Syksy saa, ajokausi päättyy

 

BMW K1200S Stansvikin tammikujalla Laajasalossa.

Viimeisen parin viikon aikana on tullut aika jättää hyvästit ajokaudelle 2016. Viime kirjoituksessani lupasin tehdä hieman tilastoa siitä, minkämerkkisillä pyörillä Suomessa – tai Helsingissä – nykyään ajetaan.

 

Haltialan härdelliä 5.10.

 

Helsingin Haltialassa keskiviikkona 5.10. tein laskelman, paljonko mitäkin pyöriä oli paikalla. Tulokset ovat tässä aakkosjärjestyksessä:

• BMW 15
• Ducati 6
• Harley-Davidson 29
• Honda 40
• Indian 3
• Jawa 1
• Kawasaki 17
• KTM 1
• Moto-Guzzi 4
• Suzuki 17
• Triumph 12
• Vespa 5
• Victory 1
• Yamaha 16.

Laskelma ei ole tieteellinen, koska osa paikalla käyneistä pyöristä lähti ennen kuin ehdin sen kohdalle, osa taas tuli vasta sen jälkeen, kun itse lähdin paikalta. Yritin välttää laskemasta mitään kahteen kertaan. Tällä kertaa yhtään pyörää ei ollut sellaista, jota en olisi tunnistanut. Malleja en yrittänytkään kirjata ylös, koska niitä on niin paljon.

 

Muhkea Honda F6B.

 

Kaikkiaan hieman ekstrapoloiden paikalla oli siis Haltialan ajokauden päättäjäisissä noin 150-200 pyörää. Tällä kertaa siellä ei ollut mm. yhtään Arielia, BSA:ta eikä Nortonia. Muutama muukin yleensä kalustoon kuuluva oli poissa, toisaalta pihassa oli myös yksi Can-Am, mutta en oikein laskisi sitä moottoripyöräksi. Sivuvaunulliset olen laskenut.

 

Honda CB750 Tuutti 1970-luvulta.

Mielenkiintoinen laskelma kuitenkin, täytyypä toistaa se joskus, kun pyöriä on paikalla vähän enemmän.

 

Honda 750 ja hieno sivuvaunu.

 

Tätä Harrikkaa oli rakenneltu vähän enemmänkin.

 

Honda Goldwingeille on vakiintunut tämä paikka, jossa ne voi pysäköidä betonikannelle.

 

Kawasaki Z1300-6 eli Möhkö ja komea pakoputkirivistö.

Haltialan illan jälkeen ajelin vielä useamman päivän. 5-8 asteen lämpötila ei estä ajamista, kun nykyään itsellä on käytössä veden- ja tuulenkestävät kuidut, lämpökahvat ja katteet. Toisaalta näissäkin lämpötiloissa nelisylinterinen rivimoottori tuottaa sen verran lämpöä, että kun pysähtyy liikennevaloihin, niin kohta sähköflekti alkaa pyöriä ja jäähdyttää. Lämpökahvoja en itse käyttänyt syksyllä kertaakaan.

Se että ajokausi päättyy syksyllä, johtuu toki pääosin säästä. Kylmä asvaltti on liukas ja pudonneiden lehtien muodostama lehtikeli on suorastaan vaarallinen.

Monella on vuodenaikahinnoittelu vakuutuksissa, joten pyörä kannattaa syksyllä panna seisontaan talveksi. Sen voi tehdä näppärästi netissä.

 

Vanhankaupunginlahdella 9.10.

Syksyllä tuli ajeltua kaupungissa ihailemassa sellaisia paikkoja, kuten Vantaanjoen laskupaikka, ylhäällä. Keväällä se on vielä hurjempi, kun lumet sulavat, mutta kaunis myös syksyn väreissä.

 

Café Kampelan munkkikahvit.

Sitten ajoin Kehä I:n toiseen päähän, Aurinkolahteen, jossa legendaarinen munkkikahvi näköalalla piti taas ostaa. Usein paikalla on montakin motoristia, mutta kyllä syksy oli saanut aikaan sen, että nyt ei juuri muita ollut.

 

Oma ratsu Kampelan edessä.

Viime viikolla oli aika ajaa käytännössä viimeiset kilometrit tällä kaudella. Kiertelin Helsingin rantoja ja saaria katsomassa, miten kaupungin rakennustyöt etenevät. Mittariin tuli yhtenäkin päivänä vielä 90 kilometriä.

 

Helsingin satama Vuosaaressa.

 

Porvarinlahden lintutornilla, johon olisi kiva reitti myös polkupyörällä.

 

Karhusaari Itäsalmessa.

Itäsalmessa tai Östersundomissa ei ole juuri tapahtunut sen jälkeen, kun se liitettiin Sipoosta Helsinkiin muutama vuosi sitten. Pyörätie on kyllä parantunut ja bussireitit, mutta uusia asukkaita ei ole vielä ehditty sinne asuttaa. Kaavoitus on kaupungissa hidasta.

 

Stansvikin kartanon puistokuja Laajasalossa.

Yksi hieno paikka, jossa tulee joskus käännyttyä, on Stansvikin kartano. Se on Kruunuvuorenrannan uuden asuinalueen vieressä. Erityisesti miellyttää komea tammikuja, joka vie kartanon rantaan. Bemari on kuin tehty kuvattavaksi siellä, eikö totta?

 

BMW sammakkoperspektiivistä.

