Forssan 37. Pick-Nick 4.8.

Tänä vuonna Forssan Harrasteajoneuvo-Pick-Nick tai piknik oli jo 37. kerran, ja se pidettiin 4.8.2019. Motoblogin Tommi on ollut siellä ensimmäisen kerran jo 1980-luvulla, jolloin tosin bloggaamisesta tai internetistä ei tiedetty vielä mitään.

Kolmen aiemman vuoden piknikistä olen kirjoittanut nämä tarinat:

Forssan picknick 2018

Forssan Pick-nick 2017

Forssan Picknick 2016

Konsepti on selvä eli kyseessä on Pilvenmäen raviradalla pidettävä, yksipäiväinen ja maksuton tapahtuma. Pysäköinti on autoille 10 euroa ja moottoripyörille 5 euroa. Lisää tietoa on tapahtuman verkkosivuilla. Piknikin järjestää SMCF eli Street Machine Club Forssa ry.

YouTubessa on pätkä videotani, josta voi vähän aistia piknikin tunnelmia.

Väenpaljous oli ennennäkemätön. Etualalla Austin Healey Mark III.

Tapahtuma vetää ympäri Suomea ja ulkomaita myöten loppukesän Forssaan noin 2500 harrasteajoneuvoa ja yleisön käyttöajoneuvot päälle. Tänä vuonna ruuhka oli ennenkokematon. Tarkkaa osallistujien määrää en ole kuullut raportoidun, mutta varmaan yli 30 000 ihmisen päästiin.

Sisääntuloni aamupäivän kello 11 maissa oli taas kerran liian myöhään, koska silloin ruuhka oli pahimmillaan. Moottoripyörällä onneksi oli helppo ohittaa seisovat autojonot. Päivän mittaan ennätysyleisön harrasteautot tukkivat jo melkein raviradan hiekkauran, ja rinnakkaispysäköintiä siinä en ole ennen nähnytkään. Eli autoja oli oikeastaan kolmessa jonossa, mutta hyvin siinä vielä mahtui kulkemaan. Mutta pakkohan vehkeet johonkin oli pysäköidä ja minusta liikenteenohjaus, rahastus ym. toimet sujuivat järjestäjiltä jälleen hienosti.

Yleisön pysäköinti oli radan ulkopuolella, johon sekä tavalliset autot että suurin osa moottoripyöristä oli parkkeerattu. Eurooppalaisille harrasteautoille oli oma lohkonsa, mikä selkeytti niiden tarkastelua. Sieltä oli hyvä bongata muun muassa sellaisia menopelejä, joita itsellä tai omassa perheessä on aikoinaan ollut.

Oman pyöräni sain kivasti parkkiin radan keskelle, jossa ruohoalustalla oli paljon muitakin prätkiä. Koska nurmikko on hyvin pehmeä, niin sain järjestäjiltä huomaavaisesti sivujalan alle palikan, jolla pyörä pysyi pystyssä.

Euroautojen alueella, rinteessä oli Austin Healey.

Grillien käyttö ym. avotulen teko on ollut viime vuodet kiellettyä, niin nytkin. Jos tällaisessa tapahtumassa tuli pääsisi irti, se olisi ihan katastrofi ahtaalla radalla sekä yleisön että kulkuneuvojen osalta. Yksi pakettiauto rataa kiertäessään savusi tai höyrysi kyllä näyttävästi, mutta ehkä se oli vain kiehuvaa jäähdytinnestettä eikä palokuntaa tarvittu.

Eli varsinaiset piknik-eväät olivat syötävien lisäksi oluita, siidereitä ym. ja kuljettajilla lähinnä limonadeja. Myös Pilvenmäen omat ravintolat ja monet kojut möivät virvokkeita. Oma lounaani koostui tällä kertaa kanawokista ja Jaffasta.

Mitään huippuhellettä ei tänä vuonna ollut, eli lämpö oli sopivasti 20 C tai vähän yli. Pieni ripaus vettä tuli päivän mittaan, mutta ilma on jotenkin kummasti aina suosinut Forssan piknikiä.

Dodge Challenger 440 on muskeliautokauden huipentuma-ajalta, 1960-70-lukujen taitteesta.

Leppoisa kesäpäivä Hämeessä alkoi kääntyä lopuilleen. Oli aika päräyttää oma kulkine käyntiin, mutta ensin katsastettiin vielä rompetori ja tietenkin moottoripyörärivistöt. Siellä oli mm. oheinen Moto Guzzi, johon oli tehty omia katteita. En kehdannut koputtaa niitä, mutta kyllä ne kai peltiä olivat, eivät muovia! Huima peli.

Moto Guzzi oli tehty futuristiseksi ”kilpapyöräksi”.

Lopuksi vielä Chevrolet Chevy Bel Air noin vuodelta 1955, joka viimeistelyltään ja väritykseltään edustaa komeasti sitä, mistä piknikissä on kysymys: autokulttuurista, menneen maailman nostalgiasta ja kovasta työstä, jolla saadaan näyttävää jälkeä.

Chevrolet Bel Air station wagon 1955.

