Gentleman’s Ride 2022

Moottoripyöräily yhdistää ihmisiä ympäri maailmaa. Sunnuntai 22.5.2022 oli taas erinomainen osoitus tästä.

Osallistuin Helsingissä Distinguished Gentleman’s Ride -nimiseen ajotapahtumaan. Tämä ”hienostuneiden herrasmiesten ajo” eli DGR on maailmanlaajuinen tapahtuma, jossa kokoonnutaan miesten terveyden tukemisen merkeissä. DGR-ajo kerää varoja eturauhassyövän tutkimiseen ja miesten mielenterveyden edistämiseen. Myös naiset ja lapset ovat tervetulleita ajoon tai kadun varteen.

Tein lyhyen videon ajosta, tässä on linkki YouTubeen omalle Motoblogi-kanavalleni. Videolla on tunnelmia Kaivopuiston rannasta ja kuvia Senaatintorilta.

DGR sai alkunsa Australian Sydneystä vuonna 2012, ja se tekee yhteistyötä toisen saman aihepiirin kampanjan, Movemberin, kanssa. Movember on marraskuussa (Moustache + November) pidettävä hyväntekeväisyyskampanja, joka sekin alkoi Australiasta jo 2003. Parina vuotena olen itsekin osallistunut Movemberiin ja kasvattanut kuukaudessa ironiset viikset.

Viime keväänä olin DGR-kokoontumisessa Helsingin Kumpulassa, mutta silloin pandemiatilanne oli vielä varsin paha eikä yhteistä paraatia ollut.

Tommi Motoblogista Distinguished Gentleman’s Ridessa Helsingin Senaatintorilla.

DGR on järjestetty jo 115 maassa ja ajajia on ollut kymmenen vuoden aikana satoja tuhansia. Kaupunkeja tai paikkakuntia on ollut yhtä aikaa jopa lähes 700. Iso maailmanlaajuinen liike on sis kyseessä.

Tänä vuonna Helsingin-tilaisuuteen oli ilmoittautunut 39 pyöränomistajaa, ja sen verran meitä suunnilleen olikin paikalla. Triumph sponsoroi tapahtumaa, mutta kaiken merkkiset pyörät olivat tervetulleita. Paikalla oli ainakin japanilaisia, saksalaisia, amerikkalaisia ja italialaisia moottoripyöriä ja kalustoa Lambretta-skootterista 2-litraiseen Kawasaki Vulcan -jättiläiseen asti. 150-300-kuutioisia Vespoja oli useita.

DGR on varsinaisesti suunniteltu café racer-, bobber-, scrambler- ym. tyyppisille pyörille, koska Triumphilla on paljon sellaisia valikoimissa. Ne ovat kuitenkin vähemmistössä ainakin Suomen teillä, joten kiva että yhteisen asian vuoksi pyörävalikoimaa ei käytännössä mitenkään rajata.

Merkistä tai menopelin koosta riippumatta tunnelma oli leppoisa ja kokemuksia vaihdettiin innokkaasti, vaikka ennestään juuri kukaan ei muita tuntenutkaan. Itse tunsin näöltä 3-4 tyyppää, mutta jutellessa selvisi, että joidenkin muidenkin kanssa samoissa tilaisuuksissa on joskus oltu.

DGR2022-ajotapahtuman pyörärivistöä välipysähdyksellä Helsingin Senaatintorilla.

Suuri osa oli pukeutunut teeman mukaisesti tweed-takkiin, poplariin, kauluspaitaan, rusettiin tai solmioon taikka sitten vanhoihin nahkaisiin ajovarusteisiin. Jälkikäteen vähän harmitti, että itsellä oli vain tavallinen Sweep + MP Asu + Gaerne + Shoei-varustus päällä. Jos olen ensi vuonna mukana, niin pukeudun kyllä enemmän teeman mukaan. Varsinkin jos on näin kiva ja aurinkoinen keli kuin tänä vuonna. Tosin lämpöä oli nyt vain 12 astetta, mutta hiljaa ajaessa sekään ei olisi haitannut, vaikka olisi ollut ohuempaa ajokampetta päällä.

