset kuitenkin ovat.

Tunnelmia avajaisista on videon muodossa YouTube-kanavallani Motoblogi.

Moottoripyöriä laskemassa

 

Moottoripyörät maatilan traktorien, kaivurin ja peräkärryjen lomassa.

 

Eilen 23.8. oli motoristikeskiviikko Haltialan maatilalla  Pohjois-Helsingissä. Viime syksynä yhden kerran jo laskeskelin, minkämerkkisillä moottoripyörillä nykyään ajetaan. 18.10.2016 tein postauksen asiasta blogiini otsikolla ”Syksy saa, ajokausi päättyy”. Laskupäivänä lokakuussa paikalla oli silloin enää 150-200 pyörää.

Nyt halusin päivittää tilannetta ja arvioida hieman aiemmin eli jo loppukesän puolella, millä kalustolla väki oikein ajaa. Tämä siksi, että elokuussa pyöriä on enemmän liikkeellä ja siksi tulos on edustavampi.

Otos on eilisillalta noin 18 ja 19 väliltä eikä se ole tilastollisesti oikeaoppinen. Aluetta ei voinut tietty mitenkään sulkea, joten paljon pyöriä ehti lähteä pois ennen laskentaa. Toisaalta paikalle tuli kaksipyöräisiä vielä senkin jälkeen, kun lopetin laskemisen.

Kyllä, tässä Harleyssä on turbo. Ja pari muutakin osaa on vaihdettu.

Yritin olla laskematta pyöriä kahteen kertaan ja käydä kaikki rivit läpi eli suuntaa-antava tilasto on tässä aakkosjärjestyksessä. Kun luet eteenpäin, voit samalla kuunnella moottoreiden murinaa samasta paikasta YouTube-kanavaltani Motoblogi. Video on kuvattu 9.8.2017.

Moottoripyörämerkkejä Helsingin Haltialassa ke 23.8.2017

• AJS 1
• Ariel 2
• Aprilia 3
• Bimota/Kawasaki 1
• BMW 44
• BSA 1
• Buell 1
• Cagiva 1
• Ducati 11
• Harley-Davidson 63
• Honda 65
• Indian 3
• Kawasaki 26
• KTM 2
• Lambretta 1
• Moto Guzzi 4
• MV Agusta 1
• MZ 1
• Suzuki 29
• Triumph 18
• Vespa 3
• Victory 5
• Yamaha 33.

Yhteensä oli 319 pyörää. Mopoja en laskenut enkä kolmipyöräisiä, mutta jälkimmäisiä ei nyt ollutkaan. Skootterit laskettiin, mm. vanha Lambretta, samoin sivuvaunulliset. Bimota oli tehty Kawasakin tekniikan päälle 1970-80-luvun cafe racer -tyyppiseksi.

Osa pyöristä oli niin rakenneltuja, että kaikki merkit oli selvästi haluttu häivyttää niistä. 3-5 pyörää en oikein tunnistanut (onnea rakentajille), mutta kyllä ne taisivat mennä Harley-Davidson-kohtaan. H-D:thän ovat suosittuja rakentelun kohteita ja niiden määrä on tilastossa muutenkin suuri eli Hurli-Durli on kakkosena. Honda kuitenkin ”voittaa” tilaston ja BMW on kolmas.

Kaikkiaan illan aikana Haltialassa kävi ehkä noin 400-450 pyörää eli ihan hyvin, mutta esimerkiksi 9.8. laskin paikalla yhtä aikaa 468 pyörää plus ne, joita en ehtinyt laskea siihen päälle eli 550-600 oli silloin kaikkiaan. Huimaa!

Tätäkin voi kommentoida!

Pannaan perään toinen video myös aiemmalta keskiviikolta 9.8.2017.

Ainoa MV Agusta oli mallia F4. Italialaista muotoilua parhaimmillaan.

Rivissä oli samanlainen BMW K1200S kuin itselläni (oma pyörä taustalla), mutta vanhempi ja hieman eri varustein.

Oma K1200S ja taustalla siis melkein samanlainen BMW.

Muskeliosastoa edusti myös Yamaha MT-01.

Kolmas video YouTube-kanavallani on vielä vilkkaammasta illasta 9.8., jolloin paikalla oli todellista ruuhkaa.

Parhaimmillaan kaksipyöräisiä on pysäköity kauemmaksikin, mutta eilen mahduttiin kaikki pihaan.