Seuraavaksi on tulossa jotain ihan uutta. Elokuun 19.-20. päivä Iitin uudella Kymiringillä on MotoGP-testiajot ja olen siellä vapaaehtoistyössä. Raportoin niistä seuraavassa postauksessa.

 

 

 

Forssan Pick-nick 2017

 

Ford Model A vuodelta 1929.

 

Sunnuntaina 6.8.2017 Forssassa oli järjestyksessään jo 35. Harrasteajoneuvo-picknick. Sen konsepti on ollut aika lailla ennallaan jo 1980-luvulta lähtien. Itse olin siellä ensi kertaa 80-luvulla parina vuonna, kunnes oli pitkä tauko. Nyt olen ollut Forssan tapahtumassa taas noin kymmenen kertaa peräkkäin. Linkki YouTube-kanavalleni on tässä, siellä on lyhyt video vuoden 2017 tapahtumasta.

Elokuun ensimmäisen sunnuntain paikkeilla forssalaiset järjestävät harrasteautoille ja -moottoripyörille yksipäiväisen tapahtuman, joka on jo pitkään ollut alallaan tiettävästi Pohjoismaiden suurin. Viime vuoden tapahtumasta kirjoitin myös tässä blogissani.

Olin koko viikon katsonut huolestuneena säätiedotuksia, jotka lupailivat sadetta, ukkosta tai ainakin hyvin vaihtelevaa säätä Etelä-Suomeen. En muista, että aiemmin koskaan piknikissä olisi satanut. Pikemminkin päin vastoin eli hellettä ja paahdetta on riittänyt suojaisalla Pilvenmäen raviradalla, jossa tilaisuus pidetään.

No tänä vuonna sitten satoi. Olin moottoripyörällä liikkeellä, kuten yleensä ja tietty vedenkestävät kuituvarusteet päällä. Espoon-Kirkkonummen tienoilla taivas repesi oikein kunnolla. Kuituvarusteet kyllä kestävät vettä, mutta kaatosateessa niistä tai katteistakaan ei ole apua, kun vesi valuu hihoja pitkin sisälle hanskoihin. Oman muoviluotini kate ei loppujen lopuksi ole kovin iso, joten mieluummin sitä ajaisi aina aurinkoisella poutasäällä.

Mutta sade kuuluu Suomen kesään ja mukanani oli kahdet vaihtohanskat, joten ei se mitään. Forssaan pääsin vasta noin 1 h 40 minuutin ajon jälkeen, kun 1-tiellä oli edelleen tietöitä. Pisin hidastus oli kuitenkin 2-tien oudosti tien levennysprojektin takia suljettu toinen kaista noin sadan metrin matkalla ja sen päissä olevat liikennevalot. Niissä jouduttiin seisomaan paikallaan mennessä noin 10 minuuttia, palatessa peräti 15-20 minuuttia. Ja kun oli sunnuntai, niin mitään töitähän siellä ei tietenkään tehty…

 

Helmenvalkea-sininen Cadillac on 1950-luvun lopulta.

Poutaakin oli osan matkasta, mutta kyllä tänä vuonna perillä kastui oikein kunnolla, ellei ollut sadevarusteita, -takkia tai -varjoa mukana. Itse ostin paikan päältä pään suojaksi lippalakin, kun en viitsinyt varjoa kantaa. Välillä kyllä aurinkokin paistoi.

Vaihteleva keli aiheutti, että harrasteautoja oli vähemmän kuin yleensä, raviradan keskialueen nurmikolla oli tilaa vaikka kuinka ja mm. moottoripyörien parkkipaikalla oli hiljaista. Itse en tänä vuonna ajanut kulkuriani keskialueen nurmikolle, vaan mp-parkin asvaltille. Märkä ruohikko on nimittäin aika liukasta takapyörän alla, niin halusin varmistaa sujuvan pois pääsyn alueelta. Ja nurmialueelle johtavat polut olivat liejuisia.

Kauniita jenkkejä, japseja ja eurooppalaisia oli taas paljon, muttei 3000:tta, kuten joskus. Yleisöä kyllä oli tuhansia ja palvelut ja järjestelyt toimivat hyvin.

 

HD Panhead oli laitettu hienoksi, huomion kiinnitti ensiövedon hihna, jonka suojaksi oli muotoiltu ketju. Alun perin pyörä lienee 50-luvun lopulta.

 

Dodge Charger on tyylikkäimpiä muskeliautoja 1960-70-luvun taitteesta.

 

Buick on aitoa 1950-lukua.

 

Mercedes-Benz SL560 on kai Amerikan-malli, koska tietääkseni Euroopassa oli vain enintään 5 litran V8-moottori tarjolla eli SL500.

 

Plymouth Barracuda noin vuosimalli 1966 muistuttaa takaa ja sivulta aiempaa harrasteautoani, ”Euroopan Barracudaa” eli Sunbeam Alpine GT:tä. Oma Alpineni Fastback oli vm. 1971. Nuo roiskeläpätkin olivat samat, tosin Sunbeamin moottori oli 1,75 litran rivinelonen.

 

Desoto Firedome, takana Plymouth Fury.

 

MB SL350 Coupe on väliltä 1971-81.

