Koeajossa Indian FTR 1200 S

Kesän matkat ja riennot ovat vieneet aikaa niin paljon, että blogin kirjoitustahti on vähän venynyt. Mutta täällä ollaan taas. Tällä kertaa esittelyssä on tähän blogiin uusi merkki Indian. Lopussa piipahdetaan Haltialan motoristikeskiviikossa.

Indian-merkkisiä pyöriä olen aiemminkin ajanut, mutta blogiini en niistä ole arvioita tähän asti tehnyt. Indianien muotoilu on omaperäistä, ja aiemmin olen kiinnittänyt huomiota muun muassa Scout-malliin. Se on matala custom, jonka hinnat alkavat noin 17 000 eurosta. Pitkittäiset V2-sylinterit ja vaakasuorat kaksoispakoputket ovat tyypillistä muotoilua Indianille.

Se malli, jota aiemmin koeajoin, taisi olla 1800-kuutioinen Chieftain. Paperilla siinä on suuri vääntö, mutta jotenkin ajossa se häviää johonkin noin 360 kilon kuivapainon alle. Aina tuntui olevan väärä vaihde silmässä, eikä voimaa oikein löytynyt. Myöskään mutkiin ei uskaltanut kunnolla kallistaa, kun lautamaiset jalkatuet tuntuivat helposti raapivan asvalttia.

Odotukset eivät siis olleet korkealla, kun heinäkuisena päivänä sain alleni Indianin kauden uutuuden, FTR 1200:n. Ensinnäkin se ei ole custom, kuten luulin, vaan aika korkea malli, jonka satulasta vasta noin 180 cm pitkän ajajan jalat ylettyvät kunnolla maahan.

Ulkonäöltään Indian on onnistunut. FTR on nykyaikainen, mutta samalla jotenkin retro eli nykymuodin mukainen. Siinä oli lisävarusteena Akrapovicin tuplaputket styyrpuurin puolella ja mitkä äänet! Matala mörinä säesti menoa ja kiihdytyksissä äänet hivelivät korvia. Koeajokappale oli race replica -värityksellä ollut FTR1200S puna-valko-mustana, hinnaltaan noin 21 500 euroa, kun perusmalli FTR maksaa noin 19 000 €.

Indian FTR1200S ja kunnon Brembon jarrut.

Ennen ajoa piti vähän tutustua eletroniikkaan, sillä tässä pyörässä sitä oli lähes saksalaiseen malliin runsaasti. LCD-näyttö Bluetooth-yhteydellä, ABS-jarrut, kolme ajotilaa, luiston- ja keulimisenesto, jopa vakionopeudensäädin oli ympätty kuljettajan avuksi. Tosin vaikka painelin ja kiertelin vakionopeussäätimen nappulaa, en saanut sitä ajossa päälle, että olisin voinut kokeilla sen toimintaa käytännössä. Intuitiivisuus oli siis erilaista kuin eurooppalaisessa tai japanilaisessa pyörässä.

1200-kuutioisessa nestejäähdytteisessä V2-moottorissa on ”vain” 123 hevosvoimaa 8250 kierroksella, mutta käytännössä FTR tuntuu huomattavan pirteältä kaikilla kierroksilla. Vääntöä on kohtuulliset 120 Nm 6000 kierroksella, mutta sekin tuntui suuremmalta. Voiman tunne ihmetytti ja ihastutti koeajon joka kohdassa enkä oikeastaan kaivannut yhtään enempää voimaa. Eli siis harvinainen tunne tämän blogin koeajoissa! Märkäpaino on onnistuttu saamaan vain 231 kiloon, joka on hyvä saavutus.

Ajoasento on pysty ja kädet melko leveällä ja hieman korkealla eli ainakin itselleni juuri sellainen kuin haluankin. Amerikkalaiset ovat hakeneet kuulemma inspiraatiota Scout FTR750-kilpapyörästä, joka minulle oli ennestään tuntematon suuruus. Sillä ajetaan flat trackiä, joka on yhdenlaista speedwaytä, mutta takajarrullisilla ja jousitetuilla pyörillä.

FTR 1200 S:n jousituksen esijännitystä ja palautusta pystyy säätämään, tosin siihen tarvitaan työkalu. Bensatankki on fiksusti satulan alla, mikä osaltaan laskee muutenkin alhaista painopistettä. Ajossa FTR on tasapainoinen ja kun kaasua vääntää, tapahtuu sitä mitä pitääkin. Kuusi vaihdetta ja kytkin toimivat hyvin, joten kuski voi keskittyä nautiskeluun.

Jarruja pitää erikseen kehua, ne ovat Brembon edessä 320-milliset tuplat ja takanakin on riittävä 260-millinen levy. Rengastus on erikoinen, sillä kumit ovat edessä 19- ja takana 18-tuumaisilla vanteilla. Normaalit koothan ovat molemmat 17-tuumaisia. Takakumi on vain 150-millinen. Toisioveto on ketjulla ja tankki vain 13 litraa eli pumpulla saa poiketa vähän väliä.

Indian FTR1200S race replica -värityksellä.

Sivupeilit ovat pienet, joten päätä pitää käännellä vauhdikkaasti, kun vaihtaa kaistaa tai ohittaa. Mutta sehän on muutenkin turvallisin vaihtoehto, koska prätkän peilien näkyvyys on aina paljon huonompi kuin auton. Onneksi tärinöitä ei ihme kyllä ole, joten peilit pysyvät hyvin kirkkaina. Valot ovat ledit.

Indian onnistui yllättämään positiivisesti eikä huonoja puolia pyörässä juuri ollut. Nekin ovat makuasioita, mutta edelleen omassa pyörässäni pitää olla mm. katteita, tarvittaessa laukut ja kardaani tai hihna.

Indian FTR1200S ****

Plussaa:

• erinomainen suorituskyky kaikilla kierroksilla
• hyvä ajoasento
• kuljettajaa avustava elektroniikka
• keveys
• onnistunut muotoilu.

Miinusta:

• ketjuveto
• todella pieni polttonestesäiliö
• pienet peilit
• ei katteita tai laukkuja.

Aiempia koeajojani listasin artikkeliin Suzuki Katana ja muita koeajoja.

Kesällä olen käynyt taas muutaman kerran Haltialan mp-kokoontumisissa. 24.7. siellä oli ehkä 600-800 pyörää. Kauniissa kesäillassa väki oli hyväntuulista ja bongasin jopa yhden, joka oli juuri ostanut tämän artikkelin koeajossa olleen mallisen pyörän, FTR1200:n.

Vielä loppuillasta Haltialan piha oli melko täynnä.

Keskiviikkoisin Haltialan täyttävät moottoripyörät.

Seuraavaksi kirjoitan raportin Forssan Harrasteajoneuvo-picknickistä, kunhan ehdin.