Jaguar 4,2 l E-Type on ollut täällä ennenkin.

Loppuun vielä remmiahdettu Auburn Speedster 1936.

Taas oli kiva ilta Haltialassa. Enkä edes maininnut vielä kolmen euron motoristikahvia ja munkkia, jotka aina pitää nauttia. Ensi kerralla taas.

Koeajopäivä: Aprilia, Ducati, KTM ja Yamaha

Aprilia Tuono 1100 V4 Factory.

Kevään odotetuimpia motoristitapahtumia on suuri koeajopäivä, joka tänä vuonna oli perjantaina 2.6.2017.

Viime vuonna päivä oli ensimmäistä kertaa ja silloinkin olin mukana. Bloggasin vuoden 2016 tapahtumasta mm. tämän jutun. Tänä vuonna Pasilaan oli ajettu 21 merkin 115 mallia, joten valikoimaa riitti. Käytännössä kaikki kiinnostavat merkit ja mallit olivat paikalla.

Tässä linkki YouTube-kanavalleni, josta pääsee koeajopihan fiiliksiin ja mukaan tuuliseen päivään.

Lämmintä oli hädin tuskin kahdeksan astetta ja päälle puhalsi vielä kolea luoteistuuli, joten kesä edelleen odotutti itseään. Jätin moottoripyöräni Messukeskuksen parkkihalliin ja etukäteen olin jo rekisteröitynyt koeajajaksi netissä. Pysäköinti oli motoristeille ilmainen.

Ensimmäisenä pyysin alle Aprilia Tuono 1100 V4 Factoryn. Olen vuosien mittaan ajanut ja arvioinut kymmeniä mp-merkkejä, mutta muistaakseni en yhtään Apriliaa. Jo 200 mm leveästä takarenkaasta näki, että nyt ollaan superpyörä-luokassa.

V4 hörähti käyntiin yllättävän vaimeaan tyhjäkäyntiin. 175 hevosvoiman teho tuntui hyvänä kiihtyvyytenä, ja siitähän jokainen motoristi nauttii. Koeajoaikaa oli vain 15-20 minuuttia, joten siinä ajassa ei ehtinyt edes moottoriliikennetielle asti, joten nämä tyypit ovat varsin alustavia. Kaasua vääntäessä ilmeisesti jokin läppä aukeni pakoputkessa, koska silloin ääni muuttui oikein hienoksi murinaksi.

Kurvasin Hakamäentielle kohti Etelä-Haagaa, koska viime vuoden kokemuksen perusteella nelostien alkupään ruuhkaan oli turha yrittää. Myös YIT:n iso Tripla-työmaa ja Kalasataman Redi-työmaa haittaavat nyt niin paljon liikennettä, että niihin suuntiinkaan en mennyt.

Aprilia Tuonossa on elektroniikkaa riittävästi.

Vääntöä Tuonossa on 121 Nm eli hyvin ja etujarrut ovat huippua; Brembon 2×320-milliset eli samat ABS:t kuin omassa BMW:ssäni. Takajarrut Apriliassa ovat aika pienet eli vain 220-milliset, mutta onhan se kevyt pyörä, vain noin 209 kiloa ajokunnossa.

Väritys tässä yksilössä oli kirkas oranssi-valko-musta, joka näkyy liikenteessä hyvin. Kate suojaa kohtuullisesti ja moottorin ajomoodit eli esiasetukset road, track ja race tuovat moto-GP-tyyliä menoon. Pidin myös luiston- ja keulimisenestosta ja annan erityismaininnan vakionopeudensäätimestä.

Olin positiivisesti yllättynyt koeajostani ja tässä tuomio. Aprilia on teknisesti hieno tuote ja kauniisti muotoiltu.

Aprilia Tuono 1100 V4 Factory ****

Plussaa:

• Hurja suorituskyky ja upea V4-moottori.
• Hyvät turva- ja mukavuusvarusteet: mm. ajomoodit, luiston- ja keulimisenesto, vaihtoavustin ja vakionopeudensäädin.
• Keveys ja luonteva ajoasento.
• Värikäs maalaus saatavilla, muutenkin kaunis muotoilu.

Miinusta:

• Ketjuveto. Miksi katupyörässä pitäisi olla sellainen?
• Voima tulee melko korkeilla kierroksilla.
• Vaijerikytkin.