 

Bloggari Tommi ja reipas ratsuni BMW K1200S. Huomaa uusi lippalakki sateen suojaksi.

Forssan tapahtumassa sade hieman hankaloitti kuvaamista, joten panin vain yhden lyhyen videon YouTubeen, se on täällä Motoblogi-kanavallani.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Malmin pre-cruising ja Kauppatori

 

Camaro oli ihan Suomi100-väreissä. Taustalla Malmin lentoasemarakennus 1930-luvulta.

7.7.2017 oli taas kesäkuukauden ensimmäinen perjantai ja Cruising Night. Tällä kertaa suuntasin prätkäni Helsinki-Malmin lentoasemalle, jossa pre-cruising kokoontuu.

Autoja oli niin paljon, että ne ohjattiin lentokenttäalueen aidan sisäpuolelle, jolloin tavallinen parkkipaikka jäi normaaleille autoille ja moottoripyörille. Järjestely on keskikesällä hyvä, kun melkein kaikki ovat saaneet talven aikana rassatut harrasteautonsa vihdoin liikkeelle.

Samalla tuli kunnioitettua lentopaikan hienoa miljöötä, joka on ollut muuttumaton 1930-luvulta lähtien. Muutamat helsinkiläiset poliitikot jatkuvasti haluaisivat tuhota kentän ja muuttaa sen asunnoiksi, vaikka suurin osa asukkaista vastustaa kyseistä suunnitelmaa. Sitä paitsi kaupunki tai Finavia eivät ole kyenneet esittämään mitään vaihtoehtoista kenttää Malmin korvaajaksi.

Tuttuun tapaan kirjoitin kaikkiin kuviin lyhyen selostuksen caption-kohtaan, pienissä kuvissa se tulee esiin, kun klikkaa kuvaa. Videoita tilaisuudesta on YouTube-kanavallani.

Olin vaihtanut uuden akun omaan BMW:heni, pessyt ja vahannut sen, niin oli tyylikästä lähteä ajelemaan lämpimään kesäiltaan. Taustalla Malmin päärakennus.

Ford Thunderbirdin takaluukussa on mittaa. Vararengas on hyvin käsillä.

Cadillac Coupe de Ville.

Huomaa Cadillacin tassupakoputkenpäät.

Ford Mustang Mach I.

Myös Mach I, mutta se ei varmaan haittaa ketään.

Dodge Challengerin maalaus ja sisustus sointuvat oikein hyvin.

Impalan sivunäkymää.

Imperial on tosi harvinainen.

Jaguar 4,2 XJC:n linjoja korostaa, kun ottaa kuvan laajakulmalla. Coupe se on!

Maserati V8 ei ole ihan tavallinen Suomessa.

BMW 1600 GT vuodelta 1968.

MB 380 SL avo.

Kauppatorilla oli myös Mercedes-Benz SL 450.

Rolls-Royce ja ratti väärällä puolella.

Rollsin kuuluisa keulakoriste.

 

Vielä yksi Cadillac, tässä Sedan de Ville.

 

Paljon huomiota sai tämä poliisiauto. Tällainen minulla oli lapsena leluna, siinä oli patterilla toimiva valo katolla, mutta tässä kattovalo oli kokonainen ämpäri!

 

Lopuksi AMC Javelin, jollainen oli joskus koulukaverin perheessä. Harvinaisuus nykyään.

 

 

 

Malmin cruising 2.9.

Ford Thunderbird, Chevy Camaro ja vilinää Malmilla perjantai-iltana.

 

Kesäisin kuukauden ensimmäinen perjantai on Helsingissä aina cruising-päivä, jolloin harrasteajoneuvoilijat lähtevät liikkeelle. Aiempia postauksiani aiheesta: Helsinki cruising 1.7.2016 ja Helsingin cruising-ilta 3.6.2016 ja Stadin cruising 6.5.

Väki kokoontuu Kauppatorille ja siellähän minäkin olen monena vuonna pyörinyt, mutta pre-cruising on jo ennen sitä Helsinki-Malmin lentoasemalla. Tällä kertaa menin kello 17.30 maissa Malmille enkä ajanut ollenkaan Kauppatorille. Ja se kannatti.

Ilma suosi, 20 C on hyvä lukema syyskuun alkuun ja ehkä myös yhä jatkuva epävarmuus ja huoli Malmin hienon, historiallisen lentoaseman tulevaisuudesta veti sadoittain ihmisiä ja harrasteautoja Malmille.

Takana vanha DC3, joka käynnistettiin illan aikana ja kone nousi myös ilmaan! Oli hieno kuulla sen potkurien pörinä. Sama kone oli viime kesänä Vantaan Kivistössä asuntomessuilla.

 

Tottakai olen jo netissä kannattanut Lex Malmia eli lakialoitetta Malmin lentoaseman ja -kentän suojelemiseksi nykykäytössään eli ilmailun piirissä. Aktiiviset nimienkerääjät kiersivät eilenkin yleisön joukossa kysymässä allekirjoituksia. Minultakin asiaa kysyttiin parissa tunnissa neljä kertaa.

