Motoblogi ja BMW M1000XR.

MP24-moottoripyörämessut

Kevättä odotellessa motoristien suurtapahtuma MP24-moottoripyörämessut keräsi tänä vuonna 52 000 kävijää. Messut kestivät koko viikonlopun 2.-4.2.2024, mutta jännitystä aiheutti perjantaille osunut lakkopäivä, joka vaikeutti järjestelyjä. Lipun olin ostanut jo marraskuussa, joten missään nimessä en halunnut perua käyntiä. Toisaalta päättelin, että lakon takia perjantain kävijämäärä jää vähäisemmäksi, ja muutenkin viikonloppuna on aina eniten vieraita. Voin nyt kertoa, että myös perjantaina oli vilkasta.

Yleensä menen messuille julkisilla, mutta nyt metro, ratikka, juna tai bussi ei kulkenut. Messukeskus oli fiksusti järjestänyt eri puolilta pääkaupunkiseutua messubusseja, ja harkitsin jo sellaisen käyttöä. Perjantaiaamuna olisi päässyt kävelymatkan päästä bussikyytiin, mutta ensimmäinen paluubussi olisi ollut vasta klo 16. Muiden aikataulujen takia en voinut messubussia käyttää, joten ajoin autolla Pasilan Triplan parkkiin.

Videoni MP24-messuilta on tuttuun tyyliin YouTube-kanavallani. Leikkasin sen noin kolmeen minuuttiin, ole hyvä!

Messujen itselleni tärkein sisältö eli uusien pyörien ihmettely ja koeistuminen alkoi. Alan lehdistö on jo viikkoja hehkuttanut tiettyjä pyörämalleja, joista tässä muutamia. BMW:n uusi, iso katumaasturi on nyt R1300GS. Se oli yksi kuvatuimpia ja istutuimpia pyöriä, joten ainakin viisi kertaa kävin BMW:n osastolla yrittämässä kuvaa, mutta aina oli väkeä turhan paljon pyörän kimpussa. Tässä kuitenkin otoksia uudesta ”Gessusta” ja hienosta M-maalauksin varustetusta BMW M1000XR:stä.

Uusi isolohko BMW R1300GS ”Ilveksen” vihreäkeltaisissa väreissä.

Keväällä tulee taas Suuri koeajopäivä, joten jos siellä pääsisi kokeilemaan, miltä iso 1300-kuutioinen bokseri tuntuu reisien välissä. Omaan 1200-kuutioiseen verrattuna siinä on hieman enemmän tehoa ja vääntöä, mutta paljon painavampana se on hitaampi. Korkea GS on nyt yläosaltaan paljon sirompi kuin vanha versio, joten silmään se istuu hyvinkin kauniina.

BMW M1000XR taas on maalattu tai teipattu perinteisiin urheilumallien kolmiväriseen vaaleasini-sini-punaväreihin, joten ei jää epäselväksi, että suorituskykyinen malli on kyseessä. Ketjuvetoinen uutuus ei ole nopein BMW, mutta kyllä silläkin ehtii 201 hevosvoiman teholla, kun massaa on ajokunnossa vain 223 kiloa. M1000XR on katettu sports touring -matkapyörä, mutta se sopii myös radalle. Sivusiivekkeet kuulemma lisäävät kovassa vauhdissa downforcea eli ilmavirran tuottamaa painetta alaspäin.

Blogin kirjoittaja Tommi ja BMW M1000XR perinteisissä M-väreissä.

Tänä vuonna messut olivat kai pinta-alaltaan laajemmat kuin koskaan, ja muun muassa Suzukin ja Kawasakin osastot olivat eri paikassa kuin yleensä. Se auttoi hieman ruuhkiin pyörien ympärillä. Suzukilla oli mielenkiintoista nähtävää, kuten GSX1300R Hayabusa, joka viettää 25-vuotisjuhliaan tänä vuonna. Busan muotoilu sykähdyttää aina, ja onhan se hieman pudotetusta tehosta huolimatta edelleen yksi superpyörien superpyörä.

Suzuki GSX1300R Hayabusa 25th anniversary edition.

Hiljattain Bike-lehdessä oli vuotuinen Alpenmasters-vertailu eri kokoluokan pyöristä Alppien solissa ja serpentiineillä. Vertailun voitti Suzuki V-Strom 800 DE, ja se oli näytillä MP24-messuillakin. Bongasin myös sen isoveljen eli V-Strom 1050 DE:n, jonka kuva on alla.

Suzuki V-Strom 1050 DE.

Kawasaki oli tuonut näytille huippu-uutuuden, joka on Ninja 7 Hybrid. Se on 450-kuutioinen, kaksisylinterinen, myös sähkömoottorilla varustettu hybridi. Autoissa hybridit olivat vielä pari vuotta sitten kova juttu, mutta nythän sähköautot ovat syrjäyttämässä ne täysin. Hybrideissä on se huono puoli, että niissä on kaksi tai useampia moottoreita eri tekniikoilla, joten huollon tarve on ilmeisen iso. Toisaalta jos ajaa paljon pelkällä sähköllä, niin sylinterinkansi tai venttiilikoneisto ruostuvat helposti.