Sitten hyppäsin KTM 1090 Adventuren penkille. KTM:n 500-kuutioista maastopyörää olen joskus ajanut, mutta ne ovat ihan oma kategoriansa. 1090 on jättikatuenduro, tosin merkki myy vieläkin hurjempia tuotteita, esimerkiksi 1290 Adventure R:ää, jossa on on huimat 160 hevosta.

KTM 1090 Adventure on loistava yleispyörä.

Tässä 1090:ssä on ”vain” 125 hevosvoimaa eli sattumalta saman verran kuin Euroopan myydyimmässä moottoripyörässä BMW R1200GS:ssä eli Gessussa. Siksi halusin verrata Kotarin V2-konetta ja sen 109 Nm:n vääntöä Bemarin 2-sylinteriseen bokseriin ja sen 125 Nm:iin. Gessua olen koeajanut jo ennen tätä blogia.

KTM:n ajoasento on täysin onnistunut, väljä ja pysty. Selkä on rennossa asennossa ja katteet suojaavat hyvin. Voimaa tulee alhaisilta kierroksilta. 1090:n tuulilasin korkeutta voi säätää, mikä on aina tärkeä juttu. Jarrut ovat tehokkaat Brembot. Moottorin ajoasetuksia ovat rain, street ja sport. Lisävarusteena on vielä offroad.

KTM:n kate ja käsisuojat auttavat viimassa.

Harvoin alle sattuu niin helppoa ajettavaa kuin KTM 1090. Kaikki varusteet ovat paikoillaan vakionopeudensäätimestä lähtien. Tällä voisi lähteä niin soratielle kuin pitkälle asvalttimatkallekin. Paino ajokunnossa on vain 230 kilon paikkeilla, joten teho-painosuhde on jopa parempi kuin kardaanivetoisessa BMW R1200GS:ssä. Vetotapa voi muodostua valintaperusteeksi, jos näistä kahdesta katuendurosta valita pitäisi, mutta kyllä tuo painokin vaikuttaa. Lisää pitäisi vertailla, jotta valinnan voisi tehdä. Arvio tuotteesta:

KTM 1090 Adventure ****

Plussaa:

• Hyvä ja väljä ajoasento.
• Huippujarrut, muutenkin varusteet, mm. vakionopeudensäädin.
• Sopivasti voimaa ja se irtoaa alhaisilla kierroksilla.
• Kunnon katteet.
• Melko kevyt pyörä.

Miinusta:

• Ketjuveto, mutta menköön kun on enduro. Mutta kadullahan tällä ajetaan!

Testaaja Tommi kuvasi itsensä BMW K1600B Baggerin peilistä.

Otin seuraavaksi koeajoon Ducati Monster 1200:n. Jo pitkään on tehnyt mieli testata tuota isompaa hirviötä tai mörköä, sehän on jo aika legendaarinen prätkä.

Ducati Monster 1200.

Monster on hienosti muotoiltu ja jos pitää nakusta, niin tässä on kaikki osat kivasti näkyvillä. Kyllä italialaiset muotoilun osavat. Äänet ovat jyhkeän möreät ja kovat tärinät tuntuvat tyhjäkäynnistä vetoon ja korkeisiin kierroksiin, siis koko kierrosalueella. Ei hyvä, sillä pitemmän päälle tärinä väsyttää ajajaa, mutta katteettomalla Monsterilla ei muutenkaan viitsisi  pitkälle ajomatkalle juuri lähteä. Visiirin saa kyllä lisävarusteena.

Mitä tulee suorituskykyyn, se yllätti myönteisesti. Monster 1200 on ihan oikea muskelipyörä, jonka suorituskyky on hurja. 135 hevosvoimaa irtoaa jo 8750 kierroksella ja 118 Nm vääntö 7250:llä. Painoa on ajokunnossa vain 209 kg, joten tuote on ilahduttavan kevyt käsitellä. Tarjolla on myös S-malli, jossa tehoa on 150 hevosta.

Monsterin pakoputkisykkyrä on mielestäni hieno.

Ajomoodit urban, touring ja sport ja luistonesto sekä ABS-Brembot ovat tässäkin vehkeessä. Monster on matalilla nopeuksilla ja kurviteillä hauska ajettava. Arvioni siitä on:

Ducati Monster 1200 ***

Plussaa:

• Huima suorituskyky.
• Erottuva muotoilu, katso esimerkiksi pakoputkia.
• Vahvat äänet.
• Hyvät jarrut ja ajamista helpottava elektroniikka.
• Keveys.