Itse paraati tehtiin jonossa tai parijonossa eli muodostelmassa ajaen. Lähtö oli Mad Barbersin edustalta Lönnrotinkadulta. Paikan omistaja oli myös mukana Ducati Xdiavelilla, ja hän kertoi rakentelevansa paitsi moottoripyöriä, myös autoja. Varsinkin Porsche 911 on kuulemma sydäntä lähellä.

Gentleman’s Riden Suomen-järjestäjä Juhani asettui muodostelman keulaan, itse viereen tai perään ja siitä sitten ajelimme tosi hidasta vauhtia muut perässä Hietalahdentorin, Kaivopuiston ja Kauppatorin kautta Senaatintorille. Kravatit ja rusetit vain liuhuivat tuulessa, kun joukko kruisaili 10-20 kilometriä tunnissa läpi keväisen Helsingin.

Joukko pysyi hyvin koossa, kun kaikki pitivät tosi pienet välit edellä ajavaan, mutta väkisinkin muutamat liikennevalot matkalla olivat niin lyhyitä vihreitä, että joukko katkesi 2-3 osaan. Sitten odotettiin takaa tulevia, ettei kukaan eksy. Pääasiassa saattue ajoi kuitenkin yhtenä pötkönä, mikä onnistui yllättävän hyvin. Ja sunnuntainahan liikenne on hiljaista, joten tähän ajoon se oli hyvä päivä.

Bloggaaja Tommin pyörä BMW R1200RS, taustalla pääministeri Sanna Marinin ministeriö Valtioneuvoston kanslia.

Katujen varsilla riitti kuvaajia ja vaikka vauhti oli hidas, pääasiassa isojen moottorien murina ja pärinä kyllä herätti huomiota, kun se lähestyi kaupunkilaisia. Ääni kuului katukuiluissa jo kaukaa, ja oli todella kiva huristella saattueessa läpi kaupungin.

Senaatintorilla pysähdyttiin tuomiokirkon portaiden juurelle toviksi ottamaan kuvia, jatkamaan jutteluita ja kävipä moni meiltä kysymässäkin, mistä paraatissa on kysymys.

Lopuksi ajettiin vielä muodostelmassa Unioninkatua Kruununhaan kautta Pohjoisrantaan, josta Merisatamanrantaan ja DGR:n päätepisteeseen Café Caruseliin. Siellä järjestäjä kiitti osallistujia ja totesi, että haavereita ei sattunut. Me muut annoimme aplodit ja jonkin aikaa vielä seurusteltuamme lähdimme omille teillemme.

Kesäkausi 2022 vauhdissa

Kun syksyllä viimeksi kirjoitin tätä blogia ja retkestäni Tampajan vinolle saunalle, arvelin että seuraavan kerran palaan Motoblogiin helmikuussa MP22-messujen merkeissä.

Mutta niin vain kävi, että koronapandemia peruutti tämänkin vuoden moottoripyörämessut, kuten se teki myös viime vuonna. Syksyllä toivoin myös että voisin käynnistellä bokserimoottoriani maaliskuun lopulla, mutta vasta pääsiäisenä sain pyörän tulille.

Bloggaaja Tommi eli itse herra Motoblogi tekemässä ensimmäisiä käynnistyksiä Bemarille.

Talvi ja kevät olivat ankaria, runsaslumisia ja sepeliä oli teillä tavallista pitempään. Venäjän helmikuinen hyökkäys itsenäisen Ukrainan kimppuun ei sekään kevätfiilistä parantanut, joten kevään 2022 aloitus oli yksi myöhäisimpiä sinä aikana, kun olen Helsingissä asunut.

Tänä keväänä en ole vielä ehtinyt tehdä action-kuvausta, mutta lisäsin YouTubeen viime syksyltä pätkän, jossa kuvasin taaksepäin pienet kiihdytykset 6-moottoritielle. Video on tässä: BMW R1200RS video image facing backwards on motorway.

Ennen ajoon lähtöä pääsiäisenä tein pienen tuunauksen pyörän ulkonäköön. Vanha kalanruototarra haarojen välissä bensatankin takaosassa oli jo kulunut, joten teippasin tilalle uuden, Kiinasta tilaamani merkkitarran. Kuusiosainen tarra suojelee nätisti tankkia ajotakin ja -housujen soljen aiheuttamalta hankaukselta ja on muutenkin tyylikäs.