Pyöreä funkisasema sisältää mm. kahvilan.

 

Kuka tahansa suomalainen voi vielä kannattaa Lex Malmia netissä pankkitunnuksin, linkki on tässä: Lex Malmin kansalaisaloite. Kannattajia on nyt jo 31 000 ja määrä kasvaa koko ajan. Tässä hieman taustaa asiasta.

Muutama helsinkiläinen poliitikko haluaa siis rakentaa Malmin lentokentän asunnoiksi, vaikka se on historiallisesti merkittävä kenttä, siellä toimii satoja eli alojen harrastajia, kyseessä on Pohjois-Helsingin viimeisiä avoimia kenttiä, joita ei ole tukittu kerrostaloilla, kenttä on tärkeä virkistysalue, Rajavartiolaitos toimii siellä  ja ennen kaikkea lentokentän pohja on savea, johon pitäisi rakentamista varten upottaa kymmeniä metrejä paaluja.

Rakentaminen olisi siis erittäin kallista ja hankalaa. Rakennusmaata on runsaasti esimerkiksi Helsingin Itäsalmessa tai Santahaminassa ja radanvarsilla Espoossa ja Vantaalla. Olen kirjoittanut tästä myös mm. Helsingin Sanomiin.

Mutta takaisin autoihin.

Ford taitaa olla 1920-luvulta.

Chevy De Luxe.

Hyviä kuvakulmia.

Harvinainen Dodge Phoenix.

Ford Fairlane Skyliner

Plymouth Barracuda sisältä.

Ford Mustang.

DeSoto Firedomen perät. Taustalla aseman päärakennus.

Tämä Ford ei ruostu, koska se on pääosin puuta!

Plymouth Satellite 383 ja Dodge Charger.

Corvetten kajuutta. Nättiä sinistä.

Cadillac Fleetwood sopii hyvin kuvaan Malmin lentoaseman kanssa.

Suihkulähde.

Eurooppaa ja moottoripyöriä oli myös mukana, vaikka tämä postaus sisältää pääosin jenkkiautoja.

Aika täydellinen Mersu SL280 Pagoda.

Ford Thunderbird ja perjantai-illan vilinää.

Lopuksi vielä 60-luvun Mini, jollainen vanhemmillani oli silloin joskus. Tosin tällaista kattoa ei silloin ollut kellään.

Aliisa, taitaisit tykätä tästä?

Voi olla, että seuraavallakin kerralla Kauppatori jää väliin, koska Malmilla on paremmin tilaa ja ehkä vieläkin enemmän autoja. Kansanliike sinne oli eilenkin niin suuri, että poliitikkojen on aika herätä ja lopettaa Malmin lentokentän tuhoamisajatukset. Kyllä ne uudet asunnot sopivat kaikkien mielestä ihan hyvin muuallekin. Lex Malmi ja muut suojeluponnistukset täytyy ottaa huomioon, kun kaupunkia suunnitellaan.

Pidetään Helsinki asuttavana jatkossakin eikä tuhota hienoa lentokenttää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kangasalan Mobiliassa

60-luvun pickup lienee Panhard tai Borgward.

Tampereen itäpuolella on Kangasalan kunta, jossa tulee varsin usein käytyä. Siellä asuu nimittäin useampikin sukulainen.

Kangasala tunnetaan hienoista harjuistaan, näkötorneistaan ja lukuisista järvistään. Siellä on myös merkittäviä museoita, joista tällä kertaa esittelen Mobilian.

Mobiliassa olen käynyt aiemmin vain kerran vuosia sitten. Olin silloin jonkin aikaa töissä Tielaitoksella ja teimme ekskursion tähän auto- ja tieliikennemuseoon. Sen näyttelyt vaihtuvat aika ajoin, joten paikalla kannattaisi käydä vähän useamminkin. Sama pätee muihinkin museoihin. Aina oppii jotain uutta.

1960-luvun Minin ralliversio.

Yleisnäyttelyn lisäksi Mobiliassa on heti alussa oma osastonsa rallin historialle. Ja se onkin suomalaisittain komeaa historiaa.

Rallia ovat viime vuosina hallinneet suvereenisti ranskalaiset, jotka pärjäävät niin asvaltilla kuin soralla. Myös tehdasmerkkien määrä on pudonnut hälyttävän alas. Vain pari merkkiä panostaa kunnolla ralliin, joten ralliurheilun arvostus ei mitenkään ole enää sama kuin aiemmin.

Lähivuosina tilanne ehkä muuttuu, kun moninkertaisen maailmanmestarin Tommi Mäkisen talli tulee taas mukaan MM-sarjaan.

Mobilian ralliosastolla oli hyvä katsaus Simo Lampisen ja Timo Mäkisen Mineistä Hannu Mikkolan Ford Escortin ja Michele Moutonin huikean Audi Quattron kautta Juha Kankkusen Toyotaan ja Ari Vatasen Peugeotiin.