Moottoripyörää, jossa on hybridimoottori, en ole koskaan ajanut, joten tämäkin pitää panna koeajolistalle. Tässä blogissa olen kirjoittanut yhden sähköprätkän koeajosta lähes kahdeksan vuotta sitten. Muutenkin Kawan osastolla oli melkein enemmän ninjoja kuin Tokiossa, sillä miltei kaikkiin malleihin retroja lukuun ottamatta oli lisätty tuo legendaarinen sana.

Kawasaki Ninja 7 Hybrid.

Petrol Circuksen puolella eli rakennetuissa pyörissä oli useita upeita luomuksia, ja uutuutena MP-messuilla oli nuorille eli tuleville motoristeille suunnattu Jonnela. Siellä oli esillä sata mopoa, joita taitavat teinit olivat muokanneet. Kuvia messujen eri osastoilta on lisää noin kolmen minuutin videollani, johon kokosin tämän blogin kuvien lisäksi kymmeniä muita otoksia.

Myös ajovarusteista oli niin hyviä tarjouksia, että melkein harmitti, kun juuri nyt itsellä on hyvä varustetilanne ja hiljattain uusitut ajokamat. Jos olisi ollut enemmän aikaa, niin olisin jäänyt kuuntelemaan Tie vie -osaston esityksiä moottoripyöräreissuilta ympäri maailmaa. MP Motoball -turnausta tuli hetken seurattua, siinä kun tavallaan yhdistyy kaksi itselle läheistä harrastusta, moottoripyörät ja jalkapallo.

Messujen antia olivat niin ikään mönkijät ja sähköpolkupyörät, joista jälkimmäisiä pääsi koeajamaan Messukeskuksen sisäradalla.

Aiempien vuosien mp-messukirjoituksiani voi lukea uusimmasta vanhimpaan täällä:

MP23

MP20

MP19

MP18

MP17 osa 2

MP17 osa 1

MP-messuja aiemmilta vuosilta

Suzuki GSX 1300 R Hayabusa

MP23-messut

Kolmen vuoden pandemiatauon jälkeen viime viikonloppuna oli taas mahdollisuus nähdä ja kokea moottoripyöriä Helsingin Messukeskuksen näyttelyssä.

Patoutunutta tarvetta yleisöllä näyttikin olevan, sillä jo perjantai houkutteli paikalle ehkä 15 000 kävijää. Lauantai oli aivan mahdoton, ja silloin messuilla kävi kuulemma 31 000 paxia eli asiakasta. Vielä sunnuntainakin ihmisiä oli runsaasti.

Jotkut kuulemma ahdistuivat ruuhkista ja lähtivät pois tai eivät mahtuneet parkkihalleihin. Itse asioin tänäkin vuonna suosiolla kiskoliikenteen avustuksella. Ratikka tosin oli palatessa 20 minuuttia myöhässä, mutta siitäkin selvittiin.

Pientä jonottelua oli siis tiedossa narikasta lähtien, mutta olihan näitä messuja odotettu kolme vuotta. Edellisen kerran kirjoitin tähän blogiin MP-messuista 5.2.2020. Juttu on tässä linkissä. Artikkelissa on myös linkkejä aiempiin messupostauksiini.

Liitän tähän alkuun messuilla kuvaamani videon, jossa on retro- eli vanhempaa kalustoa ja näyttelypyöriä. Blogin lopussa on toinen video, jossa on näyttelyn uutta kalustoa.

Retrovideolla on muun muassa tämä hieno BMW K100RS vuodelta 1984. Keltainen väri kyllä sopii. Tätä tyyliä voi kai luonnehtia café raceriksi.

BMW K100RS
BMW K100RS vuodelta 1984.

Näytteillä oli myös uusi Royal Enfield 650 Interceptor, joka mallina toki on vuosikymmeniä vanha. Siksi sekin on retrovideossa.

Joku mestari oli askarrellut Volkswagen-mopon niin, että oli hitsannut Kuplan lokasuojia yhteen vierekkäin ja peräkkäin sekä lisännyt eteen ja taakse tupla-ajovalot ja vilkut. Lopputulos herätti hilpeyttä ja ihailua. Moottori jäi epäselväksi, enkä tavoittanut tekijää, mutta mopoksi tuotos oli rekisteröity. Siitä on videolla kuvia ja filmin pätkä.

Vakavampaa maailmantilannetta edusti Pappa-Tunturi, joka oli maalattu Ukrainan väreihin, ja Tunturi-teksti oli korvattu Ukraina-tekstillä ukrainaksi. Mopo huutokaupataan Ukrainan tukemiseksi sodassa Venäjän hyökkäyksen torjumiseksi.

Japsistarat-yhdistys oli tuttuun tapaan paikalla, ja näytillä oli esimerkiksi Honda CB 750 Four K kullanvärisenä sekä hämäävästi samantapainen, mutta 1100-kuutioinen CB 1100 Four K11, joka lienee jippo. Japanilainen Whitehouse-yritys tietääkseni myy sellaisia valmiita sarjoja kyseiseen muutokseen. Hauska idea ja siisti toteutus!