BMW R1200RS sai uudet tankkitarrat.

Ensimmäisiä ajokohteitani keväällä oli mennä ihailemaan Vanhankaupunginkosken kuohuja Helsingin syntysijoille. Pääsiäisenä vesimassat olivatkin komeimmillaan. Uudeltamaalta vyöryvät mutaiset vedet toivat harvinaisen hienot pärskeet sekä kosken länsi- että itähaaraan.

Matala Vanhankaupunginlahti ja meri pitkälle siitä etelään on tähän aikaan vuodesta aika saastunut, kun perinteisesti vedenpuhdistamot pohjoisella Uudellamaalla ylikuormittuvat hulevesistä. Ilmassa ja vedessä on kosken alajuoksulla siis paljon ”sitä ihteään” eli kovin syvään ei putouksen lähellä kannata hengitellä, jos ei halua sairastua.

Vanhankaupunginkosken kevätkuohuja Helsingissä, tässä itähaara.

Totta kai johonkin minulle uuteen kahvilaankin piti ajella. Pääsiäisenä oli tarkoitus piipahtaa Sipoon leipomo-kahvila N’avetassa, mutta se oli silloin kiinni. Muutama päivä myöhemmin ajelin Itäväylää eli Uutta Porvoontietä Karhusaaren ja Sipoonrannan ohi Västerskogiin, ja nyt paikka oli auki.

Perheyritys on nimennyt hauskasti kahvilansa, ja se onkin entinen navetta. Yllättäen paikan piha oli niin täynnä autoja arkipäivänä, että prätkää oli melkein vaikea sovittaa joukkoon. Piha on paitsi epämääräisen muotoinen, myös aika jyrkkä ja valitettavasti sorapintainen, joten melko raskaalla katupyörällä oli vähän temppuilemista saada pyörä kääntymään siinä.

Tarjonta oli konditorialaatua, ja arvoin kahvin seuraksi joko mansikkaleivosta tai vadelma-tuorejuustoleivosta. Päädyin jälkimmäiseen, ja hyvää oli.

Olin jo lähdössä pois, kun joku asiakas istui viereiseen pöytään koiransa kanssa. Lemmikkien tuominen kahviloihin on yleensä kiellettyä, mutta täällä on oikein juliste ovella, että koirat ovat tervetulleita.

Pihalla oli navetan lisäksi useita hirsirakennuksia, joista yksi oli kai asuintalo. Eläinystävällisyys tuli ilmi siinäkin, että rinteessä ylhäällä oli iso otsikko Muistamme, ja sen alla useita asiakkaiden lemmikkien muistolaattoja.

N’avetan pihalle mahtuu hyvällä ilmalla paljonkin väkeä, siellä on kivestä tehtyjä pengerryksiä, kota ja jopa pieni näköalapaikka pöytineen.

Leipomo-kahvila N’avetan pihaa.

Yksi syy, miksi en ole tätä ennen vielä ehtinyt blogia kirjoittaa, on että on ollut pieni autokuume. Pari vuotta minulla on jo ollut tiedossa merkki, malli, moottori, vaihteisto ja varustetaso, jonka aiemman katumaasturini tilalle haluaisin, ja nyt keväällä tuli muutamaa sellaista koeajettua.

Myin entisen maasturini Xcellence-varustellun Seat Atecan, jota ajoin yli neljä vuotta ilman huolia, helsinkiläiselle autoliikkeelle. Saman VW-konsernin suunnilleen yhtä hyvin varustettu Audi Q3 löytyi lopulta tilalle liikkeestä Rovaniemeltä, josta se toimitettiin kotiin asti. Sain toimituksen Atecan luovutuspäivälle, missä oli hieman sumplimista, mutta nyt on taas uudempi peli alla.

Hyviä kilometrejä kaikille motoristeille ja sellaiseksi aikoville. Heilutetaan hanskaa, kun nähdään.

Motoblogin Tommi on taas liikenteessä.