Mobilia on onnistunut kokoamaan ison palan suomalaista ja kansainvälistä rallihistoriaa yhteen paikkaan. Noita autoja ja kuljettajia moni on ihaillut ja niellyt pölyä pikataipaleiden varrella. Asuin lapsena Pirkanmaalla yhden parhaista Jyväskylän suurajojen pikataipaleista varrella. Silloin ralli ajettiin osittain paljon etelämmässä kuin nykyään. Tai sehän on nykyään Neste Ralli, mutta kuitenkin.

Timo Mäkisen Ford Escort ja Michele Moutonin Audi Quattro.

Bloggari Tommi virtuaaliajossa.

Museoissa on usein mahdollisuus jotenkin itse kokeilla jotain laitetta tai osallistua johonkin, niin Mobiliassakin. Yksi ralliauto oli varustettu virtuaalilaseilla ja kuulokkeilla. Niiden kanssa pääsi ”ajamaan” 3-4 minuutin lumisen pikataipaleen. Kokemus oli hauska ja kuva pyöri sitä mukaa, kun päätä käänsi. Kartanlukijan nuotit kuuluivat korviin ja  niin sitä oli melkein kuin ralliautolla liikkeellä.

Toyota Celica ja Lancia muistetaan hyvin.

Volvo 142:n ralliversio.

Aikoinaan vanhemmilla oli oranssi Volvo 142. Samasta mallista oli värikkäästi teipattu ralliversio näytillä. Sen takana yläkuvassa on Isuzu Bellett GT. Myös ralliautot Saab 96 ja Talbot Sunbeam Lotus olivat nähtävillä.

Korsikan rallissa traagisesti kuolleelle Henri Toivoselle on omistettu oma nurkkauksensa.

Talbot Sunbeam Lotus ja Saab 96.

Dodge Adventurer oli aikansa nopein auto. Ei uskoisi pickupista.

Oldsmobilella on leveä hymy.

Mobilian päärakennuksesta pari sataa metriä sijaitsee erillinen halli, Auto Glym -klassikkojen kokoelma. Siellä autot ovat lasin takana, joten ne säilyvät siistimpinä. Niiden kuvaaminen on vaikeampaa varsinkin kännykällä, joten pahoittelen kuvien laatua. Lisäksi puhelimeeni tuli jokin ohjelmavirhe, joka aiheutti muutamiin kuviin raitoja. Kotona jouduin asentaman käyttöjärjestelmän uudelleen, jotta sain luurin taas toimimaan.

Museon vanhin auto on Ranskasta v. 1898. Siinä taisi olla 1000 kuutiota ja 1,5 hevosvoimaa.

Moottoripyöräpoliisin työkaluja oli museoitu useita, tässä BMW K1200RS.

Ehkä koko Mobilian helmi – ainakin minun mielestäni – on Urpo Lahtisen aikoinaan hankkima ja pojalleen Jepelle nyt kuuluva Mercedes-Benz 300SEL 6,3 litran V8 automaatti Waxenberger.

Mersu Waxenbergeriä tehtiin aikanaan vain viisi kappaletta, jotka kaikki ovat tuhoutuneet. Paitsi tämä museoitu suurharvinaisuus ja huhun mukaan myös Saksassa on vielä yksi alkuperäinen jäljellä.

Mercedes-Benz Waxenberger 300SEL.

Urpo Lahtinen ajeli mersullaan mm. Keimolan ja Ahveniston radoilla sekä kiihdytysajoa ja jäärataa. Aikamoinen nähtävyys tuo sedan-mersu kyllä on, iso ja painava, mutta äärimmäisen suorituskykyinen. Se oli oman aikansa nopeimpia autoja.

MB 300SEL 6,3 V8 Waxenberger.

Cadillac.

Mobilian vieressä on Keisarinharju, jossa oli vielä muutama vuosi sitten näkötorni. Se kuitenkin poltettiin ilkivaltaisesti ja nyt siellä on enää matala tasanne, josta ei juuri mitään näe. Ehkä jonain päivänä joku sponsoroisi siihen taas tornin, niin näkisi molempiin suuntiin järvet, kuten aiemmin.

Kangasalan jälkeen ajelin lyhyesti vielä vanhassa kotikunnassa Tampereella. Siellä on isot työmaat menossa, mm. rantatunneli Paasikiven-Kekkosentien vieressä ja ratikkasuunnitelmakin kai etenee.

Pyynikin näkötornilla oli joskus paljon motoristeja tiettynä iltana viikossa, mutta ne ajat ovat menneet. Olin vääränä päivänä eli sunnuntaina liikkeellä, joten lisäkseni ei ollut kuin pari pyörää, autoja sitäkin enemmän, joten munkkikahveille piti jonottaa.

Mutta niin hyviä Pyynikin munkit ovat, että pieni jonotus ei haitannut.

Pyynikin näkötorni, jossa alhaalla on munkkikahvila.

Oli tarkoitus ajella vähän pidempäänkin Tampereella, mutta tällä kertaa jätin ylimääräiset ajot väliin ja lähdin ajamaan kaatosateessa kohti Helsinkiä. Myös mennessä oli satanut koko ajan, joten ajovarusteiden kuidut olivat koetuksella.