Miinusta:

• Tärinät kaikilla kierroksilla.
• Ketjuveto.

Neljäntenä ja viimeisenä ehdin koeajaa vielä Yamaha MT-09 Tracerin. Se on lievempi versio MT-10:stä, jota koeajoin aiemmin keväällä. Tracerin penkin korkeutta ja visiiriä voi säätää ja sen mitat sopivat pienemmillekin kuljettajille.

Yamaha on pannut Traceriin vähän isommat, tosin edelleen aika reikäiset katteet verrattuna. Pyörä on kevyt, märkäpaino on 210 kg ja kapea johtuen vain kolmesta sylinteristä. Verrattuna räyhäkkääseen MT-10:iin, 09 on rauhallisempi, mutta kun kolmesta ajotilasta valitsee A-asennon, niin kyllä sekin liikahtaa ripeästi. Muut moodit ovat B ja STD. Tehoa on 115 hevosvoimaa ja vääntöä 87,5 Nm.

Yamaha MT-09 Tracer.

Tracerin katteet suojaavat kohtuullisesti sadetta ja viimaa vastaan ja pidin kovasti myös ajoasennosta. Tässäkin pyörässä taitaa olla jokin läppä, joka pakoputkessa aukeaa kaasua enemmän vääntäessä ja silloin mennään. Se kuuluu siis myös äänissä.

MT-09 Tracer on hyvin siro pyörä.

Tavalliseen, sekalaiseen kaupunki- ja maantieajoon Tracer on tuote parhaasta päästä. Siihen sopisi erittäin hyvin äänetön hihnaveto, mutta japanilaiset ovat tähänkin valinneet helpon ja halvan ratkaisun eli ketjun. Se näkyy tähdissä, jotka jäävät kolmeen.

Yamaha MT-09 Tracer ***

Plussaa:

• Keveys.
• Ajotilojen säätö ja vaihdeavustin.
• Riittävän hyvä suorituskyky.
• Keskiseisontatuki ja 18 litran bensatankki.

Miinusta:

• Ketjuveto.
• Vajavaiset katteet.

Taas oli siis merkittäviä uutuuksia tai muuten kiinnostavia pyöriä testattu. 2.6. oli muuten myös Prätkällä töihin -päivä, johon tarraan on hyvä lopettaa tämä postaus.

Prätkällä töihin 2.6.2017 -tarra Yamahan kyljessä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liedon motoristikirkko 2(2)

 

Liedon vanha kirkon aukio täyttyi ääriään myöten.

Edellisessä postauksessani kerroin jo, kuinka vihdoin tänä vuonna ehdin ja pääsin mukaan Liedon legendaariseen motoristikirkkoon. Paraatia oli vastaanottamassa järjestäjien eli mm. Liedon kunnan ja seurakunnan ja Lieto MC 2000:n edustajia. Pyörät ohjattiin todella tiiviisti alkaen kirkon edestä ja jos oli aikomus lähteä aiemmin pois, niin ihan siihen ei kannattanut pysäköidä. Tästä kuulin varoituksia jo Turun Kupittaalla, mutta oma aikatauluni oli 13.5. väljä, joten ajoin melko eturiviin, ihan siihen sumppuun kirkon aidan lähelle.

Videoita matkastani on YouTube-kanavalla Motoblogi.

Paraatissa oli jonkin tiedon mukaan 1850 moottoripyörää eli ei ilmeisesti ihan 2000-3000, niin kuin joissain arvioissa. Etukäteenhän määrää on vaikea arvioida tilaisuudessa, johon ei ole ilmoittautumista. Kirkkopäivä oli yksi kevään kauneimmista ja lämpimimmistä, joten huippumäärästä jäätiin ehkä sen takia, että kerta kaikkiaan kolean kevään takia monet eivät vielä olleet edes aloittaneet ajokautta 2017.

 

Bloggari Tommi ihailemassa pyörien paljoutta kirkon aidalla.

 

Kellotapuli on vuodelta 1766.

Itse asiassa motoristikirkko on ei pelkästään kevään avaus monelle motoristille, myös ihan oikea messu eli jumalanpalvelus. En yhtään ollut aikonut mennä ehtoolliselle, mutta kun aikaa oli ja todella moni muukin asettautui jonon jatkoksi, niin menin sitten minäkin. Samalla tuli tarkistettua upea kirkko myös sisältä.