Kruunuvuorenrantaan on juuri päätetty rakentaa silta ja raitiovaunujärjestelmä. Siihen tosin menee monta vuotta, ennen kuin ne valmistuvat, mutta kovasti siellä on jo valmistakin ja ensimmäiset uudet asukkaat muuttaneet.

 

Puotilan venesatama on kaupungin suurimpia.

Vielä 1990-luvulla pidin moottoripyörän Tampereella vakuutuksessa tasan puoli vuotta, huhtikuusta syyskuun loppuun. Silloin viimeiset päivät piti ajaa melkein yötä päivää, kun pitkä talvi oli edessä ja suuri suru ajokauden loppumisesta.

Nykyään ajoaika on pidempi, täällä Helsingissä jopa 7-8 kuukautta, kunhan nyt ei ihan lunta tule. Tänä vuonnahan ensilumi satoi tammikuun puolivälissä. Käytännössä lokakuun puolivälissä on hyvä pestä pyörä ja tehdä muut syystoimet sekä saattaa se hellästi talvilepoon.

Nyt on siis aika lopettaa kausi, kiittää noin 1200 kävijää blogissani ja toivottaa lukijat ja kommentoijat tervetulleiksi taas, kun Motoblogin vuosi on vaihtunut. Aion kirjoittaa seuraavan postaukseni MP-messujen lähestyessä tammi-helmikuun vaihteessa. Kiitos tästä kaudesta!

 

 

 

K1200S ja Brembon 320-milliset ABS-tuplalevyt edessä. Näillä pysähtyy.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Ajokauden päättäjäiset Haltialassa

 

Haltialan rivistössä oli myös oma BMW K1200S:ni.

 

Keskiviikkoisin Pohjois-Helsingissä, Haltialan tilalla on motoristien kokoontuminen. Eilen se oli viimeistä kertaa tänä kesänä eli syksy on tulossa tännekin.

Wanha Pehtoori -ravintola tarjosi ystävällisesti 200 ensimmäiselle ilmaiset makkarat. Vaikken suuri makkaran ystävä olekaan, niin pitihän sellainen käydä pokkaamassa.

Alkukesästä en juuri ehtinyt näihin keskiviikkokarkeloihin, mutta nyt loppukesällä olen ollut siellä kaksipyöräiselläni melkein joka kerta. Isoin ruuhka oli muutama viikko sitten, kun Kawasaki juhli 50 vuottaan Suomessa. Silloin pelkästään niitä oli kai 300-400 kappaletta plus muutama sata muuta pyörää. Melkein tila loppui ja ympäröivät autoparkitkin piti ottaa jo käyttöön.

Viikko sitten keskiviikkona taas oli lähes syyskuun ainoa sadepäivä Helsingissä ja meitä oli vain 15 pyörää, joten kaikki mahduttiin sisällä Pehtooriin turisemaan.

Siksi eilen oli kiva yllätys, kun pyöriä ja kuskeja saapui taas kiitettävästi nauttimaan toistensa hyvästä seurasta ja ihmettelemään toinen toistaan hienompia pelejä.

Laskin suunnilleen paikalla olleet ja tein pienen tilastonkin merkeistä, mutta siitä kirjoitan tarkemmin seuraavassa postauksessani. Eli pysy kanavalla, seuraa blogiani WordPressin tai sähköpostin kautta.

Maamoottorien jyrinää.

Olen kuullut maamoottoreista, mutten oikeastaan tiennyt, mitä ne ovat ennen eilistä. Eli 1920-40-luvuilla maalla ei ollut vielä traktoreita, joten pumppuja, sahoja, puimakoneita ja ties mitä myllyjä käytettiin maassa käyvän ison moottorin ja sen vauhtipyörän avulla. Aina oppii uutta, eikä totta!

Tällä kertaa en kuvannut Haltialassa yhtään filmin pätkää, joten niiden käyntiääni jää mielikuvituksesi varaan. Harvakäyntiset koneet olivat tosi sympaattisia, mutta varmuuden vuoksi paikan päällä oli myös paloauto. Neljä jyhkeää moottoria herättivät kuitenkin motoristien mielenkiinnon ja ihailun.

Välillä piti tietty juoda Wanhan Pehtorin perinteiset ja motoristiystävälliset munkkikahvit, yhteensä kolme euroa. Ne eivät petä koskaan.

Kawasaki Touring ja Z tai KZ1300:t.

Aamulla kun starttasin kahdeksan maissa keskustaa kohti, Bemarin ajotietokone näytti 4,5 astetta. Matkalla näin enää kolme muuta moottoripyörää, joten moni on jo pannut omansa talviteloille. Mp-parkissakaan ei siis ollut ruuhkaa.

Haltialan illassa lämpöä oli kuitenkin 11 C, joten mikään kiire talviteloille ei vielä olisi.

 

”Hieman” rakenneltu Honda Goldwing – tai sitten ei.

Aina joskus tulee eteen pyörä, josta ei vielä kahdellakaan vilkaisulla näe, mikä malli tai edes merkki on kyseessä. Ylläoleva on sellainen, mutta Hondaksi sen laskin. Saa korjata, jos olen väärässä. Eiköhän tuo ole bokserikutonen.

Motoristiblogin syksy siis saa, mutta vielä on hieman asiaa ja kuvia kirjoittaa seuraavaan blogiin, joten pysy kanavalla.