Tankatessa ihmettelin, kun ajohanskat painoivat aika paljon. Otin ne pois ja niissä oli kummassakin noin puoli litraa vettä! Hansikkaat sinänsä pitävät vettä, mutta vesi valuukin hihoja pitkin alas ja täyttää pikku hiljaa hanskat, vaikka ne sulkisi nyöreillä miten tarkkaan. Onneksi oli kolmet hanskat mukana…

Forssan Picknick 7.8.

Elokuun alun tienoilla on ollut jo 34 kertaa yksi harrasteajoneuvojen ystävien suurimmista tilaisuuksista, Forssan piknik (tai picknick). Alun perin se oli Harrasteautopiknik, mutta kun siellä on moottoripyöriäkin ym. toimintaa, niin tilaisuus nimettiin harrasteajoneuvoille ja nyt puhutaan pelkästä piknikistä.

Kyseessä on tiettävästi Pohjoismaiden suurin yksipäiväinen alan tapahtuma. Itse olen ollut siellä noin kymmenen kertaa, tänä vuonna siis viime sunnuntaina.

Pilvenmäen ravirata täyttyi enimmäkseen jenkkiautoista.

Matkan varrella oli tietöitä sen verran, että ehdin paikalle vasta puolen päivän aikaan, jolloin oli jo täysi meno päällä. Kyseessä on todellakin piknik eli aika moni ottaa mukaansa viltin, grillin, lihat, juomat, tuolit ja pöydät ym. tilpehöörit ja nauttii siten kesäsäästä, autoista ja hyvästä seurasta.

Sää on vuosien varrella suositut tilaisuutta ja nytkin oli hyvät 23 asteen lukemat, mitä nyt ihan muutama vesipisara putoili. Pilvenmäki on siis ravirata ja laaksomainen ja aidattu sijainti varmistaa sen, että joskus on ollut liiankin kuuma, kun on ollut 30 C mittarissa. Onneksi ruoka-, juoma- ja jäätelökojuja on riittävästi ja muutenkin hyvät opasteet ja järjestelyt.

Harrikoitakin oli esillä, tässä pari kaunotarta.

Sympaattisin taisi olla 1930-luvun polkuauto, jonka näppärä peltiseppä aikoinaan itse teki. Siinä oli valot ja kaikki.

Cadillac Coupe de Ville arvioitavana. Palkinnot ovat kuitenkin sivuseikka rennossa tapahtumassa.

Chevy Corvette Stingray vm. 1965.

Mercedes-Benz SL190 oli pieni isojen jenkkien rinnalla, mutta minusta yksi kauneimmista autoista. Malli on 1960-luvun taitteesta.

Hieman chopattu malli, tunnistatko merkin ja mallin?

Yhden Ferrarin bongasin, taitaa olla 348TS.

Vette 1959 kilpamaalattuna. Tämän perässä ajoin hetken paluumatkalla.

Ford Mustang Boss 302.

Special-mallissa on erikoisen hieno takalasi. Voitko kertoa tästä lisää?

Chevy Bel Air Impala on kai vm. 1959.

DeSoto Firedome vm. ehkä 1955-56.

Tämän hienon Impalan voisi pysäköidä laituriksi ja hypätä siitä suoraan mereen!

Harvinainen BMW 630CS.

Rolls-Royce Silver Seraph vm. 1998 oli myynnissä, kuten muutama muukin peli. Tämä on varustettu BMW:n 5,4 litran V12-koneella.

Kuplia ym. kansanautojakin oli runsaasti joukossa, perinteisesti yksi rinne on täynnä eurooppalaisia ja japanilaisia harrasteautoja.

Tämän blogin kirjoittaja-kuvaaja oli matkassa prätkällä, mutta päivän ajaksi ajovaatteet kannatti riisua. Sen verran lämmin tuli kaaroja ihaillessa.

Jawa Cezeta vm. 1957-64.

Olin ilahtunut myös, kun näin ylläolevan Jawan. Isälläni oli jonkin aikaa ajossa sellainen 60-luvun alusta oleva, valkoinen yksilö. Kuutioita siinä oli 175. Siinä sitten istuin kyydissä pitkässä satulassa isosiskon kanssa. Luultavasti pelkäsin ja nautin yhtä paljon.

Tällainen lapsuuden kokemus vaikutti varmasti siihen, että myöhemmin minusta tuli motoristi ja nyttemmin aiheen blogisti. Tottakai omat mopot ja muiden moottoripyörät vaikuttivat myös, mutta tuolla vanhalla Cezetalla on ollut luultavasti suuri vaikutus asiaan.

Isä aikoinaan siirsi Jawan vakuutuksen perheen toiseen autoon ja Cezeta jäi ulkorakennukseen pölyttymään. Pienenä leikin sillä ja se tuntui tosi isolta ja painavalta. Yhdessä vaiheessa oli tarkoitus entisöidä se, mutta sekä aika että osaaminen loppuivat kesken. Ainakin akku ja kytkinlevyt siihen olisi pitänyt uusia, mutta se jäi tekemättä. Joitakin  vuosia sitten Jawa myytiin eräälle harrastajalle entisöitäväksi, lieneekö se nykyään museorekisterissä?