Pyhälle Pietarille omistettu kirkko on hienossa kunnossa ja viimeksi olen ollut siellä vuosia sitten serkun häissä. Keskiaikainen kirkko on rakennettu Aurajoen törmälle arviolta vuonna 1480. Sitä ennen törmällä oli tiettävästi jo puukirkko, niin kuin usein kivikirkkojen edeltäjät ovat olleet.

Kirkossa sisällä on komeat holvaukset ja mm. katosta roikkuva votiivilaiva, jonka joku merimies on todennäköisesti rakentanut toivoessaan siunausta merimatkalleen. Pyhän Pietarin kirkossa on myös merkittäviä Liedon mestarin tekemiä puuveistoksia.

 

Liedon Pyhän Pietarin keskiaikainen kirkko ja ehtoollisjono.

 

Taitavat kattoholvaukset ja votiivilaiva.

 

Näkymä Liedon vanhan kirkon mäeltä Aurajoelle. Kuvassa on myös hauska saari.

 

Tässä varaudutaan messun ylistysosaan – se tehtiin perinteisesti moottoreilla.

Messun lopulla ylistysosa tehtiin perinteiseen tyyliin käynnistämällä moottorit hetkeksi ja kaasuttamalla hieman. Noin 1,5 miljoonan kuution murina oli komeaa kuultavaa.

 

Oma K-sarjalainen jo valmiina lähtöön.

 

Ylistyksen jälkeen oli aika ripeästi panna ajovarusteet päälle, koska olin tosiaan aika jumissa melko eturivissä eikä pyöräni ohi välttämättä olisi kunnolla päässyt, kun satoja prätkiä kohta alkaisi jyristä päälle. Olisin voinut käydä kääntymässä u-käännöksen tien kautta takaisin kirkon pihalle ja jatkaa päivän viettoa Liedossa, mutta olihan tilaisuus jo hyvin nähty ja hyväksi koettu.

 

Bloggaaja Tommi onnellisena lähdössä kohti Turkua.

Oli siis aika potkaista ykkönen silmään ja kuulla BMW:n vaihdelaatikon ainutlaatuinen kolahdus, kun se siirsi rattaat oikeaan asentoon. En koskaan lakkaa ihmettelemästä tätä karkeaa ääntä verrattuna aiempiin japanilaisiin pyöriini. Mutta olen jo parin Bemarin kanssa siihen niin tottunut, etten kauheasti enää ihmettele. Se ei ole vika, vaan ominaisuus, sanoisin.

Lieto jäi taakse ja kiihdytin kymppitielle kohti Turkua. Olin päättänyt jo etukäteen, että kiertelen hieman sielläkin, kun nyt oli aikaa. Aika hiljaiselta näytti, kuten aina, mutta kävin sentään tuomiokirkolla ottamassa edustuskuvat blogiin, ajoin Aurajoen yli tois’ pual’ jokke ja ihmettelin keskustan muuttuneita liikennejärjestelyitä.

 

Kaunis saksalaiseni vm. 2007 ja Turun tuomiokirkko, joka on Suomen kansallispyhäkkö 1200-1300-luvun taitteesta. Kirkkoa on myöhemmin muokattu ja laajennettu moneen otteeseen. Basilika on omistettu Neitsyt Marialle ja Pyhälle Henrikille.

 

Turun tuomiokirkon edustalla seisoo Walter Runebergin patsas Pietari Brahe. ”Olin maahan ja maa minuun hyvin tyytyväinen”, lausui aikoinaan Per Brahe.

Olin pohtinut, käynkö vielä kääntymässä linnassa asti, mutta tällä kertaa en viitsinyt. Turku nimittäin suruliputti juuri kuolleen entisen tasavallan presidentin, Mauno Koiviston, kunniaksi. Siniristiliput hohtivat sinistä taivasta vasten ja kunnioittivat Turun suuren pojan, kaukopartiomiehen, pankinjohtajan, poliitikon ja tohtorin muistoa. Jotenkin en halunnut pärinällä rikkoa suru-uutisen varjostamaa kaunista kevätpäivää sen enempää.

Suuntasin Helsingin-moottoritielle, jonka alkupäässä ajoin hetken Tesla Model S:n perässä. Senhän Tekniikan Maailma kellotti kiihtyvät nollasta sataan kilometriin 4,7 sekunnissa. Menin siis heittämällä ohi. Kyllähän kiihtyvyyksissä on eroa moottoripyörän ja auton välillä, vaikka Model S on autoksi kyllä erittäin nopea. Ja se on vielä sähköauto.