Oudoimpia vintage-pyöriä oli Monowheel jostain 1900-luvun alusta. Siinä istutaan jättimäisen yksipyöräisen sisällä, jossa myös moottori sijaitsee. Videon lopussa on vielä sympaattinen Esso-mopo, joka lienee Honda Monkeysta rakennettu.

Retro- ja uutuuspyörien lisäksi messuilla oli Miss MP -tapahtuma, esillä oli varusteita ja vaatteita, matkakohteita motoristeille, poliisin ja vakuutusyhtiöiden osastot, jopa sähköpolkupyöriä ja niiden koeajorata. Viimeksi mainitut selittyvät sillä, että merkit Yamaha ja Harley-Davidson valmistajat myös polkupyöriä. Samoin vesiskoottereiden esilläolon syynä on sama maahantuoja kuin eräillä moottoripyörillä.

Varsinaista koeajorataa prätkille ei tänä vuonna ollut, mutta Motoball-rata tarjosi ennakkoon ilmoittautuneille ja motocross-varusteisille joukkueille mahdollisuuden yhdistää minimotoilla ajo jalkapallon pelaamiseen. Tästäkin on kuvamateriaalia videossani.

Ja pitihän sitä tänäkin vuonna ostaa Smoton arpa, jolla voi voittaa uuden moottoripyörän. Tai ainakin arvan hinta menee hyvään tarkoitukseen.

Itse ohitin sujuvasti kiinnostamattomat osastot, koska prätkiä oli kuitenkin todella paljon. Jos halusi kuvata, niin hyvää hetkeä tai koeistumista piti välillä odottaa. Pääosan kuvista olen siis koonnut YouTube-videoihin kanavallani Motoblogi.

Uusia pyöriä oli muun muassa Kawasaki Z900RS, kuva alla. Mahtavan kokoinen jäähdytin kiinnittää huomion, mutta tähänkin keltainen väri sopii yllättävän hyvin.

Kawasaki Z900RS
Kawasaki Z900RS

Saman merkin osastolla oli myös Ninja ZX10-R, joka oli näyttelyn tehokkaimpia pakkauksia: 213 hevosvoimaa. CFmotolla oli keskiluokan seikkailupyörä 800 MT kolmine laukkuineen. Itselle tuntemattomampi merkki, mutta joskus voisi sitäkin kokeilla.

Royal Enfieldiäkin taas myydään, ja onhan niissä kivan retro ilme hieman tekniikaltaan päivitettynä. Varsinkin 650 Interceptor oli omiin silmiini miellyttävä.

Suzukin osastolla oli nätti sininen GSX-S 1000 GT. Ei enää ihan uusi, mutta aina kiehtova GSX 1300 R Hayabusa eli Bussi tai Busa keräsi edelleen väkeä kuin kärpäsiä. Tätä uutta korimallia en ole vielä testannut. Viime keväänä piti ja olin jo sitä varten Tuusulassa liikkeessä. Mutta sitten iski ihme lumisade, joten jätin koeajon sillä kertaa väliin. Alla kuitenkin bloggaaja itse Busan puikoissa. Kuten näkyy, asento on eteen nojaava ja polvikulma tiukka, joten kaikille Hayabusa ei sovi.

Suzuki GSX 1300 R Hayabusa
Bloggaaja Tommi ja Suzuki GSX 1300 R Hayabusa.

Triumphin tiloissa oli upea, punainen Street Triple 765 RS. Siinä on jopa 130 hevosvoimaa, mikä kiehtoo kummasti niin pieneen moottoriin yhdistettynä. Lähes katteeton pyörä edustaa hyvin Trumpan nykytyyliä, jossa suorituskykyä on lisätty merkittävästi. Pitää varmaan tutkia sitä keväällä tarkemmin.

Messujen kallein pyörä oli kuulemma Ducati Superleggera V4, joka ilmeisesti ei ole myynnissä, mutta lapussa luki 143 150 euroa. Racing-putkistolla tehoa on 234 hevosvoimaa 15 500 kierroksella, mutta vääntöä ”vain” 119 Nm 11 750 kierroksella. Varsinainen kierroskone siis. Varsinainen jippo on tuotteen paino eli vain 152 kiloa.

Paljon sykähdyksiä aiheutti myös Ducati Diavel V4. Siinä oli ehkä parhaimman näköinen pakoputkisto, mitä olen koskaan nähnyt vakiopyörässä. Kuva alla kertoo enemmän kuin tuhat sanaa tuosta voimacruiserista. 168 hevosvoimaa ja 126 Nm vääntö vievät uutuutta tarvittaessa ripeästi.

Ducati Diavel V4 ja uhkea putkisto.

Poliisi oli tuttuun tapaan myös paikalla, ja osastola näkin mm. Kawasaki H2 SX SE:n, jossa on mekaanisesti ahdettu moottori ja 200 hevosta. On laitteessa painoakin, kun on kaikki sähköiset tutkat ja muut vermeet kiinnitettyinä.

Paljon lisää still- ja liikkuvaa kuvaa on YouTube-videollani ”MP23-messujen uudet pyörät”, jonka tänään julkaisin. Sinne siis!