Cezetan muotoilu on edelleen kiehtovaa avaruusajan designia. Sen muoto on kuin torpedo, hieno puskuri edessä, bensatankin korkki ja tavarateline etulokarin päällä. Nykyään Cezetaa tehdään Tsekissä sähkömoottorilla varustettuna. Taiteilija Alvar Gullichsen on tehnyt siitä Surf Scooter -version, joka oli ainakin alkukesästä nähtävillä Bonk-näyttelyssä Helsingin kaupungintalolla, kuva alla.

Alvar Gullichsenin Bonk-Jawa.

Kaveri Tuomo oli vaihtanut japanilaisen custominsa BMW R1150RT:hen, hieno matkapeli.

Saab Sonett n. vm. 1972 1,7 l V4. Taustalla BMW Isetta.

Kummisedällä oli joskus tällainen tähtiperä-Cortina.

Hienoimpia saksalaisia urheiluautoja oli MB SEC500 V8.

Naiskuljettajalla oli upea Volvo P1800 Pyhimys farmari.

Plymouth Barracuda taitaa olla vm. 1966. Komea takalasi.

Mustang sopii teille sinisenäkin.

Bloggaaja Tommi sonnustautui ajovehkeisiin ja hurautti takaisin kotiin. Olipa taas ollut onnistunut tapahtuma Forssassa!

Helsinki cruising 1.7.2016

Helsingin Kauppatorin cruising night.

Perjantai oli taas kuukauden ensimmäinen eli harrasteautoilijat suuntasivat Kauppatorille nauttimaan heinäkuun illasta ja komeista kulkuneuvoista.

Pääosassa ovat 1950-70-lukujen jenkkiautot, joista monet olivat jo käyneet kääntymässä Malmin lentoasemalla. Niiden lisäksi paikalla on aina sekä vanhempia autoja että uudempia ja muutenkin kaikenlaista kalustoa myös Euroopasta ja Japanista.

Olenko muuten kertonut, että en kannata Malmin lentoaseman muuttamista asunnoiksi? Se sopii parhaiten nykyiseen tarkoitukseensa pienlentokentäksi, jota käyttävät myös Rajavartiosto ja monien alojen harrastajat. Ei rakenneta kaikkia Helsingin aukioita täyteen, tilaa on muuallakin. Malmi on nimetty Europa Nostra -järjestön toimesta Euroopan seitsemän uhanalaisimman kulttuurikohteen joukkoon. http://www.europanostra.org/news/782/

Borgward Isabella coupe.

Ylläoleva Borgward kilpaili aikoinaan VW Karmann Ghian kanssa hienoimpien eurooppalaisten coupeiden joukossa. Se on kovin harvinainen nykyään.

Ford Mustangin kyydissä näyttää olevan Nuuskamuikkunen?

Corvetteja oli aika paljon niitäkin.

Ajonestolaite à la Trabant.

Saksalaiskaunottareni pysäköin vakiopaikalle, josta sillä on hyvä merinäköala.

Mustangiin sopii myös kultainen väri.

Aina ja ikuisesti Ford Mustang on yleisimpiä harrasteautoja, mutta ainakaan minua se ei haittaa.

Uutta ja vanhempaa Mustangia oli vierekkäin.

Chevy Bel Air menee 50-luvun puolelle.

Chevy Corvette LS6.

Ford Thunderbird convertible on ikisuosikkejani.

Essex Super Sixissä on käytännöllinen anopinistuin.

Lisää Mustangeja.

Buick Skylark on hyvässä kunnossa.

Lopuksi tosi harvinaisuus, DeSoto Adventurer.

Taas oli nähty hengästyttävä määrä kulkupelejä. Yllämainittujen lisäksi oli nostalgista nähdä 1960-70-luvun eurooppalaisia käyttöautojakin. VW Kupla, Mini, Opel Kadett B, Ford Anglia ja muitakin.

Seuraa jatkossakin Motoblogia!

Helsingin cruising-ilta 3.6.2016

Chevy Chevelle SS.

 

Perjantai-illan huumaa

Aina kesäkuukauden ensimmäisenä perjantaina Helsingin kaduilla on tavallista enemmän harrasteajoneuvoja liikkeellä.

Kesäkuun cruising-ilta oli tavallistakin juhlallisempi, koska monilla koulu päättyi ja ylioppilaat ja muut valmistuneet kirmasivat kesälaitumille. Moni päätyi ihailemaan vanhoja jenkkejä ja muita harvinaisuuksia Kauppatorille.

Ajoin paikalle iltaseitsemän pintaan ja se on melkeinpä paras aika. Tori tulee vähän ahtaaksi myöhemmin illalla, vaikka alkupään tulijoilta pikku hiljaa aina vapautuukin paikkoja. Moottoripyörälle paikka löytyy aina ja ne pysäköidään yleensä Suomenlinnan-laiturin viereisten kivitolppien väliin, niin ne eivät vie tilaa autoilta.

Ford Mustang v. 1965-70 on aika yleinen harrasteauto.

Chevyn keulakoristeita kutsutaan dagmareiksi. Takana taas yksi Mustang.