Paluumatka kotiin sujui kokemuksia sulatellen ja tyytyväisenä siitä, että kerrankin tuli lähdettyä ja päästyä Liedon motoristikirkkoon.

Pieniä videon pätkiä matkasta on tutusti YouTube-kanavallani Motoblogi tai suoraan esimerkkinä video, jossa 2. letka motoristeja saapuu Liedon kirkolle.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Liedon motoristikirkko 1(2)

 

Kokoontumisruuhkaa Turun Kupittaalla.

 

Jos jokin moottoripyörätapahtuma on legendaarinen, niin se on motoristikirkko. Niitä järjestetään monella paikkakunnalla Suomessa, mutta Lieto on se alkuperäinen, joka järjestettiin lauantaina 13.5.2017 jo 37. kerran.

Heti perään totean, että itse en ole koskaan ehtinyt, muistanut, päässyt tms. tilaisuuteen aiemmin. Syitä on monia, mutta yleensä kesäkuun alussa tai toukokuun lopussa mietin, milloin se motoristikirkko taas olikaan eli silloin se on jo mennyt ohi. Sattumalta monella sukulaisellani on syntymäpäivä tapahtuman aikaan äitienpäivämenoista puhumattakaan. Sekin on haitannut lähtemistä. Mutta tänä vuonna terästäydyin ja merkitsin jo hyvissä ajoin kalenteriin oikean päivämäärän.

Hyytävän kolean huhtikuun ja toukokuun alun jälkeen kirkkopäivä koitti onneksi aurinkoisena eli fiilis oli melkein paras mahdollinen. Lämpöä oli mennessä vain 8-12 astetta ja moottoritien viimassa totesin, että vieläkin lämpöisemmin olisin voinut pukeutua. Sentään lämpökahvoja ei tarvinnut käyttää.

 

Piikkiössä oli tankattava, taustalla näkyy pyöriä, joilla oli luultavasti sama osoite.

 

Matka Itä-Helsingistä Turun Kupittaalle sujui hyvin alle kahdessa tunnissa. Kupittaan kyllä tiesin, mutta ihan tarkkaan en kokoontumispaikkaa, Blombergin aukiota. Yksissä liikennevaloissa ajoin Pan-European-kuskin rinnalle ja kysyin, onko hän menossa motoristikirkkoon ja missä kokoontuminen on. Oli ja ajettiin peräkkäin Veritas-stadionin viereen. Ykköstien jossain kohtaa voisi ihan olla motoristikirkko-kyltti.

Paikka siis löytyi ja pyöriä tuli kello 12.30 jälkeen koko ajan lisää. Liikenteen ohjaus paikalla oli hyvää ja tiukkaan meidät pakattiinkin, jotta tuleva letka lähtisi jämäkästi liikkeelle. Musiikki soi ja odotellessa söin hieman kuumaa makkaraa lämmikkeeksi. Tuttuja en nähnyt, mutta mm. Moto Guzzi Norge 1200 -kuskin kanssa tuli verrattua kokemuksia.

 

BMW:ni löysi oman paikkansa 1. ajoletkan lopulta.

Aikaa pyörien ihailuun jäi vain tunti eli aiemminkin olisin voinut paikalle ajaa. Välillä piti ottaa kuvia blogia varten ja videota YouTubeen ym. Videoitani voi katsoa täältä ja niitä lisään vielä useita, kunhan ehdin.

 

Honda trike johti joukkoa.

Ensimmäisen ryhmän keulassa ajoi ristiä saattava Honda Gold Wing 1800 trike ja minä siis 1. letkan loppujoukossa. Kaikkiaan ryhmiä oli 3-4 ja risteyksissä mm. Turun Uudenmaankadulla ja Hämeenkadulla sekä 10-tiellä Hämeenlinnan suuntaan oli runsaasti poliiseja ja järjestäjiä ohjaamassa liikennettä.

Paraati Lietoon sujui erittäin hyvin leppoisalla nopeudella ja katselijoille vilkutellen. Myös yleisö piti näkemästään, nautti kevätsäästä ja vilkutteli takaisin.

 

Honda ST 1300 Pan-European eli Pannari.

 

Bloggaaja Tommi jo pian valmiina paraatiin.

 

Kromia ja muovia.

 

Aurinko häikäisi loistavasti – harvinaista tänä keväänä.