Chevyt ja Fordit ovat runsaslukuisia, mutta paljon on muutakin nähtävää. 1950-70-lukujen amerikkalaiset Chevroletit ja Fordit sekä Chryslerit ovat Kauppatorilla yleisiä, mutta aina on myös muita, jo lopetettujakin merkkejä sekä eurooppalaisia ja japanilaisia merkkejä.

 

 

Moottoripyöriä torilla on jonkin verran, mutta niistä kirjoitan blogissani muutenkin paljon, joten cruising-illoissa keskityn yleensä autoihin.

Chevy Bel Air n. v. 1955.

1959 Cadillaciä ei ikinä väsy katselemaan. Nämä siivet!

Dodge Challenger.

Dodge Charger.

Dodgen muskeliautot Charger ja Challenger 1960- ja -70-lukujen taitteesta ovat vieläkin hurjia ilmestyksiä.

Ford Mustang Shelby Cobra.

Mustang Fastback.

Vasemmalla ylhäällä on uudempi Mustang GT500 ja oikealla 1970-luvun alun Fastback, muodot ovat kummassakin kohdallaan.

Euroopan edustajaksi valitsin Mercedes SL230:n, taitaa olla vm. 1964.

…niin ja Lotus Espritistä tulee aina mieleen James Bond. Keltainen sopii tähän.

Saunapaloauto!

Moni hieroi silmiään torilla, kun sinne lipui saunapaloauto tai paloautosauna, en tiedä kumpi. Joku oli rakentanut Kontio-Sisun alustalle saunan, jossa on tietenkin puukiuas ja siinä tuli. Kokonaisuutta voi vuokrata, linkki Vetosaunaan tässä.

Saunapaloauto

Sauna-auto sisältä, kiukaassa tuli.

Erinomainen fish & chips tuli syötyä.

Vasemmalla Messerschmitt n. vm. 1955 ja -63 sekä Maico Mobil vm. 1950-58.

Willys Jeep.

Jeepin neljä vaihdekeppiä.

Willys Jeeppejä oli peräti kolme, joista yhden omistajan kanssa vaihdoin pari sanaa. En ollut ennen nähnyt neljää vaihdekeppiä. Yksi on ykkönen, toinen on varsinainen eli vaihteet 2-3 ja kolmas loikkari eli nelonen. Neljännellä säädetään etuakselien lukkoa. Hurja härdelli.

Checy Chevelle SS.

Chevy Bel Air.

Seuraava cruising on pe 1.7.2016.

Stadin cruising 6.5.

Corvette StingRay punaisena…

…ja Corvette StingRay mustana.

 

Jo vuosikymmeniä Helsingissä on ollut harrasteajoneuvojen vapaamuotoinen katutapahtuma joka kesäkuukauden ensimmäisenä perjantaina. Ainakin siis toukokuusta syyskuulle on saatu nauttia lähinnä autojen, mutta joukossa myös moottoripyörien kauneudesta.

Viime perjantaina päräytin moottoripyörälläni Kauppatorille, jossa yleensä kello 18 jälkeen alkaa tapahtua, kun torialue on siivottu ja pesty. Itse ehdin mukaan vasta 19 jälkeen, mutta koko iltahan siinä oli aikaa.

Myös mp:tä oli mukana,  kuten tämä hieno Honda CB750C 1990-luvulta.

Cruising ei nykyään ole varsinaista kruisailua eli ympäriinsä ajelemista, vaikka perjantaina moni ottikin vauhtia Malmin lentoasemalta. Se oli kenties myös kannanotto sulku-uhan alla oleva hienon kentän puolesta. Enimmäkseen kyseessä on siis harrasteajoneuvopysäköinti, jos hieman kärjistän.

Ford Mustang 1965-70.

 

Suosituimpia jenkkiautoja Suomessa on pitkään ollut Ford Mustang ja nytkin niitä oli paikalla useita eri vuosilta.

Punainen Mustang sisältä.

Suurin osa Cruising Nightin autoista on 1950-70-luvun amerikanrautoja, mutta vanhempia ja uudempiakin jenkkejä on runsaasti. Torilla oli saksalaisia, italialaisia, englantilaisia ja japanilaisia harrasteautoja sekä -moottoripyöriä ja ihan käyttöautoja ja -moottoripyöriä.

Jensen Interceptor 1973 440 cid eli 7,2 l V8.

Vanhimmasta päästä oli 1940-luvun pickup-Chevy (?).

Moottoripyörät pysäköidään yleensä kuten tässä rantakiveykselle lähelle Suomenlinnan-lautan laituria.

Saksaa edusti hienosti 1980-luvun 500SEC 2DHT.

1959 Cadillac on kautta aikojen suosikkejani, niin myös monella muulla. Todellinen siipijenkki.

Plymouth Barracuda vm. 1966:ssa on automaailman hienoimpia takalaseja. Kaareva ja upea.

Lopuksi vielä Fiat 500L, joka veti peräkärryä, jolla oli Vespa 50. Kaikki vaaleansinisiä. Tyyliä!

Cruising-illassa soitti vakiobändi ja nykyään siellä on myös tarjolla herkullista pikaruokaa joka lähtöön. Sää suosi ja kesäkausi oli tältäkin osalta avattu.