 

Tässä jo odotellaan kuumeisesti lähtöä.

 

Tommi on juuri saapunut Lietoon yhdessä 1. ryhmän kanssa. Hauskaa!

 

Liedon vanhan kirkon kellotapuli on vuodelta 1766.

 

Oma BMW K1200S palveli tämänkin matkan hyvin.

 

Edu Kettunen, Ninni Poijärvi ym. esiintyivät lavalla.

 

Kirkkopiha oli erittäin täynnä upean sään vallitessa.

 

Kirkon aidalta kuvattuna väkijoukosta ja prätkämäärästä sai parhaan käsityksen: meitä oli paljon, ehkä 2000-2500 pyörää.

Kirjoitan lähipäivinä vielä toisen postauksen tästä kevään suurtapahtumasta ja lisään videoita YouTube-kanavalleni.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Moottoripyörämessut 2017 2/2

 

BMW R100 Scrambler on kauniisti entisöity, kuutioita on siis 1000.

Muutama päivä sitten kirjoitin ensimmäisen raportin tämän vuoden MP17-messuilta ja tässä on nyt lupaamani jälkimmäinen.

Helsingin moottoripyörämessut vetivät Messukeskukseen taas huimat määrät yleisöä eli noin 59 000 henkeä. Kyseessä ovat lajissaan Pohjois-Euroopan suurimmat messut. Hyviä syitä, miksi messuille kannattaa mennä, listasin jo tuossa 5.2.2017 julkaisussa.

 

 

Indian Scout ja sen esittelijä.

Tänä vuonna moottoripyörämessuilla puhutti varsinkin hallituksen suunnittelema uusi mp- ja venevero. Olen lähettänyt veroa vastustavan viestin myös muun muassa valtiovarainministeriöön, mutta tässä lyhyesti moottoripyöräveroa vastustavia argumentteja.

 

• keskiverto moottoripyörä on arvoltaan ehkä 2000 €, joten siihen uusi, vuotuinen 150 € vero on varsin kohtuuton
• rekisterissä oleva auto maksaa keskimäärin ehkä 20 000 € ja autoilla ajetaan yleensä koko vuosi, joten 4-5 kuukauden ajoaikana mp-vero olisi jopa yli 20-kertainen auton vuosittaiseen veroon nähden eli erittäin epäreilu
• moottoripyöriä pitäisi päin vastoin suosia liikenteessä, koska yleensä ne kuluttavat ja päästävät saasteita vähemmän ja vievät pysäköidessä vähemmän tilaa kuin autot
• mp:t vähentävät myös ruuhkia
• monille mp on työmatkaväline ja siitä on ihan tarpeeksi maksettu veroja jo hankittaessa, on vakuutus-, polttoaine- ja arvonlisäverot ym.

Argumentteja veroa vastaan on paljon, mutta jos nyt saman summan haluaisi kerätä valtiolle, niin se on erittäin helppo tehdä pienellä polttoaineveron korotuksella. Se ei tarvitse uusia järjestelmiä ja se kohdistuu suoraan kulutukseen, ei epäreilusti omistamiseen.

Olen itse sekä motoristi, autoilija, kävelijä, pyöräilijä, rullaluistelija että joukkoliikenteen käyttäjä, joten eiköhän yritetä ymmärtää toisiamme siellä liikenteessä hieman paremmin. Tämä koskee myös liikkumismuotojen verotusta.

Tätä kirjoittaessani tuli juuri tviitti, että mp- ja veneveroja ei tulekaan, mikä on järjen voitto. Moottoripyöriä ehdittiin Suomessa poistaa rekisteristä viime vuoden lopussa jo noin 97 000 asian johdosta.

 

Retro naku Honda CB1100. Eikö näitäkin kuljettajia olisi kivampi katsoa liikenteessä kuin ruosteisia autoja?

 

Ducati 1299 Panigale edusti superpyöriä ja selkeitä linjoja.

 

Kawasaki Ninja H2:ssa on mekaaninen ahdin.

 

Kawasaki Versys 1000:sta on nyt tämmöinenkin väri saatavilla.

 

BMW R1200RT edestä.

BMW:n osastolla oli tämän postauksen kansikuvan R100:n lisäksi myös mm. ylläoleva R1200RT ihan ehjänä. Samanlainen tuote oli osin purettuna Tekniikan Maailman osastolla, jossa se oli näytteillä sen jälkeen, kun sillä oli ajettu 40 000 kilometrin käyttötesti. Juttelin toimittaja Anssin kanssa ja samanlaisia havaintoja kuin TM:n testissä olen itsekin RT:stä tehnyt.

Kun pari vuotta sitten koeajoin sitä, niin vilkkunuppi hajosi käteen. Pyörää palauttaessani ilmoitin siitä pyöräliikkeelle ja sama materiaalien heikkous on siis jatkunut. Outoa tuon hintaluokan laitteelle, vaikka muuten RT on maailman parhaita touring-pyöriä.

 

Moto Guzzi Eldorado 1400.

 

Moto Guzzi MGX-21 Flying Fortress 1400 on ”bagger”. Tämän voisi koejaa jossain välissä.

Seuraavaksi odotankin jo, että pääsen käynnistämään keväällä oman pyöräni ja kirjoittamaan ensimmäisistä kilometreistä – tai ilometreistä. Puolentoista kuukauden sisällä sen pitäisi tapahtua. Päivitän jossain vaiheessa taas jotain uutta tai vanhaa myös YouTube-kanavalleni Moto Blogi, pysy kuulolla!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Moottoripyörämessut 2017 1/2

 

Suzuki GSX1000R ja mimmit.

Kevät on jo niin pitkällä, että MP17- eli Helsingin moottoripyörämessut olivat tänä viikonloppuna Pasilan Messukeskuksessa. Kyseessähän ovat Pohjois-Euroopan suurimmat alan messut, jotka viime vuonnakin vetivät 60 000 kävijää viikonlopun aikana.

Jos ei ole koskaan ko. messuilla käynyt, niin on monia syitä, miksi kannattaa mennä:

• näkee ja voi koeistua uusia pyöriä, jopa uutuuksia
• tapaa samanhenkisiä motoristeja
• voi ihailla taidolla rakennettuja retro- ja vintagepyöriä
• pystyy koeajamaan pyöriä sisätiloissa asvaltilla
• saa ostettua uusia tai käytettyjä ajovarusteita
• kykenee miettimään mp-matkakohteita maailmalla
• saa vakuutuksista hyviä tarjouksia
• tuurilla voi voittaa jossain arvonnassa
• kuulee kivoista kokoontumispaikoista kesäksi
• löytää pyöräänsä monenlaisia tarvikeosia
• kuulee livemusiikkia
• pääsee seuraamaan Miss MP:n valintaa
• huomaa kuinka lähellä kevät jo on.

Edellisestä listasta melkein kaikkea on tullut kokeiltua, mutta koeajoihin en tänäkään vuonna viitsinyt lähteä. Teen koeajot mieluummin ulkona liikenteen seassa, jossa pyörästä saa paremman käsityksen. Keväällä tulee taas mm. iso koeajopäivä 2.6., johon yritän ehtiä mukaan.

Sinänsä on hauska keksintö, että Messukeskus tarjoaa 500 metriä pitkän oikean asvalttiradan koeajajille nyt toista vuotta peräkkäin. Toki minäkin kävin katselemassa muiden koeajoja, mutta en viitsinyt jäädä itse kokeilemaan.

Messukeskukselle muuten on annettava miinus maailman typerimmästä tv-mainoksesta, jossa ärsyttävä piipitys säesti MP17-mainosta. Mainostoimistona en käyttäisi sitä minkäänlaisena referenssinä.

 

Indian Scout on valmistajan siisteimpiä luomuksia.

Olen muuten aloittanut oman YouTube-kanavan tekemisen eli sitä voi seurata osoitteessa https://www.youtube.com/channel/UCRQedbQjrtB6_6Fk6KM246A. Siellä on mm. pieni filmin pätkä alla olevasta Kawasakista.

 

Kawasaki Z1000SX oli kahden värisenä esillä.

 

Klassinen Tuutti eli Honda CB750 1970-luvulta.

Retropyöriä en saanut tänä vuonna juuri kuvattua, kun kännykän kamera alkoi temppuilla enkä saanut loppuiltapäivästä sitä enää toimimaan. Siksi myös videoita on aika vähän YouTubessani, kun mukanani messuilla ei painosyistä ollut parempaa kameraa.

 

Lopuksi hauska sheriffi-mallin Harley-Davidson.

Kirjoitan lähiaikoina vielä toisen postauksen MP17-näyttelystä, koska nähtävää siellä oli taas tosi paljon.